Lue keskustelun säännöt.
Te marttyyriäidit, miksi..
02.01.2015 |
..hankitte lapsia, jos myöhemmin vain valitatte arkenne hankaluuksista?
Enkä puhu nyt siinä mielessä, jos lapsi esim. sairastaa vakavammin kuin pienen flunssan. Oli lapset rasittavia, joku ei nuku, on korvatulehduksia, ei saada yhteistä/omaa aikaa jne. Miksi ei aikaisemmin LASTENTEKOVAIHEESSA oteta huomioon sitä, miten lasten kanssa OIKEASTI on raskasta välillä eikä ajatella "ei se mun muksu sellainen tule olemaan, hyvät unenlahjat perii isältä/äidiltä.." Toinen on myös tämä ainainen "tukiverkoston puute". Siis eikö sitäKÄÄN aikaisemmin voi ajatella? Ja eikö lähtökohtaisesti kaikki huolehdi omista lapsistaan eikä laita esim. yhteisen ajan puutetta muiden syyksi!? Eikö voi oikeasti POHTIA omia resurssejaan ja päättää lapsenteosta sen mukaan? Ja nyt tietysti joku tulee sanomaan "mutta kun lastenteko on mun OIKEUS.."
Sanon vaan, että en minäkään valita, vaikka koiranpennun kanssakin on öitä tullut valvottua, koiranpentu sairastaa jne (ja joku tulee nyt varmaan sanomaan, että eihän se ole sama asia!!1) Enpä sellaisesta vedä kilareita jokaiselle sukulaiselle ja ystävälle..
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:36"]Kyllä normaalin kanssakäymiseen kuuluu se että voi jakaa sinun kutsumaasi marttyyriyttä ja jakaa muille kun on vaikeaa vaikka se olisi pieni ongelma, näin saa kenties vinkkejä tai joku voi auttaa. Saa sympatiaa ja joku pääsee muistelemaan kun meilläkin oli samanlaista.
Mutta kun sinä padot asiasi ja niitä on vaikea selvästi jakaa niin saat kilateita.
Ihan vaan mielenkiinnosta; miten loukkasit sitä joka kertoi vaikeudestaan kun kerran meni sinulle kilahtamaan?
[/quote]
En kuulemma ollut mukana tarpeeksi HÄNEN lastensa elämässä. Ja olemme vain ystäviä. En koe että minun täytyisi olla lapsille toinen äiti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
hoh hoh! onpas taas oikein asiantuntija aloitus. ettei vaan olis ihan vela itse asialla. on minullakin koira... ei tsiisus!
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Älä viitsi. Nuo mainitsemasi syyt (voimat, taidot, hormonit) ovat sellaisia joihin voi varautua etukäteen ja suunnitella mitä tekee. Eikä niihin kuulu sukulaisten hyväksikäyttäminen, ei sukulaiset ole mitään lastenvahteja. /Ap
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Mistähän johtuu, että ystäväpiiri kutistuu juuri raskaus-/vauva-aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks muuten aina vaan sen äidin pitäisi kaikki ajatella etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:47"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Mistähän johtuu, että ystäväpiiri kutistuu juuri raskaus-/vauva-aikana?
[/quote]
No vaikka siitä, että aika ja jaksaminen keskittyy vauvaan, elämäntilanne muuttuu, elämänarvot voi muuttua, ajatuamaailma voi muuttua... äitiys muuttaa ihmistä.
Lässynlässyn näitä juttuja. Alkaa palstailu riittämään. Käyttäkää vähän järkeenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:45"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Älä viitsi. Nuo mainitsemasi syyt (voimat, taidot, hormonit) ovat sellaisia joihin voi varautua etukäteen ja suunnitella mitä tekee. Eikä niihin kuulu sukulaisten hyväksikäyttäminen, ei sukulaiset ole mitään lastenvahteja. /Ap
[/quote]
Ei todellakaan voi valmistautua ja suunnitella kun ei voi tietää mitä on tulossa ja miten itse siihen reagoi, mikä on oma henkinen ja fyysinen kunto, miten mies omaksuu isän roolin jne.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:48"]Miks muuten aina vaan sen äidin pitäisi kaikki ajatella etukäteen?
[/quote]
Varmaan siksi, että äiti jää yleensä kotiin mikä saattaa pienentää juuri äidin sosiaalisia verkkoja, äidin fyysinen terveys voi vaarantua synnytyksessä, äidin hormonit heittelee, äiti valvoo immettämässä, äiti on raskaana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:45"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Älä viitsi. Nuo mainitsemasi syyt (voimat, taidot, hormonit) ovat sellaisia joihin voi varautua etukäteen ja suunnitella mitä tekee. Eikä niihin kuulu sukulaisten hyväksikäyttäminen, ei sukulaiset ole mitään lastenvahteja. /Ap
[/quote]
Ei todellakaan voi valmistautua ja suunnitella kun ei voi tietää mitä on tulossa ja miten itse siihen reagoi, mikä on oma henkinen ja fyysinen kunto, miten mies omaksuu isän roolin jne.
[/quote]
Pointti olikin se että mitä tekee, kun tilanne on joko a, b tai c. Ettei ole vaan se yksi kaikki menee loistavasti -vaihtoehto ja sitten yllätytä ja petytä kun ei kaikki mennytkään kuten oppikirjoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:57"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:45"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Älä viitsi. Nuo mainitsemasi syyt (voimat, taidot, hormonit) ovat sellaisia joihin voi varautua etukäteen ja suunnitella mitä tekee. Eikä niihin kuulu sukulaisten hyväksikäyttäminen, ei sukulaiset ole mitään lastenvahteja. /Ap
[/quote]
Ei todellakaan voi valmistautua ja suunnitella kun ei voi tietää mitä on tulossa ja miten itse siihen reagoi, mikä on oma henkinen ja fyysinen kunto, miten mies omaksuu isän roolin jne.
[/quote]
Pointti olikin se että mitä tekee, kun tilanne on joko a, b tai c. Ettei ole vaan se yksi kaikki menee loistavasti -vaihtoehto ja sitten yllätytä ja petytä kun ei kaikki mennytkään kuten oppikirjoissa.
[/quote]
Vaikka olisikin suunnitelmia plan ö:hön asti, niin ei se välttämättä auta. Kaikkea voi suunnitella toki, mutta suunnitelmat harvoin toimii käytännössä kun kaikki palaset on liikkuvia ja irrallisia.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:00"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:57"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:45"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:38"]Let me tell you:
Sitä, miten raskasa lapsen kanssa on ei voi tietää ennen lapsentekoa. Jotkut lapset on todella helppoja, nukkuu täysiä öitä, naureskelee hereilläoloajan ja on aina terveitä, sitten on täysiä vastakohtia ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi omien voimien/taitojen/hormonimuutosten arvioiminen etukäteen on yksinkertaisesti mahdotonta. Monella on tukiverkosto vielä lapsen tekovaiheessa, mutta esimerkiksi ystäväpiiri kutistuu raskuas/vauva-aikana. Monella ei myöskään ole mitään sukulaisia olemassa, eikä niitä mistään voi taikoakaan. Sitten voi kukin miettiä, että jätänkö lapsen tekemättä siksi ettei ole sukulaisia? Niin...
Yleensä esimerkiksi väsymyksestä, tukiverkosta, oman ajan puutteesta jne. "valittaminen" ei edes ole varsinaista valittamista, vaan sellaista vertaistuen hakemista ja ajatusten purkamista. Ei siinä ole martyriydestä kyse vaan siitä, että jo pelkkä avautuminen ja asioiden päivittely usein helpottaa.
Koiranpentuvertaus on naurettava.
[/quote]
Älä viitsi. Nuo mainitsemasi syyt (voimat, taidot, hormonit) ovat sellaisia joihin voi varautua etukäteen ja suunnitella mitä tekee. Eikä niihin kuulu sukulaisten hyväksikäyttäminen, ei sukulaiset ole mitään lastenvahteja. /Ap
[/quote]
Ei todellakaan voi valmistautua ja suunnitella kun ei voi tietää mitä on tulossa ja miten itse siihen reagoi, mikä on oma henkinen ja fyysinen kunto, miten mies omaksuu isän roolin jne.
[/quote]
Pointti olikin se että mitä tekee, kun tilanne on joko a, b tai c. Ettei ole vaan se yksi kaikki menee loistavasti -vaihtoehto ja sitten yllätytä ja petytä kun ei kaikki mennytkään kuten oppikirjoissa.
[/quote]
Vaikka olisikin suunnitelmia plan ö:hön asti, niin ei se välttämättä auta. Kaikkea voi suunnitella toki, mutta suunnitelmat harvoin toimii käytännössä kun kaikki palaset on liikkuvia ja irrallisia.
[/quote]
Tämä riippuu tietysti ihmisestä, mutta muiden ihmisten vaivaaminen omilla ongelmilla on hölmöä. Ne saattavat stressata myös sitä kuuntelijaa ja hänelläkin saattaa olla omassa elämässään jo tarpeeksi ongelmia, mutta ei vain kehtaa sitä sinulle sanoa.
Voi rakas kulta pieni ap kun elämää ei voi suunnitella. Tai voi suunnitella mutta odottamattomia ja yllättäviäkin asioita tapahtuu. Sellaisiakin joihin ei voi varautua. Tilanne jossa päätät hankkia lapsia voi olla aivan erilainen sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ne lapset siinä kuitenkin on rinnalla, asuit sitten hienossa lukaalisssa tai rivitalokaksiossa yt-neuvotteluiden jälkeen.
Pahassa tilanteessa sun ap on helpompi koirines muuttaa elämän suuntaa. Vaihtaa maisemaa tuosta vaan ja lähteä vaikka Grönlantiin työn perässä. Lasten kanssa se ei ole enää niin helppoa.
Mistä voit edes tietää onko tukiverkostos enää elossa sitten kun lapsia on siunaantunut useampi. Jotkut kuolee syöpään ennen aikojaan. Ikäviä asioitakin sattuu. Se on ap ELÄMÄÄ.
Luulis ap:n tajuavan. Mutta taidatkin olla vielä melko nuori. Kyllä elämä opettaa. Älä huoli.
Taisi jonkun turvaverkko pettää. Ap oli lupautunut lastenvahdiksi ja teki oharit. Nyt ei lapsen vanhemmat pääse viettämään aikaa kahdestaan ja huomenna olis varmaan ollut tämä hoitokeikka eikä ketään muuta enää saa hoitajaksi näin lyhyellä varoitusajalla.
Siitä tuo kilahdus johtuu ja Ap.n puolustautumisen tyyli. :)
Ennustajaeukko
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 01:57"]Komppaan ap:tä !
[/quote]
Samoin. Tosin erityisesti kiinnostaisi tietää, miksi lapsia tehdään useampiakin, kun jo ensimmäisen kanssa on kuulemma ollut voimat vähissä.
Vasta olin auttamassa erästä tuttua, jolla on kolme lasta ja tapaamisemme ovat välillä aika yksipuolista valitusta ja myös lapsensa joutuvat sitä kuulemaan. Viimeeksi totesin hänelle, että lapsensa eivät ole valinneet syntymäänsä tai vanhempiansa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 02:05"]Voi rakas kulta pieni ap kun elämää ei voi suunnitella. Tai voi suunnitella mutta odottamattomia ja yllättäviäkin asioita tapahtuu. Sellaisiakin joihin ei voi varautua. Tilanne jossa päätät hankkia lapsia voi olla aivan erilainen sitten viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ne lapset siinä kuitenkin on rinnalla, asuit sitten hienossa lukaalisssa tai rivitalokaksiossa yt-neuvotteluiden jälkeen.
Pahassa tilanteessa sun ap on helpompi koirines muuttaa elämän suuntaa. Vaihtaa maisemaa tuosta vaan ja lähteä vaikka Grönlantiin työn perässä. Lasten kanssa se ei ole enää niin helppoa.
Mistä voit edes tietää onko tukiverkostos enää elossa sitten kun lapsia on siunaantunut useampi. Jotkut kuolee syöpään ennen aikojaan. Ikäviä asioitakin sattuu. Se on ap ELÄMÄÄ.
Luulis ap:n tajuavan. Mutta taidatkin olla vielä melko nuori. Kyllä elämä opettaa. Älä huoli.
[/quote]
Voisitko vastata alkuperäiseen kysymykseeni siitä, mihin tarvitset tukiverkostoa kun lasten teko oli vapaaehtoinen päätöksesi? Miksi muiden ihmisten pitäisi olla iloisia siitä että pääsevät osaksi tukiverkostoasi tahtomattaan? Enkä kyllä ole enää niin kovin nuorikaan. Ap
Kyllä normaalin kanssakäymiseen kuuluu se että voi jakaa sinun kutsumaasi marttyyriyttä ja jakaa muille kun on vaikeaa vaikka se olisi pieni ongelma, näin saa kenties vinkkejä tai joku voi auttaa. Saa sympatiaa ja joku pääsee muistelemaan kun meilläkin oli samanlaista.
Mutta kun sinä padot asiasi ja niitä on vaikea selvästi jakaa niin saat kilateita.
Ihan vaan mielenkiinnosta; miten loukkasit sitä joka kertoi vaikeudestaan kun kerran meni sinulle kilahtamaan?