Lue keskustelun säännöt.
24-vuotias eikä koskaan seurustellu
27.12.2014 |
Oon 24-vuotias nuori nainen enkä oo koskaan seurustellut. Jotain ihan pieniä juttuja on ollut, treffeillä oon käynyt ja en oo neitsyt, mutta en todellakaan kokenutkaan. Yhden illan juttuja en harrasta ollenkaan. Tuntuu että ei vain löydy miestä, joka tykkäis musta! Nyt tän ikäisenä on alkanut huolestuttaa että mitä jos en koskaan löydäkään miestä. Mulla on kova hinku saada oma perhe ja jakaa elämä jonkun kanssa, ja etenkin, kun oon kuitenkin elämään "panostanut" yksinkin, tehnyt sopivasti töitä ja nauttinut yksinolosta. Pelkään että mitä jos sitä ei vaan löydy. Eihän 24-vuotias ole vielä yhtään vanha, mutta tuntuu et lähipiirissä on niin paljon pariutuneita ihmisiä vakavissa parisuhteissa että on itse ihan ulkopuolinen eikä ole yhtään samalla tasolla.
Oon ihan normaali 24-vuotias, nätti ja hauska. Urheilen ja elän suht terveellisesti. En ole mikään sosiaalisin ihminen, mutten kyllä ujokaan ja otan itsekin kontaktia miehiin. Silti jotenki ei vaan ole tullut eteen sellasta miestä, jonka kanssa viihtyis ja jonka kanssa olis molemminpuolista halua tutustua paremmin. Mulla on ihan hyvä itsetunto ja koen että mussa ei oo mitään mikä estäis multa normaalin parisuhteen, silti ei vaan jotenkin löydy!
Mahtaakohan olla kohtalontovereita? Tai ihmisiä, jotka on tässä iässä olleet joskus samassa tilanteessa :D Voi olla että tää on ihan turhaa panikointia! Ei kai kaikilla 24-vuotiailla ole parisuhdetta, omistusasuntoa ja lapsia, mut joskus tuntuu että oon ihan myöhässä silti noiden asioiden suhteen. :/
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:04"]
Minusta tuo kertoo siitä että ette ole valmiita tekemään kompromisseja kumppanin tason suhteen ja se on hyvä asia.
[/quote]
Miinustajista päätellen osa on ymmärtänyt väärin tai lause oli epäselvä. En siis ole tämän kirjoittaja, mutta minä oletin sen tarkoittavan sitä että ihminen ei epätoivoisesti mene kaikkien matkaan vaan aidosti arvioi sitä sopivuutta pitkällä tähtäimellä. Koska jos persoona ja luonne on kohdillaan niin rakastunut ihminen luonnostaan hyväksyy "huonotkin" puolet jos niitä sellaisiksi pitäisi kutsua. Eli parisuhde on kompromisseja, mutta hyvässä suhteessa ne eivät tunnu epämukavilta vaan luonnollisilta.
Kyllä meillä nuoremmillakin on sellainen tunne että jää yksin kun tuntuu että kaikki seurustelee yms. Mä oon 19v mullakaan ei oo mitn hirveitä vaatimuksii miehestä,mut silti kehenkään ei törmää. En oo harrastanu mitn treffipalstoja enkä varsinkaa tinderii siellä tuntuu olevan ne kaikki ns. p*llunperässä juoksijat ja jo varatut. =) seurustelin noin puoli vuotta sitte mut me ei oikein sovittu tosillemme joten sitte erottiin. Ja oon aina ollu sitä mieltä että oon sitte mielummin yksin ku huonossa suhteessa tai että seurustelisin koska muutkin tekee niin. =D suurinosa on varmaan sitä mieltä että eihän mulla oo hätää ku oon niin nuori vielä,kyllähä se vähän ahdistaa ja mietityttää kumminkin.
T.N19
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 18:09"]
10 ja 24 sama kirjoittaja?
M40
[/quote]
Jep.
Minäkin olin sinkku tuossa iässä. 25-vuotiaana löysin puolisoni. Asia muuttui, kun päätin muuttaa asian. Tajusin, ettei sopivaa miestä välttämättä tipu taivaalta suoraan eteeni kadulle, vaan ehkä minun pitää itse alkaa aktiivisesti metsästämään sopivaa herraa. Vajaa vuosi meni, sitten sopiva löytyi. Kyllä kannatti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mulla on sama tilanne! Olen siis 24 v. nainen. En halua lapsia, mutta kyllä elämänkumppani olisi ihana asia! Haluan miehen (no miksei naisenkin), joka iskee kuin metrin halko. Haluaisin rakastua palavasti. Ihan kiva, ihan kunnollinen, ihan hyvä sängyssä, hyvin tullaan toimeen - ei käy. Ei kai ole kovin realistista, mutta haluan enemmän, jotain sellaista mitä ilman en voi elää. Jos sellaista ihmistä ei koskaan tule elämääni, niin sitten olen mielelläni yksin, enkä minkään ihan kivan kanssa.
Ihan sama laulu, ap, mutta oon vielä vuotta vanhempi. En oikein enää jaksa stressata asiasta, vaikka kyllähän se harmittaa, kun kaikilla kavereilla melkein järjestään on poikaystävät ja itse on ainoita sinkkuja kaveripiiristä. En tiedä, vaadinko liikaa, mutta haluaisin miehen, joka olis enemmänkin sielunkumppani ja sen kanssa vois oikeasti viettää aikaa. Kyllä musta ollaan oltu kiinnostuneita, mutta nämä kaikki ovat olleet sellaisia "ihan kivoja", enkä mitenkään vaan kykene kiinnostumaan kaveruutta enempää. Nyt oon ihan tosi ihastunut yhteen mieheen, mutta hän taas ei välitä musta, joten ei oikein auta. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 34v enkä ikinä seurustellut. Pitkään ajattelin että kyllä ennen pitkää joku tulee vastaan mutta vuosi sitten iski paniikki: mitä jos ei! Tein siltä istumalta nettideittiprofiilin ja aloin tavata kasapäin miehiä. Pari oli tavattuamme erittäin varteenotettavia mutta heidän puoleltaan kiinnostus lopahti parien treffien jälkeen. Silti en voi luovuttaa. Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja netissä on nykyään lähes kaikki.
Tinder ei ollut mun juttu mutta deittipalstat toiminevat.
Tsemppiä sulle ja mulle! Olet vielä nuori joten ei hätää. Ja vielä sieväkin olet. Minä en ole.
Hei ei hätää jos 24vnä kaikki kamut seukkaa! Kyllä silloin minäkn ja mun kaverit, mutta useimmat eroaa ja kolmenkympin alla alkaa toinen kierros ja ne teiniliitoistaan eronneet miehet on vapaata riistaa. Sinuna en hätiköisi. 24v siis seukkasin, 28 erosin ja siinä oli välissä muita kunnes löysin nykyisen joka oli sopivasti eronnut avokistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et ole yksin! Ihan kuin olisi omaa tekstiä lukenut, lukuunottamatta sosiaalisuutta. Itse taas olen erittäin sosiaalinen ja hakeudun ihmisten seuraan. Usein mieltä painaa juurikin tämä, että löytääkö sitä ikinä itselleen ketään vai joutuuko oikeasti tyytymään johonkin ihmiseen, josta ei loppujen lopuksi edes kovinkaan pidä. En tahtoisi tyytyä.
Tosin ennemmin on kuitenkin yksin kuin huonossa suhteessa... Tää yksinolo on vaan niin surullista.
Täällä myös yksi 24-vuotias, joka ei ole koskaan seurustellut. Jotain lyhytaikaisia tapailuja ja säätöjä on ollut. Olen kyllä luonteeltani todella epäsosiaalinen eikä minulla oikeastaan koskaan ole ollut kauhean läheisiä ihmissuhteita, joten eipä tämä sinkkuus itsessään mitenkään erityisesti stressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuulla muidenkin vastaavia kokemuksia! En ollut edes tajunnut että meitä on näin paljon. Alotin itse näistä asioista stressaamisen, kun ihastuin ekan kerran joskus 16-17 -vuotiaana ja siitä asti olen näitä asioita pohtinut. Tiedostan kyl sen että alussa olin niin epävarma ja inhosin itseäni niin ei ihmekään että ei miehiä hirveesti ympärillä parveillut. :D Nyt kuitenkin alkaa tulla jo epätoivo, vaikka järjellä tiedostaisikin että ei tässä ole vielä kiire. Mullakin eroaa kavereita jatkuvasti ja huomaan että moni elää suhteissa, jotka todnäk ei tuu kestämään montaakaan vuotta, mutta kun puuttuu ne kaikki seurustelukokemukset, se tuntuu jotenki pahemmalta.
Haluun kyllä uskoa siihen että kenenkään ei tarvis tyytyä, mutta joskus kuulee tarinoita että osa ei ole löytänyt nelikymppisenäkään vielä ketään ja se biologinen kello kuitenkin alkaa tikittää jossain vaiheessa. Muistan kun pienenä sanoin että en usko että kukaan, joka tahtoo seurustella, jää yksin. Nykyään pelkään että oonkin ollut väärässä. :D
En oikein ees tiedä mistä ihmiset löytää miehiä suhteisiin. Baareissa en jaksa katsoa niitä kännikaloja ja harvoin kukaan juttelee ilman viinanhajusta hengitystä tai sitä että käsi on samaan aikaan perseellä. Töissä oon miespainotteisella työpaikalla, mut ei pientä molemminpuolista ihastusta lukuunottamatta oo ollut mitään juttuja siellä. Salilla sitä tulee oltua aina niin räjähtäneen näköisenä ja keskittyneenä treeniin et ei sekään oikein ehkä onnistu. :D Ehkä pitää alkaa kulkea Citymarketissa sinkkukorin kanssa hah!
-ap
Oon kans sitä mieltä että luovuttaa ei saa! Haluun uskoa siihen että jokainen meistäkin vielä löytää jonkun, vaikka välillä ei siltä tunnukaan. Uskon siihen muiden kohdalla niin miksen uskois itsenikin.. Ei vaan ole aina helppoa. :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin olen lähipiirissä nähnyt eri ikäisiä naisia, jotka ei ole löytäneet ketään enää esim. pitkän suhteen jälkeen. Eivätkä tulekaan löytämään kun kohta jo liian vanhoja.
Että ei todellakaan tässä ajassa ihmiset enää pariudu tai saa kumppania missään vaiheessa, sinkkujahan on Suomessa miltei viidennes jo.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 18:09"]
10 ja 24 sama kirjoittaja?
M40
[/quote]
Jep.
[/quote]
Oli sellainen "villi" arvaus. Olitko töiden takia ulkomailla vai muuten vain?
M40
Aika surullista jos 24-vuotiaana pitäs luovuttaa. :D Hyvä kun on elämä edes ehtinyt alkaa.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:29"]
Aika surullista jos 24-vuotiaana pitäs luovuttaa. :D Hyvä kun on elämä edes ehtinyt alkaa.
[/quote]
Moni mies alkaa välttelemään eikä ota naista enää parisuhdemateriaalina jos paljastuu, ettei nainen ole seurustellut aiemmin. Tästä syystä kannattaa valehdella entisestä kokemuksesta parisuhderintamalla.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:29"]
Aika surullista jos 24-vuotiaana pitäs luovuttaa. :D Hyvä kun on elämä edes ehtinyt alkaa.
[/quote]
Moni mies alkaa välttelemään eikä ota naista enää parisuhdemateriaalina jos paljastuu, ettei nainen ole seurustellut aiemmin. Tästä syystä kannattaa valehdella entisestä kokemuksesta parisuhderintamalla.
[/quote]
Onko se edes sen arvoista jos parisuhde alkaa jo valheella. Sitäpaitsi olemalla rehellinen selviää onko kumppani ehdokkaalla hyvä itsetunto vai saako hän potentiaalisesti välttely-oireita muistakin asioista, joita ei hänen elämässään ole tapahtunut.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 10:21"]
Täytyy sanoa, olen 18v jätkä, monet kauniit naiset on kehunut minua komeaksi, vaikka itse nyt sanonkin, niin ei ne paljonkaa valehtele :D Mutta harvat naiset tekevät aloitteita, olen tietysti itse yrittänyt mutta aika usein huomaan tytön yrittävän torjua hyökkäykseni :D Miksi näin tapahtuu? Kehutaan paljon ulkonäköä mutta käy näin, minulla on oikeasti aika huono itsevarmuus tämän takia... tuntuu että yksikään tyttö ei ole kiinnostunut minusta... En ole neitsyt, mutta yhtäkään vakavaa suhdetta ei ole ollut...
Johtuisiko siitä, että monesti kauniita/komeita ei uskalleta lähestyä, kun pelätään torjutuksi tulemista. Ja toisena, monesti kauniista ja komeista ajatellaan, että eivät ne ole kuitenkaan uskollisia, kun houkutuksia riittää.. Tämä on minusta loukkaava yleistys. Itse olen kaunis nainen enkä ole koskaan pettänyt. Enkä tule.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:04"]
Minusta tuo kertoo siitä että ette ole valmiita tekemään kompromisseja kumppanin tason suhteen ja se on hyvä asia.
[/quote]
Olisin hyvinkin valmis tekemään kompromisseja. Minulle on aivan sama, millainen koulutus tai ammatti miehellä on. Pituus on yhdentekevä, itse olen tosin 180 cm. Ok, yliuskovaista, juoppoa tai väkivaltaista miestä en halua. Olen ollut toinen nainen kerran, mutta juttu loppui omasta aloitteestani, enkä enää tee sellaista kompromissia, että suostuisin samaan. Ulkomailla olen asunut pari kertaa, mutta ainoa varteenotettava ja minusta kiinnostunut ehdokas siellä karsiutui, koska uskontoasiat erottivat. Olen miesvaltaisessa työpaikassa, joten tulen kyllä miesten kanssa juttuun.
Kukaan selväjärkinen ja vapaa ei ole kiinnostunut.
10