Opettajakoulutus

Nro. 3 jatkaa: Ei minusta opettajan työ esiintymiskammoon kaadu. Yllättävän moni ope kärsii siitä. Itsekin olen välillä tosi kova jännittämään. Nykyään hyvin monet muutkin työt vaativat jatkuvaa esiintymistä. Ja meillä AMK-puolella opettajan työajasta ehkä 20-30% on luokkahuoneopettamista ja loput onkin sitten kaikkea muuta. Että ei siellä ihan 8-16 vaan esiinnytä :)

Pelkojensa kanssa voi oppia elämään ja niitä voi myös voittaa. Ei ne ainakaan välttelemällä ja pakoilemalla parane. Kannattaa olla aina vaan rehellinen itselleen ja muille. Ei se opettajuus siihen kaadu!

Sitä esiintymistaitoa tarvitaan siihen, kun huijaat oppilaat kiinnostumaan, innostumaan ja tekemään. Johtaminen ja ohjaaminen eivät tunnu riittävän nykypäivänä!

Jos olet ujo, hiljainen ja arka huonolla itsetunnolla niin et pärjää opettajana. Mieti onko sinulla valmiuksia hallita 25 alakoululaista joka päivä useamman tunnin ajan edes joten kuten. Millä taidoilla hallitset ja opetat heitä? Se luonne ja persoona pitää olla sinulla jo nyt ennen koulutusta jotta olet hyvä opettaja. Koulutus tarjoaa sitten sen pedagogisen puolen ja teorian.

Koulutuksesi on hukkaan heitetty jos uuvut jo ensimmäisestä opetusvuodesta. 

Itse jätin menemättä opettajankoulutukseen esiintymiskammon takia. Ihmettelin, kuinka moni opiskelukavereistani meni. Sittemmin olen opettanut paljonkin, yliopistossa. Ilman erityistä koulutusta. Eikä kammota yhtään! Kehottaisin sua reippaasti hakeutumaan koulutukseen. Esiitymisjännitys helpottaa ajan myötä kyllä. Tutun oppilasryhmän kanssa toimiminen ei tunnu miltään esiintymiseltä. Sitä opetustyö enimmäkseen on.

harjoitteluissa tuntejasi seuraa sen opetettavan luokan lisäksi 1-2 ohjaavaa opettajaa, lauma muita auskuja, jotka myös arvioivat toimintaasi jatkuvasti.

Suoritan niitä parhaillaan... Harjoittelu oli aivan älytöntä! Ohjaajat töykeitä tahallaan, kyykytys oli kunniassa. Mitään ei kyllä opi!

Vahinkoalapeukku viestiin 13.

Olen kielten opettaja. Olen itse suorittanut opettajankoulutuksen n. 20 vuotta sitten enkä tiedä onko se enää samanlaista. Toivottavasti ei. Teoriaopinnot olivat "kasvatustiedettä", jossa pääpaino oli opetella minkälaisen teorian minkäkin niminen guru oli kehittänyt. Opetusharjoittelu oli sitä, että ns. ohjaava opettaja sanoi tunnin jälkeen mitä olisi hänen mielestään pitänyt tehdä toisin. Ennen tuntia sitä ohjausta ei kyllä tullut. Minulla ei ollut opetuskokemusta tuolloin, ja tuntui epäreiluluta, kun harjoittelun lähtökohtaisena oletuksena oli, että tullaan näyttämään mitä jo osataan. Siis sen sijaan, että ohjaavat opettajat olisivat neuvoneet kokematonta. Valmistuin sitten jotenkuten, ja olen toiminut opettajana siitä asti. Nykyisin pidän itseäni ihan kohtuullisen hyvänä opettajana, mutta se johtuu pelkästään kokemuksesta. Ihan oikeasti koen, että opettajankoulutuksesta en saanut yhtään mitään, mistä olisi ollut hyötyä opettajantyössä. Täyttä ajanhukkaa se oli. No, toivotaan tosiaan, että koulutuksen sisältöä on sittemmin jotenkin muutettu.

Riippuu oppiaineesta, yliopistosta ja norssista. Itse kävin pedagogiset opinnot Turussa. Pidin parin kanssa kaksi opetustuntia seiskalle. Sitä oli katsomasa ohjaava opettaja ja kaksi opeopiskelijaa, jotka keskittyivät lähinnä kännyköihinsä. Ohjaava opettaja oli päättänyt tuntien aiheen. Toisella tunnilla katsottiin elokuva.

Meillä piti käydä seuraamassa muistaakseni 5 oppituntia. Lisäksi piti mennä johonkin kouluun viikoksi (vaiko kahdeksi?) seuraamaan jotain opettajaa työssään. Siihen ei sisältynyt omaa opetusta ollenkaan, mutta sain tarkastaa yhdet kokeet ja tehdä leikkaa-liimaa-hommia. Esiintymistä opettajakoulutuksessa on siis ihan todellakin vähän. Norssillakin on opiskelijoiden omaa ryhmäopetusta paljon enemmän kuin oppilaiden edessä olemista.

Lähes koko vuosi oli tavallista luennoilla istumista ja tenttejä. Sitten oli lisäksi oman oppiaineen opiskelijoiden ryhmätunteja, joissa keskusteltiin sitä, millainen on täydellinen opettaja (joksi meistä ei kukaan milloinkaan voi tulla).

Juttelin joskus toisen oppiaineen opeopiskelijoiden kanssa, ja heillä oli paljon tarkempaa kaikki. Piti tehdä täsmälliset suunnitelmat etukäteen, hyväksyttää ne ohjaavalla opettajalla ja tunnin jälkeen kirjoittaa palautetta itselleen jne.

Koko pedagoginen vuosi oli loppujen lopuksi pelkkää p*aa. Sillä vuodella ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, mitä se työ oikeasti on jossain tavallisessa lähiökoulussa, kun olet vastuussa muutamasta sadasta oppilaasta, heidän kouluttamisestaan ja kasvattamisestaan kolme vuotta ja opsin vaatimien asioiden tunkemisesta heidän korviensa väliin väkipakolla niin, että he pärjäävät seuraavalla asteella, ja yrität siinä välissä tasapainoilla heidän vanhempiensa vaatimusten ja syytösten kanssa.

up

Eikö nykyään enää löydy niitä opinto-ohjelmia vaikka netistä? Silloin ne olivat ihan painetussa opinto-oppaassakin, kun itse suoritin pedagogiset.

Pienenä vinkkinä: ei sinne ihan noin vaan mennä, vaan on pääsykokeet. Siinäkin piti esiintyä kolmelle arvostelijalle. Heti aluksi havaitsin tehneeni virheen, mutta pääsin silti.  Esiintymisjännityksestä pääsee eroon siedättämällä. Mene vaikka johonkin teatteriryhmään harjoittelemaan.

Opettajanammatia en suosittele esiintymiskammoiselle, vaikka harjoittelusta selviäisitkin

Riippuu aivan täysin yliopistosta, missä opiskelet. Itse olen lehtori ammattikorkeakoulussa. Suoritin 60op pedagogisia opintoja, joihin kuuluu kaikille pakollisena kasvatustieteen/aikuiskasvatustieteen perusopinnot (25op) ja loput sitten lainsäädäntöä, kasvatustieteellisiä lähtökohtia, arviointia, etiikkaa, erilaisten opetusmenetelmien käyttöä, tuntien suunnittelua jne jne. Tämän lisäksi opintoihin kuului kolme opetusharjoittelua, joita kaikkia arvioivat sekä yliopiston ohjaava opettaja, harjoittelua ohjaava opettaja harjoitteluorganisaatiosta sekä opponentti. Myös opiskelijat antoivat oman arvionsa. Mielestäni opettajan työssä aika keskeinen piirre on se, että olet jatkuvasti toisten arvioinnin ja arvostelun kohteena ja sitä on vain opittava sietämään. Lisäksi täytyy huomauttaa, että varsinkin opeuran alkuvaiheessa tuntien suunnitteluun menee aivan järjettömän paljon aikaa ja se itse opettaminen meneekin sitten ihan vaan siinä sivussa.

Esiintymiskammoiselle opettajuus voi olla pelkkää painajaista. Opettajahan käytännössä esiintyy koko ajan oppilaille, kolleegoille ja huoltajille.

Huomioi myös se, että tuleva lukioverkon karsinta tulee romahduttamaan aineenopettajien työllisyyden pitkäksi aikaa. Pienistä lukioista tulee työmarkkinoille hurjasti pätevää ja kokenutta porukkaa.

Opettajan työ on täyspäiväistä esiintymistä...

Opettajankoulutuslaitoksella et kyllä pärjää esiintymättä. Koulutuksessa opitaan paljon "opettamisen" kautta. Joudut jatkuvasti opettamaan ryhmäläisiäisiä, jotta totut nimenomaan esiintymiseen.

Opettajsn työ EI ole esiintymistä. Se voi olla johtamista ja ohjaamista, mutta esiintymistä se ei ole, sillä sinä opettaja et ole ollenkaan homman pääasia. Pääasia on se, että panet oppilaat/opiskelijat tekemään jotain, mistä he oppivat.