Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat keski-ikäiset, millaista teidän elämä on?
02.01.2015 |
Olen 35-vuotias ja mietin, millaista mun elämä tulee olemaan 10-15 vuoden päästä: olenko onneton? Katkera? Pohdinko joka päivä, millaista elämä olisi ollut perheellisenä? Vai osaanko nauttia elämästä, ystävistä, matkustelusta, töistä...
Millaista sinun elämäsi on?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton 43-vuotias, omasta tahdostani myös puolisoton. Olen tosi tyytyväinen elämääni juuri näin.
VIelä 5 vuotta sitten ei tosin näin ollut, meinaan iski ennen neljääkymppiä ihan tolkuton vauvakuume. Onneksi en löytänyt miestä, ja sitten höyrähdys meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Nykyään kammottaa ajatuskin, että jos minä, ääri-introvertti ja jopa erakkoluonne, olisin jonkun hormonaalisen hetkellisen vauvakuumehöyrähdyksen kourissa mennyt sitomaan itseni lapsiperhe-elämään vuosikymmeneksi ainakin...
Kahdeksi vuosikymmeneksi. Teit hyvän ratkaisun, mutta ilman puolisoa ei ole hyvä elää.
Minun on, olen niin rauhaa ja yksinäisyyttä kaipaava ihminen. Olen nuorempana muutaman kerran seurustellut vakavasti, oikein hyvien ja kunnollisten miesten kanssa, mutta totesin vaan että kaikenlainen ihmisseura omassa kodissani ahdistaa minua ja viihdyn paremmin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä on olla lapseton viisikymppinen. Mutta työkaverini muistuttaa monta kertaa viikossa, kuinka hän on väsynyt, kun hänellä ei ole ollut sellaisia ylimääräisiä lomia, kuin äitiyslomat ja lasten sairastamispäivät. Hän on raatanut koko ikänsä ja saisi päästä jo eläkkeelle aiemmin, kuin me, joilla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti lapsettomana 46 vuotiaanan todeta, etten enää voisi kuvitellakaan eläväni lapsiperheen hulinassa. Kiva niitä on tavata, mutta ei tee yhtään enää itse mieli omia sellaisia. Elämässä on niin paljon kaikkea muuta, ettei ole hetkeäkään tuntunut, että olisin jäänyt jotakin paitsi tai olisin yksinäisempi. Lapsiperheissä vierailujen jälkeen on aina halpottavaa palata rauhalliseen ja siistiin kotiin.
Sama ikä ja samat tunteet. Lisäksi minulla on aikaa ja energiaa kivoihin asioihin kuten laulutunteihin, kuoroon, konsertteihin, liikuntaan ja ystävien tapailuun. Voin matkustaa silloin, kun huvittaa eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä tyomatkoista (joita on paljon) vaan voin venyttää niitä jos haluan. Ensi syksynä aion mennä taidekoulun iltaluokalle opiskelemaan "kunnolla" piirustusta, mikä jäi nuorena tekemättä. Olen kyllä introvertti luonne ja viihdyn omassa seurassani, ehkä sillä on jotain vaikutusta. Olen eronnut. Miesystävää ei juuri nyt ole, edellisen kanssa seurustelin puoli vuotta. Toki samanhenkinen toinen ihminen olisi ihana olla vieressä, mutta olen mieluummin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahattomasti lapsettomana 46 vuotiaanan todeta, etten enää voisi kuvitellakaan eläväni lapsiperheen hulinassa. Kiva niitä on tavata, mutta ei tee yhtään enää itse mieli omia sellaisia. Elämässä on niin paljon kaikkea muuta, ettei ole hetkeäkään tuntunut, että olisin jäänyt jotakin paitsi tai olisin yksinäisempi. Lapsiperheissä vierailujen jälkeen on aina halpottavaa palata rauhalliseen ja siistiin kotiin.
Sama ikä ja samat tunteet. Lisäksi minulla on aikaa ja energiaa kivoihin asioihin kuten laulutunteihin, kuoroon, konsertteihin, liikuntaan ja ystävien tapailuun. Voin matkustaa silloin, kun huvittaa eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä tyomatkoista (joita on paljon) vaan voin venyttää niitä jos haluan. Ensi syksynä aion mennä taidekoulun iltaluokalle opiskelemaan "kunnolla" piirustusta, mikä jäi nuorena tekemättä. Olen kyllä introvertti luonne ja viihdyn omassa seurassani, ehkä sillä on jotain vaikutusta. Olen eronnut. Miesystävää ei juuri nyt ole, edellisen kanssa seurustelin puoli vuotta. Toki samanhenkinen toinen ihminen olisi ihana olla vieressä, mutta olen mieluummin yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa.
Jälleen kerran nähdään, että lapsettomien elämä on mielekkäämpää kuin perheellisten.
Olen yli viisikymppinen. Elämäni on yhtä mukavaa kuin parikymppisenä, tosin olen vähän viisaampi ja saan parempaa palkkaa. Mies on sama kuin silloin. Mikäs tässä köllötellessä.