Aviomiehen ja perheen sekoaminen lapsesta
Minulla on aivan ihana aviomies ja hänen perheensä on todella mukava. Nyt on kuitenkin viime kuukausina alkanut ottamaan niin paljon päähän ja kummastuttamaan, että haluaisin kysyä teidän mielipidettänne. Aviomieheni siskolla ja hänen miehellään on 2-vuotias poika ja lapsi on mieheni ja hänen perheensä silmäterä. He hehkuttavat lapsen tekemisiä jatkuvasti ja kaikkien pitää olla kiinnostuneita tästä lapsesta. Lapsesta jauhetaan niin tutuille kuin tuntemattomille. Lapsesta pitää jaksaa katsoa oikeasti satoja kuvia, pitäisi vierailla tämän perheen luona ainakin kerran kuussa (asuvat pidemmällä), pitäisi jaksaa olla kiinnostuntut kaikesta mahdollisesta mitä lapsi on tehnyt jne.
Itse en jaksa hehkuttaa jos lapsi nyt on vaikka leikkinyt nukella ja juottanut sille leikisti maitoa. Ihan normaalia lapsen leikkiä, en näe siinä mitään erikoista tai upeaa. En jaksa vierailla tämän perheen luona, koska en jaksa näytellä päiväkausia niin kiinnostunutta ja innostunutta kuin pitäisi. Pidän kyllä tästä perheestä ja minusta on ikävää, että mieheni ja hänen perheensä hössötys saa minut tuntemaan näin. Parasta oli kun mieheni sanoi isälleen, että voisin ottaa tänä vuonna kolme viikkoa palkatonta lomaa, jotta pääsisimme lomailemaan koko perheen voimin. Eli siis kolme viikkoa ulkomailla tämän lapsen kanssa, ei kiitos. En jaksa lähteä kolmeksi viikoksi näyttelemään. Jos en näyttele, niin kaikki kummastelevat miksei minua nyt kiinnosta ja miksen ihastele kun lapsi kävelee. Uutena vuotena koko keskiyö meni siihen, kun mies ja hänen vanhempansa kuvasivat tälle lapselle uuden vuoden videota. Eli raketteja ja kaikkien piti heilutella tähtisädetikkuja ja toivotella tälle lapselle ihanaa uutta vuotta. Minä en osallistunut tähän, en vain jaksanut enää esittää niin ylenpalttisen kiinnostunutta.
Miten parhaiten selviäisin tästä? Miehelle en voi sanoa ettei lapsi ole mikään lapsinero ja kukaan ei jaksa ihastella jatkuvasti, kun lapsi vaikka ottaa kiven käteen ulkona. Oma perheeni oli jouluna myös hivenen kyllästynyt tähän, kun mies ja hänen perheensä selittivät lapsesta heille useasti. Lapsesta jota oma perheeni ei ole koskaan edes nähnyt. Kyllästyttää ja turhauttaa.
Kommentit (17)
Meillä anoppi on kova hössöttäjä lapsenlasten suhteen. Onneksi mun mies ei ole kovin kiinnostunut muiden lapsista, saisi ehkä olla edes vähän enemmän. Meille nyt tulossa lapsi, anopin kolmas lapsenlapsi, ja hössötys jatkuu. Ei todellakaan noin ylenpalttisesti kuin apllä ole sentään ollut koskaan...
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:19"]
No odotahan vaan kun saat sen oman lapsen niin varmasti olet itsekin ihan samanlainen hössöttäjä. Niin se vaan menee ja ihan ainakin omassa kaveripiirissä on huomattu että vaikka kuinka uhottiin että minähän en lapsen hampaista ja neuvolakäynneistä facebookkiin mitään kirjoittele niin kyllä niitä vaan on näkynyt kun lapsia ovat saaneet: "ai että miten äiti on ylpeä kun pienelle kultapuppelille on nyt puhjennut eka hammas! " :D
[/quote]
Kaikkien pahimpia tässä ovat ne, jotka ensin sanovat, että eivät halua lapsia ollenkaan ja sitten 35+-ikäisenä tekevät sen ensimmäinen. Kaksi löytyy omasta lähipiiristäni näitä. Joulukortit on lapsen kuvaa, facebook on lapsipäivityksiä - no toinen on vähän rauhallisempi sentään siellä.
Piti vielä lisätä, että tietysti mies ja hänen äitinsä painostavat minuakin hankkimaan lapsen. Olen sanonut etten ole vielä valmis, mutta aina vihjaillaan miten pitäisi nyt vaan hankkia se lapsi. Kauhulla ajattelen millaista hössötystä meidän lapsemme ympärillä olisi, kun me asumme niin lähellä ja miehen vanhemmat pääsisivät katsomaan lasta vaikka päivittäin. En jaksa uskoa, että kestäisin tuollaista hössötystä edes oman lapseni ympärillä.
On sulla kamala ongelma. Auttaisiko avioero?
Älä huoli, ainoastaan ekasta lapsenlapsesta hössötetään. Kuulostat olevan mustasukkainen tälle taaperolle, sinun kannattaa varmaan jättäytyä useammin kotiin.
No anna hössöttää. Turha sitä lapselle on mustasukkainen olla. Kun se kasvaa tai tuolle lapselle tulee lisää sisaruksia, mielenkiinto katoaa heillä kaikilla. Aika usein se on tuollaista, kun sukuun syntyy ensimmäinen lapsi. Sinä voit nyt suoraan sanoa, että et ole lapsirakas ihminen ja sillä selvää. Kelpaa tai ei.
Miksi pitäisi hankkia oma lapsi jos en vielä halua? Ymmärtäisinkö sitten paremmin tuota hössötystä?
Olen lapsirakas ja haluan joskus vielä oman lapsen. Enkä ole tuolle lapselle mustasukkainen, en vain jaksa esittää niin ylenpalttisen kiinnostunutta aivan tavallisesta lapsesta. Suloinen ja mukava lapsi, mutta en ole luonteeltani muutenkaan mikään hössöttäjä.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:37"]
Miksi pitäisi hankkia oma lapsi jos en vielä halua? Ymmärtäisinkö sitten paremmin tuota hössötystä?
[/quote]
Et. Sun lapsi ei olisi eka lapsenlapsi, eikä se saisi tuollaista kohtelua enää osakseen. Se on asia, joka on vain kestettävä, jos haluaa olla ko. ihmisten kanssa tekemisissä. Menee ohi.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:37"]
Miksi pitäisi hankkia oma lapsi jos en vielä halua? Ymmärtäisinkö sitten paremmin tuota hössötystä?
[/quote]
Et. Sun lapsi ei olisi eka lapsenlapsi, eikä se saisi tuollaista kohtelua enää osakseen. Se on asia, joka on vain kestettävä, jos haluaa olla ko. ihmisten kanssa tekemisissä. Menee ohi.
[/quote]
Sydämeni pohjasta toivon ettei se olisi tuollaista hössöttämistä, kun saamme joskus lapsen. Oma pääni ei vain kestäisi. Kai se on sitten vain sitä kun perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi, niin se on niin kummallinen ja hieno. Pitäisi vain ymmärtää ettei ihan kaikkia maailman ihmisiä kiinnosta se lapsi samalla tavalla, eikä tarvitse kiinnostaa.
Kyllä liika hössötys ottaa päähän minuakin, ei sitä jaksa. Toivotaan, että se laantuu.
No odotahan vaan kun saat sen oman lapsen niin varmasti olet itsekin ihan samanlainen hössöttäjä. Niin se vaan menee ja ihan ainakin omassa kaveripiirissä on huomattu että vaikka kuinka uhottiin että minähän en lapsen hampaista ja neuvolakäynneistä facebookkiin mitään kirjoittele niin kyllä niitä vaan on näkynyt kun lapsia ovat saaneet: "ai että miten äiti on ylpeä kun pienelle kultapuppelille on nyt puhjennut eka hammas! " :D
Odotetaan vain, onneksi kaveripiirissäni lapsen saaneet eivät hössötä eivätkä ole kadonneet kokonaan sinne mystiseen äitimaahan. Toivon että minäkin kykenen ajattelemaan järkevästi lapsen saatuani. Ap.
Meillä suvussa sama "ongelma". Ensimmäinen taapero 20 vuoteen, ja se hössötys on jotain uskomatonta. En jaksa osallistua, ja itse asiassa oma halu hankkia lapsia sen kuin laskee...
Älä muuta sano... Omat lapsihaaveet siirtyvät aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi kun tuota seuraa...