Asenne ratkaisee isovanhempien kohdalla

Iänikuinen tappelu siitä, pitääkö isovanhempien hoitaa lapsenlapsia vai ei, on hedelmätöntä. Syy siihen on se, että sillä ei ole merkitystä, paljonko sitä hoitoapua absoluuttisesti on tarjolla. Kaiken ydin on isovanhempien asenne asiaan.

Esimerkiksi kaksi erilaista tapausta

- isovanhempi hoitaa runsaasti lapsenlapsiaan, mutta narisee jaksamattomuutta tai vaivojaan, lopputulos ei ole tyydyttävä

- isovanhempi ei hoida eikä katso asiaa velvollisuudekseen, lopputulos ei ole tyydyttävä

- isovanhempi hoitaa lapsenlapsiaan ja pystyy sen järjestämään, optimi

- isovanhempi ei hoida lastenlapsiaan, mutta siihen on syynsä , jotka tuo esiin avoimesti ja pahoittelee, miettii ja pohtii yhdessä vanhempien kanssa, kuka voisi auttaa jos hän ei voi/pysty auttamaan, täysin tyydyttävä lopputulos

Kaiken ydin on lopultakin isovanhemman  paneutuminen perheen asioihin, aito halu auttaa, siinä ei varsinaiset hoitomäärät loppujen lopuksi merkitsekään mitään.