Miksi mulle usein käy näin. Ensin inhoan jotain

Taidat olla aika nuori...

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:45"]

Taidat olla aika nuori...

[/quote]

Niih, kun en edes ole :O

Harvoin inhoan ketään ihmistä...mutta kerran on käynyt niin, että olen yhtäkkiä alkanut tuntemaan uskomattoman voimakasta seksuaalista vetovoimaa aivan renttuista miestä kohtaan.

Mulle kävi vähän aikaa sitten juuri noin. :( ennen ei oo tapahtunu ja oon vähän pihalla, että mitä mä sekoon!

Mä oon inhonnut itseäni 31 vuotta. Vieläköhän voisin alkaa pitämään?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:45"]

Taidat olla aika nuori...

[/quote]

Tätä minäkin veikkaan. Ikä korjaa mustavalkoista ajattelutapaa, ja jotkut ovat taitavia välttämään sitä jo alusta alkaen, esimerkiksi minä. Itse olen sellainen, etten tarvitse montaakaan todistelua paremmasta, "kun jos ostan" sen ihmisen paremman puolen. Esim. eräs ihminen oli minua kohtaan aina hiukan nuiva, kunnes lopulta tuli tilanne jossa kommunikoimme enemmän. Hyvin nopeasti muutin mielipidettäni hänestä, mikä tosin oli aiemmin pohjautunut hänen aiempaan todellakin ei niin kivaan käytökseen. Ei siis tarvita paljoa, kun omalla kohdallani ajatus voi muuttua huomattavasti positiivisemmaksi, eikä kyse ole mistään feikistä esityksestä, että menisin siihen halpaan helposti tms. Minä vain tahdon nähdä sen paremman puolen, etsin sen joskus vaikka väkisin. Ja näen kyllä mikä ihminen on pohjimmiltaan.

Koska olet lapsellinen.

Mulle kävi tänä syksynä niin että kun näin yhden ihmisen ekaa kertaa, niin olin varma että en tule pitämään siitä ja me ei tulla toimeen keskenään. Sen silmät vaan muistutti yhden ilkeän ihmisen silmiä ja olin varma että se on ilkeä. No miten sitten kävikään, se ihminen osoittautuikin tosi mukavaksi, ja sitten vielä menin ihastumaan platonisesti siihen…

Mulla on pari kertaa käynyt niin, että esim. jossain harrastusriennoissa olen joutunut tekemisiin jonkun ärsyttävällä tavalla vetävän oloisen pimun kanssa, juuri sellaisen josta tietää, että tyyppi janoaa tyypillistä miehistä huomiota ja kakkaa tulee vaan käteen, jos lähtee yrittämään. Olen sitten pitkälti ignoorannut ne ja ollut suorastaan tökerö, eli vaikkapa puhunut niiden ohi, kun on ollut joku palaveri porukalla. Tämäpä on sitten ollut bensaa liekkeihin, tuntuu että joku pakko niille on tullut kokeilla, että miten viehätysvoima ei tuohon tehoa. Tosin sitten jos olen palannut omaksi peruskohteliaaksi itsekseni, kiinnostus on hyytynyt aika äkkiä. (m)

Olet nainen. Turha logiikka ei ei vaivaa naisten toimia, eikä asioita ajatella johdonmukaisesti vaan sinne tänne sinkoilevien, hormonien sekoittamien tunteiden pohjalta.

Samasta syystä teet huonoja hankintoja ja päätöksiä joita kadut myöhemmin. Arvelisin että olet monesti pohtinut opiskeluvalintojasi jälkikäteen, havainnut että asuinalueesi onkin ihan perseestä etkä ymmärrä miksi muutit sinne, vaatekaappisi pursuaa vaatteita joita et haluakaan käyttää vaikka ostohetkellä olivat niin ihania jne.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:48"]

Harvoin inhoan ketään ihmistä...mutta kerran on käynyt niin, että olen yhtäkkiä alkanut tuntemaan uskomattoman voimakasta seksuaalista vetovoimaa aivan renttuista miestä kohtaan.

[/quote]

Ei mitenkään epätavallista. Naiset monesti hankkiutuvat suhteisiin erilaisten pelimiesten tai ongelmatapausten kanssa, ja sitten ovat ihan paskana kun tulee vähemmän yllättävä ryppy rakkauteen.