Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveys koitoksella koiran kuolemasta
06.12.2014 |
Keskiviikkona sai 12-v kultainen noutajamme piikin, joka vei hänet ikiuneen. Asetti päänsä polvelleni ennen kuin nukahti :'( Olen siitä lähin itkenyt kaiken hereilläoloajan ja loppua ei näy! Tiesin, että tästä tulee vaikeaa, mutta että näin vaikeaa...! Ruokahalukin on kadonnut kokonaan, enkä ole keskiviikon jälkeen syönyt muuta kuin mehukeittoa. Maanantaina pitäis mennä töihin, mutta kaikki vaan itkettää.
Mies sanoi, että mun pitäis ryhdistäytyä, mutta kun EN VOI! En ole kenenkään ihmisenkään kuolemasta ollut näin tolaltani. Tää oli kyllä eka ja vika koira, mielenterveyshän tässä menee! Antaisin mitä vain, että saisin sen hännänheiluttajan takaisin :'(
Kommentit (18)
Mulla on samanlainen kokemus pari vuoden takaa. Suren koiraa edelleen päivittäin. Koira oli läheisempi kuin ihmiset, eika koskaan ollut minulle paha, joten siksi suren sitä. Anna itsellesi lupa surra, mutta varaudu siihen, ettei kannata kertoa kaikille että suret nimenomaan koiran kuolemaa. Monet ihmiset ovat edelleen lajirasisteja, eivätkä anna mitään arvoa muille itsestään tietoisille lajeille.
Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInulla ensimmäisen koiran kuolema oli kova paikka. Töihin meneminen oli itse asiassa hyvä juttu, sai muuta ajateltavaa. Pari kuukautta meni niin että itkin melkein joka päivä. Pikku hiljaa se siitä sitten alkoi helpottamaan. Meillä oli myös toinen koira, joten siitä sai paljon lohtua, eikä koirallisen elämä loppunut heti.
Toivon sinulle jaksamista.
Koitoksella vai koetuksella?
t. kielipoliisi
Mites kielipoliisi, huomasithan senkin, että kirjoitin KULTAINENNOUTAJA erikseen, vaikka se onkin YHDYSSANA. Vakava rike sekin (etenkin av:lla)! Käy nyt ihmeessä teksti kunnolla läpi, kun kerta vaivaudut kommentoimaan. Terv. Ap
Minulla on ollut sama kissanrötkäle nyt 8-v, enkä tiedä miten tulen selviämään sen kuolemasta. Aikaisemmat lemmikkini ovat ollet joitakin lyhytikäisempiä jyrsijöitä, jotka eivät siis ole paria kolmea vuotta kauempaa eläneet. Toki perheeni koiran kuolema oli lapsena kamala paikka, mutta koira oli koko perheen eläin, ei vain minun. Tämänhetkinen kissa on ollut minun seurana lähes koko aikuisikäni, minun on todella vaikea nukkua jos ei ole kissa sängyllä hurisemassa. Luulen, että hankin mahdollisimman pian uuden lemmikin kun tästä aika jättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli pelkkä koira, eläin. Ryhdistäydy!
Voimia<3
kyseessä on ihmisen paras ystävä eikä mikään elukka.
sinulla on kauniit muistot koirastasi, varjele muistoja.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis olekaan ainut, joka suree koiran kuolemaa yhtä paljon. Oikeastaan helpottava kuulla. Ap, et ole tulossa hulluksi. Sinä vain rakastit koiraasi hyvin paljon. Toivottavasti läheisesi tekevät sinulle jotain maittavaa ruokaa. Mun työkaverit "pakottivat" mut syömään töissä. Mikä oli hyvä juttu, kun en ollut syönyt lähes viikkoon juuri mitään. Minulla ainakin suurin suru meni muutamassa kuukaudessa ohi. Varaudu, että välillä on huonoja ja välillä parempia päiviä. Suosittelen lenkkeilyä, vaikka alussa tuntuu surulliselta. Yksin pimeällä niiden ajatusten ja muistojen kanssa, kuulostaa pahalta mutta auttoi minua. Paljon voimia, jaksamista ja lämpimiä ajatuksia.
Mun koira kuoli 2 viikkoa sitten. Edelleen "kuulen" sen sisälle haukkua ja odotan kylmän kuonon puskevan mun poskea tietyissä tilanteissa. <3
Voimia ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on aina lojaalein ystävä. Aina iloinen pienistä asioista ja rakkautta valmis antamaan <3. Sen menettäminen on sama kuin lapsen menettäminen. Voimia sinulle<3. Uuden koiran hankkiminen on hyvä lääke, mutta suru ei koskaan kokonaan poistu.
Jaksamisia! Kyllä lemmikit on niin perheen jäseniä ja iso osa elämää, että niiden kuolema jättää ison tyhjiön jälkeensä. Täytyy vain ajatella, että eläin pääsee nukahtamaan uneen eikä sen tarvitse kestää enempää kipua tai tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein itkemme asioista jotka tuottavat meille eniten iloa!
Voimia. Minulle pelkkä ajatus koirani kuolemasta saa kyyneleet silmiin :(
Mutta älä sano, että se on viimeinen koira :) Odota vuosi tai pari ja hanki uusi. Se ei korvaa vanhaa koiraa, mutta ei sen tarvitsekaan, sillä tulet rakastamaan sitä aivan omana itsenään. Ja kun sekin koira sitten kuolee, tulet olemaan hirvittävän surullinen mutta se ei ole mitään sen rinnalla, miten paljon iloa siitä sait. Meidän täytyy hyväksyä, että rakkaus sattuu. Ethän sinä nytkään, suuren surun keskellä, kadu koiraasi? Uusi rakkaus parantaa!
Ja kun olet vanha, muistelet ilolla koiraystäviäsi.
Minun mieheni oli samanlainen, kun hankimme koiramme. Sillä oli lapsena koiria ja kun hankimme koiraa, hän oli hieman sitä vastaan: "Se ei ole kivaa sitten kun se kuolee". Mutta nyt se varmaan iloitsee koirasta eniten meidän perheessä :D
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 18:09"]
On tainnut mennä jo, kun elukan perään noin vollotat. Koita ryhdistäytyä siellä.
[/quote]
"Ihmiset on parhaita, maailman kuninkaita! Me saastutetaan ja tuhotaan luonto ja koko maapallo! Jippikaijei!" HAISTA PASQA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin alkoi itkettää kun kerroit sen laittaneen kuonon sun polvelle :'(
Kauhulla odotan oman koiran kuolemaa, se tulee olemaan ihan hirvittävä paikka mulle ja varsinkin miehelle.
Voimia. Oma 7v koirani piti lopettaa syyskuussa. Itku on vieläkin herkässä, kun muistelee parasta ystävääni
Suren edelleen 2 vuotta sitten kuollutta koiraani. Ainoastaan äitiäni olen itkenyt enemmän. Koira on parempi ystävä, kuin suurin osa ihmisista, joten sitä saa kyllä surra. Kaikki mikä on rakasta, on raskasta menettää. Voimia sinulle.Ajan myötä helpottaa ja pystyt muistelemaan koiraasi hymyillen.
Ymmärrän hyvin tunteesi saman tilanteen läpikäyneenä. Lemmikin kuolema on erilainen kuin läheisen ihmisen kuolema. Lemmikki on aina meistä ihmisistä riippuvainen, joten se suhde muodostuu väkisinkin erilaiseksi. Ihmisten kanssa myös joskus riidellään ja ollaan ainakin eri mieltä. Lemmikki on vierellä aina, sellaisenakin päivänä, kun kaikki muu ottaa todella päähän. Lemmikki ei väistele, vaan tulee aina luokse.
Lämmin halaus sinulle, ap. Tuska helpottaa pikku hiljaa, mutta ikävä jää. Jos otat joskus toisen koiran, muistathan, että se on oma yksilönsä, erilainen kuin tämä nyt poismennyt ystäväsi.
On tainnut mennä jo, kun elukan perään noin vollotat. Koita ryhdistäytyä siellä.