Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat keski-ikäiset, millaista teidän elämä on?
02.01.2015 |
Olen 35-vuotias ja mietin, millaista mun elämä tulee olemaan 10-15 vuoden päästä: olenko onneton? Katkera? Pohdinko joka päivä, millaista elämä olisi ollut perheellisenä? Vai osaanko nauttia elämästä, ystävistä, matkustelusta, töistä...
Millaista sinun elämäsi on?
Kommentit (65)
Olet jo keski-ikäinen joten kuulostele miltä elämäsi tuntuu. Ei se kummemmaksi muutu 10 vuoden päästä. Ystävilläsi on siinä vaiheessa aikuiset tai aikuistuvat lapset jos nyt on pieniä lapsia. Tuntuuko nyt ulkopuoliselta? Jos tuntuu, niin tuntuu silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 18:33"]Olet jo keski-ikäinen joten kuulostele miltä elämäsi tuntuu. Ei se kummemmaksi muutu 10 vuoden päästä. Ystävilläsi on siinä vaiheessa aikuiset tai aikuistuvat lapset jos nyt on pieniä lapsia. Tuntuuko nyt ulkopuoliselta? Jos tuntuu, niin tuntuu silloinkin.
[/quote]
En väitä olevani nuori tyttönen, mutta jos edes sitten varhaiskeski-ikäinen...
Välillä tuntuu ulkopuoliselta, tosin tuttavapiirissä on myös sinkkuja ja lapsettomia pariskuntia.
En oikeastaan ajattele ympäristöä tai sen odotuksia, omaa onnellisuuttani ja elämän mielekkyyttä lähinnä.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 18:33"]Olet jo keski-ikäinen joten kuulostele miltä elämäsi tuntuu. Ei se kummemmaksi muutu 10 vuoden päästä. Ystävilläsi on siinä vaiheessa aikuiset tai aikuistuvat lapset jos nyt on pieniä lapsia. Tuntuuko nyt ulkopuoliselta? Jos tuntuu, niin tuntuu silloinkin.
[/quote]
En väitä olevani nuori tyttönen, mutta jos edes sitten varhaiskeski-ikäinen...
Välillä tuntuu ulkopuoliselta, tosin tuttavapiirissä on myös sinkkuja ja lapsettomia pariskuntia.
En oikeastaan ajattele ympäristöä tai sen odotuksia, omaa onnellisuuttani ja elämän mielekkyyttä lähinnä.
[/quote]
No se on ihan sinusta ja omasta asenteestasi kiinni. Jos asennoidut että olet yksinäinen ja ulkopuolinen raukka, niin sitten olet. Jos nautit elämästäsi lapsettomana, niin koet elämäsi onnellisena ja mielekkäänä. Ei se sen kummempaa ole. Ei me olla oraakkeleja jotka pystyvät ennustamaan kenenkään elämän mielekkyyttä:)
Tahattomasti lapsettomana 46 vuotiaanan todeta, etten enää voisi kuvitellakaan eläväni lapsiperheen hulinassa. Kiva niitä on tavata, mutta ei tee yhtään enää itse mieli omia sellaisia. Elämässä on niin paljon kaikkea muuta, ettei ole hetkeäkään tuntunut, että olisin jäänyt jotakin paitsi tai olisin yksinäisempi. Lapsiperheissä vierailujen jälkeen on aina halpottavaa palata rauhalliseen ja siistiin kotiin.
Alapeukutin aloitusta vahingossa. Tarkoitus oli peukuttaa sillä itseänikin kiinnostaa tämä aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton 48-vuotias naimisissa oleva nainen. Elämäni on parhaassa vaiheessa, työssä olen "urani" huipulla, tienaan mukavasti ja olen arvostettu. Parisuhde voi hyvin, meillä on syvä vankka ystävyys ja rakkaus. Teen paljon kiinnostavia juttuja työn lisäksi, olen aktiivinen, harrastan. Voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan.
Olen alle 30, enkä voi saada lapsia. Ajatus tulevaisuudesta pelottaa.... Olen itse jotenkin aina ollut yksinäinen ja haaveillut perheestä ja rakkaista ihmisitä ympärillä. Minulla ei edes ole paljoa ystäviä tai kavereita joten se ajatus siitä yksinäisyydestä juuri pelottaa eniten. Mielestäni sinun kannattaisi keskittyä siitä että et jää yksin ja nauttia niistä olevassa olevista ihmisistä. :) . Älä katkeroidu vaan anna elämäsi jatkua positiivisin mielin. Se on tosiasia joka pitää hyväksyä että kaikki ei saa kaikkea ja olemme kaikki erilaisia itsestämme ja toisistamme riippumatta. Käännä heikkoudet vahvuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista "vanhoista" ihmisistä kiva palata oman kodin rauhaan. Niistäkin joilla on lapsia,mutta lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Ei ihminen enää vanhempana/vanhana jaksa kuvitellakaan olevansa pientan lasten vanhempi.Lapset on ihania ja lasten perheet, mutta kyllä vanhana on ihana elellä omassa rauhassa. Ainakin enin aika.Ja elämässä on myös niillä joilla on lapset muuttaneet pois , kaikkea muuta kivaa ja mielenkiintoista.Eli 15 vuoden päästä elämä on samanlaista kuin nytkin. Joko lapsilla tai ilman:)
Olen 48-vuotias lapseton, avioliitossa. Elämä on oikein mukavaa. Olen tyytyväinen työhöni ja ystäviini. Vapaa-aika kuluu nopeasti. Voin tehdä mitä haluan.
Toki joskus ajattelen, että millaista elämä olisi ollut lasten kanssa. Eräs työkaveri toi töihin vähän aikaa sitten lapsensa käymään. Kun he olivat lähdössä pois, tuo kaksivuotias vain mutkelsi eikä millään halunnut, että häntä oltaisiin puettu. Minusta tuntui ahdistavalta katsoa pukemista ja kitisemistä, ja ajattelin, että mikä onni, ettei minulla ole lapsia.
Kuten joku totesikin, emme tietenkään voi toisen puolesta tietää, kuinka tämä kokee vuosien päästä. Omalta kohdaltani voin todeta, että ei mieli ole muuttunut, en ole katkera eikä mikään kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein mukavaa. Töitä teen klo 8-16 arkisin. Illat kuluu harrastusten parissa, matkustelen aina kun rahat antaa myöden, kuitenkin noin 5 reissua vuodessa. Onnellisesti avioliitossa 15 vuotta. Kavereita tapaan vähintään kerran viikossa, syön vähintään kerran viikossa ravintolassa jne. Satsaan itseeni, käyn hierojalla / fysioterapeutilla kaksi kertaa kuussa jne. Elämä on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-iän jälkeen tulee vanhuus. Millaista elämä on sitten, kun ei ole todella läheisiä kuin mahdollinen siippa? Kun terveys heikkenee ja tarvitsisi vaikkapa huonekalujen siirtoon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaan, että "elä päivä kerrallaan" ja "nauti hetkestä", mutta siinäkin on puolensa: vuodet hurahtavatkin yhtäkkiä liian nopeasti ja on päätöksiä, joita ei voi lykätä ikuisesti...
Ap
Elän elämäni parasta aikaa nyt,
T. 52 v.
VastaaVastaan vaikka en ole lapseton enkä edes keski-ikäinen. Mietin itse aikoinaan lastenhankintaa tarkkaan, olin aktiivinen ja seikkaileva nuori nainen. Lopulta päädyin pitämään lapsen , joka saatiin vähän vahingossa. Lapsia on nyt kaksi, kovasti rakastan niitä mutta onhan tämä elämä todella erilaista ja rankkaa. Toisinaan mietiskelen jos olisinkin valinnut toisin, missähän nyt mahtaisin olla. Mutta pakko sanoa että oloani on helpottanut yläkerran lapseton nainen. N. 60-70v. Tullut useamman kerran vastaan ja olemme jutelleet niitä näitä. Kerran purskahti itkuun ja sanoi kuinka kateellinen on minulle, väsyneen rähjäiselle äidille. Ei tullut hankkineeksi lapsia ja nyt on myöhäistä. En ole vahingoniloinen, mutta viimeksi jouluaattona kun näin hänet yksin ulkona, olimme lähdössä perheinemme isovanhemmille, toivotin hyvää joulua ja hän vastasi takaisin niin surullisesti, että itkin autossa. Myötätunnosta ja samalla omasta onnestani.
Jos sulla on ap pienikin kipinä lapsen hankintaan, niin suosittelen sitä ainakin yrittämään. Jos saat lapsen, niin todennäköisesti et sitä kadu, mutta hankkimatta jättämistä saatat ennemminkin katua.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:01"]Jos sulla on ap pienikin kipinä lapsen hankintaan, niin suosittelen sitä ainakin yrittämään. Jos saat lapsen, niin todennäköisesti et sitä kadu, mutta hankkimatta jättämistä saatat ennemminkin katua.
[/quote]
Täälläkin on ollut noita "Kaduttaako lastenhankinta?" -keskusteluja, joissa jotkut (toki vähemmistö) tunnustaa katuneensa, anonyymisti sen voi sanoa vaikka ei ääneen koskaan myöntäisi.
Up
Kertokaa lisää, kiltit!