Lue keskustelun säännöt.
24-vuotias eikä koskaan seurustellu
27.12.2014 |
Oon 24-vuotias nuori nainen enkä oo koskaan seurustellut. Jotain ihan pieniä juttuja on ollut, treffeillä oon käynyt ja en oo neitsyt, mutta en todellakaan kokenutkaan. Yhden illan juttuja en harrasta ollenkaan. Tuntuu että ei vain löydy miestä, joka tykkäis musta! Nyt tän ikäisenä on alkanut huolestuttaa että mitä jos en koskaan löydäkään miestä. Mulla on kova hinku saada oma perhe ja jakaa elämä jonkun kanssa, ja etenkin, kun oon kuitenkin elämään "panostanut" yksinkin, tehnyt sopivasti töitä ja nauttinut yksinolosta. Pelkään että mitä jos sitä ei vaan löydy. Eihän 24-vuotias ole vielä yhtään vanha, mutta tuntuu et lähipiirissä on niin paljon pariutuneita ihmisiä vakavissa parisuhteissa että on itse ihan ulkopuolinen eikä ole yhtään samalla tasolla.
Oon ihan normaali 24-vuotias, nätti ja hauska. Urheilen ja elän suht terveellisesti. En ole mikään sosiaalisin ihminen, mutten kyllä ujokaan ja otan itsekin kontaktia miehiin. Silti jotenki ei vaan ole tullut eteen sellasta miestä, jonka kanssa viihtyis ja jonka kanssa olis molemminpuolista halua tutustua paremmin. Mulla on ihan hyvä itsetunto ja koen että mussa ei oo mitään mikä estäis multa normaalin parisuhteen, silti ei vaan jotenkin löydy!
Mahtaakohan olla kohtalontovereita? Tai ihmisiä, jotka on tässä iässä olleet joskus samassa tilanteessa :D Voi olla että tää on ihan turhaa panikointia! Ei kai kaikilla 24-vuotiailla ole parisuhdetta, omistusasuntoa ja lapsia, mut joskus tuntuu että oon ihan myöhässä silti noiden asioiden suhteen. :/
Kommentit (58)
23v, erosin puoli vuotta sitten 4vuoden suhteesta ja nyt pelkään etten tule löytämään ketään tai uskalla rakastua enää koskaan. Tulin petetyksi ja luottamusta ei ihmisiin (miehiin) enää löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, olen 18v jätkä, monet kauniit naiset on kehunut minua komeaksi, vaikka itse nyt sanonkin, niin ei ne paljonkaa valehtele :D
Mutta harvat naiset tekevät aloitteita, olen tietysti itse yrittänyt mutta aika usein huomaan tytön yrittävän torjua hyökkäykseni :D
Miksi näin tapahtuu? Kehutaan paljon ulkonäköä mutta käy näin, minulla on oikeasti aika huono itsevarmuus tämän takia... tuntuu että yksikään tyttö ei ole kiinnostunut minusta...
En ole neitsyt, mutta yhtäkään vakavaa suhdetta ei ole ollut...
Täällä samoja tunteita, ikää 26. En oo yhtä parin kuukauden juttua lukuun ottamatta seurustellu. Elän ihan mielekästä elämää: valmistun pian, on töitä, ihana lapsuudenperhe ja ystäviä. Mutta kyllä se parisuhteen puuttuminen kalvaa ja olen suoraan sanottuna kateellinen ystävilleni jotka ovat suhteessa. Kaipaan läheisyyttä. Ennen ajattelin etten ryhdy nettideittailemaan mutta nyt olen ollut vähän aikaa Tinderissä. Siellä on kaikenlaista porukkaa mutta oon jutellu mukavienkin tyyppien kanssa. Ehkä ap:kin vois kokeilla sitä? Siitä oon kuitenkin varma ettei ystävälliset "ei sulla mikään kiire oo, kyllä se oikea tupsahtaa kohdallesi" -sössötykset auta ketään!
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 09:46"]
Sama. Ei vaan kohdalle osu miestä, jonka kanssa olisi samat ajatukset jostain enemmästä.
Tosin koska olen ollut näin kauan sinkkuna olen vuosien saatossa menettänyt uskon omaan ulkonäköön ja persoonallisuuteen, kun rumat ja hirveätkin tuntuu löytävän suhteen joka käänteessä. Että mitähän vikaa mussa sitten mahtaa olla.
[/quote]
Miksi moiset alapeukutukset?? Tottahan tuo on, että alkaa kyseenalaistamaan itsensä.
Tänne isk sarja-alapeukuttaja. No toivottavasti hän sai teostaan hyvän mielen, koska kivaa joulua tuollaisella ihmisellä ei voi olla. Onneks minulla oli, vaikka olenkin ikuinen sinkku : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo kertoo siitä että ette ole valmiita tekemään kompromisseja kumppanin tason suhteen ja se on hyvä asia.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:04"]
Minusta tuo kertoo siitä että ette ole valmiita tekemään kompromisseja kumppanin tason suhteen ja se on hyvä asia.
[/quote]
Ei mulla ainakaan ole ollut valintaa otanko jonkun vai ei, että ei kukaan mies ole ollut edes vakavissaan kiinnostunut haluamaan mitään ihmeempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lähes sama tarina. Kukaan ei koskaan vilkaissutkaan minuun päin ja olin tosi yksinäinen. 22-vuotiaana yksi mies sitten osoitti kiinnostusta ja menin oikopäätä naimisiin asti, valitettavasti, sillä kyseinen yksilö osoittautui narsistiseksi henkistä väkivaltaa käyttäväksi paskiaiseksi. Kolmen vuoden liiton jälkeen ymmärsin, että asia ei miksikään koskaan muutu ja otin eron, vaikka ajattelinkin, että edessä on hyvässä lykyssä 80 vuoden yksinäisyys.
33-vuotiaana tapasin kuitenkin harrastuksessa kivan miehen ja päätin, että otan tuon tuosta pois kuleksimasta ennen kuin joku muu ehtii. Ei se mitään suurta rakkautta ollut, mutta tulimme hyvin toimeen keskenämme. Menimme kihloihin, vuoden päästä naimisiin, vuoden päästä valmistui talo ja siitä vuoden päästä syntyi lapsi. Elämä on oikein mukavaa, mies on hyvä, on tässä hitsauduttu yhteen niin että voisi kai kutsua suhdetta jo rakkaudeksikin. Suurin intohimo puuttuu, mutta ehkä sitä ei tarvitakaan, koska seksielämä on kuitenkin hyvää.
Nyt nelikymppisenä nautin elämästäni ja olen tyytyväinen. Minulla on kaikki, mitä aina halusinkin: hyvä mies, oma koti, lapsi, vakituinen työpaikka tällä paikkakunnalla, varaa harrastaa haluamiani asioita. Kun on ensin kokenut jotain tosi kamalaa, osaa olla onnellinen siitä hyvästä, mitä sen jälkeen saa.
Kiva huomata että on muitakin, vaikka tietysti ei kiva että on samoja tuntemuksia muilla. Mulla oli aiemmin tai nuorempana jotenkin vielä kovemmat paineet ja ahdistus, kun ketään ei löydy, mutta nyt oon yrittänyt ottaa rennommin ja panostaa siihen omaan itsetuntoon ja itseni kehittämiseen. Siitä on ollu apua ja oon rohkeammin esim. baarissa mennyt juttelemaan miehille. En vaan mitään yhden illan juttuja halua niin tuntuu että pyörin ihan väärissä paikoissa, kun en kenenkään mukaan oo lähdössä. Itsetunnon kehittäminen on kyllä tärkeetä ja oon sen ainakin tässä tajunnu että jos omat ajatukset itsestä on aina vaan huonoja, tuskin hehkuu sitä hyvää oloa ulospäinkään yhtään. Tietystikään se itsetunnon parantaminen ei ole mikään helppo tai nopea prosessi etenkään jos pelkää tätä samaa yksinjäämistä. :/
Mä oon kans sitä mieltä että ei pidä tyytyä ja voi olla ehkä että jos olisin ottanu kenet vaan niin voisin olla jo suhteessa. Ei se suhde vaan kiinnosta ihmisen kanssa, joka ei tunnu hyvältä ja jonka kans ei esim arvomaailma istu yksiin. Oon huomannu että aina, kun vaikka töissä jään kahdestaan jonkun miehen kanssa, kuulen usein sellasia myönteisiä kehuvia kommentteja, mut tuntuu että ne aina koskee mun huumorintajua, fiksuutta tai tollasia luonteenpiirteitä. Oon ajatellu sen hyvänä asiana, mutta alkanut miettimään että eikö kukaan sitten vaan näe ulkonäössä mitään kiinnostavaa tai että mua kohtaan ei herää mitään kipinää kellään. :D
Tinderiä on kokeiltu, mutten innostunut niistä limasista viesteistä ja panoehdotuksista yhtään. Ehkä pitäs silti kokeilla uudestaan jos sieltä vaikka treffiseuraa löytyiskin. :D Pelkään siellä kans sitä että oonkin laittanut nätimmän kuvan kuin mitä livenä sitten olisinkaan ja se toinen pettyy. :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 11:55"]
Mä oon kans sitä mieltä että ei pidä tyytyä ja voi olla ehkä että jos olisin ottanu kenet vaan niin voisin olla jo suhteessa. Ei se suhde vaan kiinnosta ihmisen kanssa, joka ei tunnu hyvältä ja jonka kans ei esim arvomaailma istu yksiin. Oon huomannu että aina, kun vaikka töissä jään kahdestaan jonkun miehen kanssa, kuulen usein sellasia myönteisiä kehuvia kommentteja, mut tuntuu että ne aina koskee mun huumorintajua, fiksuutta tai tollasia luonteenpiirteitä. Oon ajatellu sen hyvänä asiana, mutta alkanut miettimään että eikö kukaan sitten vaan näe ulkonäössä mitään kiinnostavaa tai että mua kohtaan ei herää mitään kipinää kellään. :D
[/quote]
Työpaikalla ulkonäköön liittyvät kommentit lasketaan nykyisin seksuaaliseksi häirinnäksi. Luonteenpiirteitä tiettävästi saa vielä kehua. Pukeutumisen tai vaikka uuden kampauksen suhteen joutuu vähän miettimään että onko kehuminen sallittua vai ei.
Mies 40
Täytin juuri 30, en ole koskaan seurustellut, käynyt yhdelläkään treffillä, harrastanut seksiä tai edes suudellut. Eli jos asiasta aletaan kisaamaan, olen voitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 20:22"]
Mä ainakin olen lähipiirissä nähnyt eri ikäisiä naisia, jotka ei ole löytäneet ketään enää esim. pitkän suhteen jälkeen. Eivätkä tulekaan löytämään kun kohta jo liian vanhoja.
Että ei todellakaan tässä ajassa ihmiset enää pariudu tai saa kumppania missään vaiheessa, sinkkujahan on Suomessa miltei viidennes jo.
[/quote]
Tiedän useita yli 50-vuotiaita ihan tavallisia eronneita naisia tai leskiä, jotka ovat löytäneet uudet kumppanit. Mutta harva löytää ensimmäistä kumppania tuossa iässä enää.
[/quote]
No minä en. Esim. kun siirtyy eläkkeelle on mahdollisuudet uuden löytämiseen minimissään jo.
Tosi toivotontahan tää 2000-luvulla näyttää olevan, paradoksaalisesti aikana, jolloin suhteet mm. lainsäädännön puitteissa voisi olla helpoiten muodostettavissa/purettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 20:22"]
Mä ainakin olen lähipiirissä nähnyt eri ikäisiä naisia, jotka ei ole löytäneet ketään enää esim. pitkän suhteen jälkeen. Eivätkä tulekaan löytämään kun kohta jo liian vanhoja.
Että ei todellakaan tässä ajassa ihmiset enää pariudu tai saa kumppania missään vaiheessa, sinkkujahan on Suomessa miltei viidennes jo.
[/quote]
Tiedän useita yli 50-vuotiaita ihan tavallisia eronneita naisia tai leskiä, jotka ovat löytäneet uudet kumppanit. Mutta harva löytää ensimmäistä kumppania tuossa iässä enää.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 20:22"]
Mä ainakin olen lähipiirissä nähnyt eri ikäisiä naisia, jotka ei ole löytäneet ketään enää esim. pitkän suhteen jälkeen. Eivätkä tulekaan löytämään kun kohta jo liian vanhoja.
Että ei todellakaan tässä ajassa ihmiset enää pariudu tai saa kumppania missään vaiheessa, sinkkujahan on Suomessa miltei viidennes jo.
[/quote]
Tiedän useita yli 50-vuotiaita ihan tavallisia eronneita naisia tai leskiä, jotka ovat löytäneet uudet kumppanit. Mutta harva löytää ensimmäistä kumppania tuossa iässä enää.
[/quote]
Eiköhän suurin osa ensimmäisen hakijoista luovuta 40-50 tienoilla, osa jo 20-25 v. aiemmin.
M40
Juu täällä kohtalontoveri ja ikää saman verran. Keskityn vain muihin asioihin elämässä ja yritän ottaa kaiken ilon irti itsenäisestä ja vapaasta elämästä. Toivon löytäväni miehen joskus, mutta siihen asti ei auta kuin keskittyä itseensä ja ystäviin. :)
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 12:08"]
Täytin juuri 30, en ole koskaan seurustellut, käynyt yhdelläkään treffillä, harrastanut seksiä tai edes suudellut. Eli jos asiasta aletaan kisaamaan, olen voitolla.
[/quote]
Hävisit saman tien. :)
M40
Olen jo kohta 33 ja sama juttu. Olen tehnyt elämässäni kaikenlaista, ehkä enemmänkin kuin normaali ikäiseni, mutta jotain on jäänyt kokematta ja olo on paha. Etenkin näin jouluisin kun on lasten ja perheiden juhla. Lisäksi olen ollut vakavasti sairas vuosia (fyysisesti) ja pätkätyöläinen, joten näillä puitteilla ei voi ryhtyä yh:ksikaan.