Lue keskustelun säännöt.
Te marttyyriäidit, miksi..
02.01.2015 |
..hankitte lapsia, jos myöhemmin vain valitatte arkenne hankaluuksista?
Enkä puhu nyt siinä mielessä, jos lapsi esim. sairastaa vakavammin kuin pienen flunssan. Oli lapset rasittavia, joku ei nuku, on korvatulehduksia, ei saada yhteistä/omaa aikaa jne. Miksi ei aikaisemmin LASTENTEKOVAIHEESSA oteta huomioon sitä, miten lasten kanssa OIKEASTI on raskasta välillä eikä ajatella "ei se mun muksu sellainen tule olemaan, hyvät unenlahjat perii isältä/äidiltä.." Toinen on myös tämä ainainen "tukiverkoston puute". Siis eikö sitäKÄÄN aikaisemmin voi ajatella? Ja eikö lähtökohtaisesti kaikki huolehdi omista lapsistaan eikä laita esim. yhteisen ajan puutetta muiden syyksi!? Eikö voi oikeasti POHTIA omia resurssejaan ja päättää lapsenteosta sen mukaan? Ja nyt tietysti joku tulee sanomaan "mutta kun lastenteko on mun OIKEUS.."
Sanon vaan, että en minäkään valita, vaikka koiranpennun kanssakin on öitä tullut valvottua, koiranpentu sairastaa jne (ja joku tulee nyt varmaan sanomaan, että eihän se ole sama asia!!1) Enpä sellaisesta vedä kilareita jokaiselle sukulaiselle ja ystävälle..
Kommentit (43)
olenko mä ainoa jota vituttaa ap.n ajatusmaailma ja esiintymistyyli? mene nyt jo ap sen koiras kans nukkumaan ja lopeta ihmisten syyllistäminen palstalla. montako vuotta sun koira viel elää ja miten ne vuodet menee? kai sä nyt sen olet etukäteen suunnitellut ja ajatellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:27"]2[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:12"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:05"]Voi rakas kulta pieni ap kun elämää ei voi suunnitella. Tai voi suunnitella mutta odottamattomia ja yllättäviäkin asioita tapahtuu. Sellaisiakin joihin ei voi varautua. Tilanne jossa päätät hankkia lapsia voi olla aivan erilainen sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ne lapset siinä kuitenkin on rinnalla, asuit sitten hienossa lukaalisssa tai rivitalokaksiossa yt-neuvotteluiden jälkeen.
Pahassa tilanteessa sun ap on helpompi koirines muuttaa elämän suuntaa. Vaihtaa maisemaa tuosta vaan ja lähteä vaikka Grönlantiin työn perässä. Lasten kanssa se ei ole enää niin helppoa.
Mistä voit edes tietää onko tukiverkostos enää elossa sitten kun lapsia on siunaantunut useampi. Jotkut kuolee syöpään ennen aikojaan. Ikäviä asioitakin sattuu. Se on ap ELÄMÄÄ.
Luulis ap:n tajuavan. Mutta taidatkin olla vielä melko nuori. Kyllä elämä opettaa. Älä huoli.
[/quote]
Voisitko vastata alkuperäiseen kysymykseeni siitä, mihin tarvitset tukiverkostoa kun lasten teko oli vapaaehtoinen päätöksesi? Miksi muiden ihmisten pitäisi olla iloisia siitä että pääsevät osaksi tukiverkostoasi tahtomattaan? Enkä kyllä ole enää niin kovin nuorikaan. Ap
[/quote]
Edelleen kiinnostaa syyt. Ap
[/quote]
Kylläpä palsta hiljeni. Eikö kukaan keksi hyviä syitä? Ap
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:27"]2[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:12"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:05"]Voi rakas kulta pieni ap kun elämää ei voi suunnitella. Tai voi suunnitella mutta odottamattomia ja yllättäviäkin asioita tapahtuu. Sellaisiakin joihin ei voi varautua. Tilanne jossa päätät hankkia lapsia voi olla aivan erilainen sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ne lapset siinä kuitenkin on rinnalla, asuit sitten hienossa lukaalisssa tai rivitalokaksiossa yt-neuvotteluiden jälkeen.
Pahassa tilanteessa sun ap on helpompi koirines muuttaa elämän suuntaa. Vaihtaa maisemaa tuosta vaan ja lähteä vaikka Grönlantiin työn perässä. Lasten kanssa se ei ole enää niin helppoa.
Mistä voit edes tietää onko tukiverkostos enää elossa sitten kun lapsia on siunaantunut useampi. Jotkut kuolee syöpään ennen aikojaan. Ikäviä asioitakin sattuu. Se on ap ELÄMÄÄ.
Luulis ap:n tajuavan. Mutta taidatkin olla vielä melko nuori. Kyllä elämä opettaa. Älä huoli.
[/quote]
Voisitko vastata alkuperäiseen kysymykseeni siitä, mihin tarvitset tukiverkostoa kun lasten teko oli vapaaehtoinen päätöksesi? Miksi muiden ihmisten pitäisi olla iloisia siitä että pääsevät osaksi tukiverkostoasi tahtomattaan? Enkä kyllä ole enää niin kovin nuorikaan. Ap
[/quote]
Edelleen kiinnostaa syyt. Ap
[/quote]öö no mihin sitä tukiverkostoa yleensä tarvitaan? Sehän on luonnolinen osa perhettä ja jonki tietyn yhteisön osana olemista. Ihmiset on kautta aikojen pärjänneet tekemällä yhteistyötä ja tukemalla toisia. Se on meidän valttikortti.
Jos esim. Lapsen isovanhemat ei ole auttamassa niin kai siitä saa tuntea surua.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:33"]
olenko mä ainoa jota vituttaa ap.n ajatusmaailma ja esiintymistyyli? mene nyt jo ap sen koiras kans nukkumaan ja lopeta ihmisten syyllistäminen palstalla. montako vuotta sun koira viel elää ja miten ne vuodet menee? kai sä nyt sen olet etukäteen suunnitellut ja ajatellut?
[/quote]
Minua vituttaa naurettavan mustavalkoinen olkiukkosi. Tietenkään kukaan ei voi tietää yksityiskohtaisesti, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Tietenkin lapsen hankintaan liittyvät tyypilliset ongelmat ja kielteiset piirteet voi tietää etukäteen. -24
Ap oot katkera paska. Ja vaikutat tosiaan nuorelta. Oot joku parikymppinen. Ja kyllä, sen ikäinen on vielä nuori. Mut ei vi mitää. Aivos vielä kehittyy, ei niillä vielä kovin kummosta ajattelua saadakaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain eräältäkin tutulta joulukortin, jonka yhteyteen oli laittanut kuulumisiaan. Ne olivat sitten tyyliin "kulunut vuosi on ollut hankala". Tällä naisella kolme lasta ja hänelläkin jo ensimmäisen lapsen kanssa eläminen oli ongelmallista. Sitten seuraavat tehtiin pienellä ikäerolla heti perään. Hänen kohdallaan myös ikä tekee äitiyden haastavaksi, sillä on päälle neljänkymmenen.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:38"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:33"]
olenko mä ainoa jota vituttaa ap.n ajatusmaailma ja esiintymistyyli? mene nyt jo ap sen koiras kans nukkumaan ja lopeta ihmisten syyllistäminen palstalla. montako vuotta sun koira viel elää ja miten ne vuodet menee? kai sä nyt sen olet etukäteen suunnitellut ja ajatellut?
[/quote]
Minua vituttaa naurettavan mustavalkoinen olkiukkosi. Tietenkään kukaan ei voi tietää yksityiskohtaisesti, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Tietenkin lapsen hankintaan liittyvät tyypilliset ongelmat ja kielteiset piirteet voi tietää etukäteen. -24
[/quote]ai sä ootki toi sama olkiukko tyyppi. Etkö vieläkään keksi muta argumenttia :D no guess what. Olkiukkos on olkiukko.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen sulka on samat virret. Muutos tekis sulleki hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia asioita ei voi kuitenkaan tietää etukäteen ja ne kyllä vaikuttavat myös siihen kuinka sitä lapsiperheen arkea jaksaa.
Itse olin esim. varautunut henkisesti siihen että lapsi voi huutaa koko ajan ja siihenkin että saatan joutua hoitamaan sen yksin. En kuitenkaan osannut varautua siihen että mies ei hoidakaan omaa osuuttaan, vaan pikkuhiljaa kasaa kaiken vastuun minulle.
Lapsen ja kodin hoito tuntui todellakin raskaalta tuolloin kun joutui yksin hoitamaan kaiken, vaikka oli terve mies siinä mukana.
Miehen ei todellakaan ollut tarvinnut ajatella etukäteen, tai ehkä hän sitten ajatteli jos kyse oli siitä "näin saat ilmaisen kotiorjan, eikä sinun tarvitse huolehtia enää mistään" ajattelu.
Nyt kun asun yksin lapsen kanssa, niin tuntuu puolet helpommalta vaikka tosi harvoin saan mitään lapsivapaata ja silloinkin joudun turvautumaan muiden apuun.
Ja tottakai mun olisi pitänyt miettiä etukäteen kenen kanssa lisääntyä... Juu niinhän mä teinkin, mutta ei ollut sitä kristallipalloa josta nähdä kuinka mies muuttuu niin radikaalisti lapsen saannin jälkeen aivan toisenlaiseksi. Oltiin kuitenkin myös asuttu muutama vuosi yhdessä ennen lasta ja hoidettu yhdessä muiden lapsia.
Ja pakko lisätä tuohon vaikka olin henkisesti varautunut siihen että vauva huutaa koko ajan, niin en ois välttämättä jaksanut, etenkään kun siinä oli tuo lusmu kuvioissa. En ois välttämättä jaksanut vaikka olisi kunnon mieskin rinnalla. En vaikka minusta kuinka olisi tuntunut etukäteen siltä että kyllä mä jaksan... Mistä tuollaisia voi tietää oikeasti ennen kuin ne kokee?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:41"]
Ap oot katkera paska. Ja vaikutat tosiaan nuorelta. Oot joku parikymppinen. Ja kyllä, sen ikäinen on vielä nuori. Mut ei vi mitää. Aivos vielä kehittyy, ei niillä vielä kovin kummosta ajattelua saadakaan aikaan.
[/quote]
Ai, olen nyt katkera kun suunnittelen elämäni tarkkaan ja en halua olla vaivaksi muille ihmisille, jos lapsia on ja/tai tulee? Erittäin tyytyväinen olen siihen, että EN tee harkitsemattomia päätöksiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34, olet kuitenkin tehnyt oikean ratkaisun, että jätit tuollaisen lusmuilevan miehen.
Monet tuntemani "marttyyriäidit" ovat nimenomaan parisuhteessa olevia naisia. Ehkä heillä on sama tilanne, että ovat väsyneitä erityisesti siihen, ettei vierellä oleva terve mies haluakaan ottaa vastuuta perheestä. Tosin jostain syystä ovat kuitenkin tehneet näiden kanssa useammankin lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:48"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:41"]
Ap oot katkera paska. Ja vaikutat tosiaan nuorelta. Oot joku parikymppinen. Ja kyllä, sen ikäinen on vielä nuori. Mut ei vi mitää. Aivos vielä kehittyy, ei niillä vielä kovin kummosta ajattelua saadakaan aikaan.
[/quote]
Ai, olen nyt katkera kun suunnittelen elämäni tarkkaan ja en halua olla vaivaksi muille ihmisille, jos lapsia on ja/tai tulee? Erittäin tyytyväinen olen siihen, että EN tee harkitsemattomia päätöksiä. Ap
[/quote]muahhahahaa :) oota vaan kyllä elämä sua vielä opettaa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:41"]
Ap oot katkera paska. Ja vaikutat tosiaan nuorelta. Oot joku parikymppinen. Ja kyllä, sen ikäinen on vielä nuori. Mut ei vi mitää. Aivos vielä kehittyy, ei niillä vielä kovin kummosta ajattelua saadakaan aikaan.
[/quote]
Ai, olen nyt katkera kun suunnittelen elämäni tarkkaan ja en halua olla vaivaksi muille ihmisille, jos lapsia on ja/tai tulee? Erittäin tyytyväinen olen siihen, että EN tee harkitsemattomia päätöksiä. Ap
[/quot
SORRY ! sun tyyli puhua asiasta kertoo sun katkeruuden. olisit joskus tarvinnut tukiverkkoa mutta sitä ei ollut tai et saanut sitä? jotain muuta mistä katkeruus johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaanpa täällä nyt ilkeitä ap:lle.
Asiaahan hänen kysymyksensä ovat, sillä tuskinpa marttyyriäitien lapsetkaan kovin onnellista lapsuutta kokevat.
Vaikka täällä jotkut puhuu vanhuuden ja viisauden äänellä siitä kuinka tulevaa on vaikea ennustaa niin uskaltaisin kyllä väittää että jos äitylit ja isylit kysyisivät neutraalilta taholta että kannattaisiko juuri heidän annetuissa olosuhteissa sitä lasta juuri sen toisen ihmisen kanssa tehdä niin arviot saattaisivat olla hieman realistisempia kuin omat "hyvin tämä varmaan menee" vakuuttelut. Monet "yllätykset" kun on kuitenkin ihan kohtuullisen todennäköisiä. Esimerkiksi tiedän sen että itseni ei kannata yhden yhtä lasta hankkia jos isän puolelta ei tukiverkkoja olisi tarjolla. Kuitenkin monet huonommassakin asemassa olevat lapsia silti hankkii.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:05"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:57"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:45"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Älä viitsi. Nuo mainitsemasi syyt (voimat, taidot, hormonit) ovat sellaisia joihin voi varautua etukäteen ja suunnitella mitä tekee. Eikä niihin kuulu sukulaisten hyväksikäyttäminen, ei sukulaiset ole mitään lastenvahteja. /Ap
[/quote]
Ei todellakaan voi valmistautua ja suunnitella kun ei voi tietää mitä on tulossa ja miten itse siihen reagoi, mikä on oma henkinen ja fyysinen kunto, miten mies omaksuu isän roolin jne.
[/quote]
Pointti olikin se että mitä tekee, kun tilanne on joko a, b tai c. Ettei ole vaan se yksi kaikki menee loistavasti -vaihtoehto ja sitten yllätytä ja petytä kun ei kaikki mennytkään kuten oppikirjoissa.
[/quote]
Vaikka olisikin suunnitelmia plan ö:hön asti, niin ei se välttämättä auta. Kaikkea voi suunnitella toki, mutta suunnitelmat harvoin toimii käytännössä kun kaikki palaset on liikkuvia ja irrallisia.
[/quote]
Tämä riippuu tietysti ihmisestä, mutta muiden ihmisten vaivaaminen omilla ongelmilla on hölmöä. Ne saattavat stressata myös sitä kuuntelijaa ja hänelläkin saattaa olla omassa elämässään jo tarpeeksi ongelmia, mutta ei vain kehtaa sitä sinulle sanoa.
[/quote]
En ole aiemmin vastanneita mutta sanonpa vaan, jos ystäväsi avautuu sinulle ongelmistaan se on mielestäsi sinun korkeutesi vaivaamista? Ja kutsut häntä ystäväksesi? Yleensä ystävät avautuvat toisilleen asioistaan ja tukevat toinen toistaan parhaansa ja voimavarojensa mukaan, molemmin puolin. Sinun ongelmasi ja asiasi eivät ole sen tärkeämpiä kuin ystäväsi. Ja jos ystäväsi kokee tarvetta avautua hankaluuksistaan lapsen kanssa, se ei tarkoita että lapsi olisi epätoivottu tai että siitä haluttaisiin eroon, eikä etenkään sitä etteikö siihen olisi varauduttu. Se on hankala hetki josta selvitään, parhaassa tapauksessa läheisten tuella. Tueksi voi riittää sekin että saa puhua asiasta ja joku kuuntelee, ja joskus tuki on sitten jotain konkreettisempaa. Sellaista se elämä on.
Ja jos et halua kuunnella "ystäviesi" huolia ja murheita niin muistathan olla ihan hiljaa kun sua elämä kolhii tai muuten joku asia sattuu vituttamaan.
No ihan varmasti tulen sanomaan, että et sä nyt herranjumala voi verrata koiranpennun kanssa valvomista vauvan kanssa valvomiseen tai vauvan hoitoon ylipäätään :D Mulla on ollut molemmat, vauva ja koiranpentu, ja voin kertoa että koiranpennun hoito on yksi iso vitsi vauvaan verrattuna.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:05"]
Voi rakas kulta pieni ap kun elämää ei voi suunnitella. Tai voi suunnitella mutta odottamattomia ja yllättäviäkin asioita tapahtuu. Sellaisiakin joihin ei voi varautua.
[/quote]
Totta kai aina voi sattua jotakin yllättävää. Lapsen hankinnnan normaalit ja yleiset seuraukset eivät ole yllätyksiä.
Ihmiset, jotka hokevat "Elämää ei voi suunnitella", eivät yleensä elämänhallintataidoillaan loista. -24