Lue keskustelun säännöt.
Olen niin yksinäinen, että haluan kuolla.
13.12.2014 |
Oma vikanihan se varmasti on, mutta kukaan ei viihdy seurassani. En ole ilkeä enkä yritä ketään ärsyttää, mutta olen kai tylsä. Näen kavereitani pari kertaa vuodessa (porukalla), mutta muuten olen yksin Kukaan mieskään ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta. Olen päälle parikymppinen, ja olen alkanut ajatella pitäisikö vain kuolla pois, tuskin kukaan jäisi kaipaamaan. Joo kauhealta itsesäälimiseltä kuulostaa, teki vain mieli jotain sanoa kun en vaihteeksi saa unta.
Kommentit (26)
Tiedän tuon tunteen! Tässä itsekkin samaa kokeneena sanon. Haluaisitko vertais tukea? Missä asustelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene treffipalstoille---osa niistä on ilmaisia- itse sain 1300 vastausta
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 03:55"]Mitäs jos alkaisit harrastaa jotain niin ei tarvitse vain jutella.
Mieti mitä haluaisit opiskella/harrastaa ja hakeudu seuraan sitä kautta.
[/quote]
Minkähänlaisissa harrastuksissa on helppo oikeasti tutustua ihmisiin? Olen käynyt vain kielikursseilla ja piirtämiskurssilla, mutta ei niistä kavereita saanut kun kaikki olivat jo omissa porukoissaan tai eivät olleet paikalla kuin silloin tällöin.
Tiedän tunteen.. Sanat olisivat voineet tulla suoraan mun suusta. Päivä kerrallaan eteenpäin! Halaus ja jaksamisia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama tilanne muuten, paitsi että kestän tämän aika hyvin. Viihdyn paremmin yksin kuin porukassa. Eihän tässä tietenkään mitään mainetekoja tule kun on vain omissa oloissaan, mutta jollain tapaa on kiinnostavaa kuitenkin seurata maailmaa, uutisia jne. Olen joskus verrannut, että tämä on vähän kuin katsoisi muita ihmisiä tv-ruudun läpi tai olisi tullut aikakoneella vuoteen 2014 vain katselemaan paikkoja, että täällä on tämmöistä.
En vain ymmärrä mikä minussa on vikana...olen todella ujo (yllätys), joten kavereiden hankkiminen on vaikeaa. Usein sanotaan, että ujoudessa ei ole mitään vikaa, mutta ilmeisesti on kun yksin olen jäänyt. Kolme siskoani on kaikki sosiaalisempia ja heillä on paljon ystäviä. Tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 04:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 03:55"]Mitäs jos alkaisit harrastaa jotain niin ei tarvitse vain jutella. Mieti mitä haluaisit opiskella/harrastaa ja hakeudu seuraan sitä kautta. [/quote] Minkähänlaisissa harrastuksissa on helppo oikeasti tutustua ihmisiin? Olen käynyt vain kielikursseilla ja piirtämiskurssilla, mutta ei niistä kavereita saanut kun kaikki olivat jo omissa porukoissaan tai eivät olleet paikalla kuin silloin tällöin.
[/quote]
Vaikka jooga/tai pilates tms. Siellä voi jutella samalla kun väääntelee itseään.
Käsityökurssit kans vetää puheliasta porukkaa.
Itse kävin säännöllisesti uimassa (uimaseurassa ) ja sain ainakin 10 kaveria.
Kokeile vaikka ikoninmaalausta ei tarvi olla ortodoksi.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 04:10"]
En vain ymmärrä mikä minussa on vikana...olen todella ujo (yllätys), joten kavereiden hankkiminen on vaikeaa. Usein sanotaan, että ujoudessa ei ole mitään vikaa, mutta ilmeisesti on kun yksin olen jäänyt. Kolme siskoani on kaikki sosiaalisempia ja heillä on paljon ystäviä. Tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut. Ap
[/quote]
Kylmä totuus on, että ujous ei kannata. Suosittelen sinulle edes hetkeksi sellaista työpaikkaa, jossa joudut lähestymään ihmisiä ja juttelemaan heille. Siis vaikkapa joku sähkömyyjä kauppakeskuksessa. Joo, tiedän, ei se mitään herkkua ole. Mutta ei tarvitsekaan sitä tehdä kuin lyhyen aikaa ja se voi OIKEASTI "avata" sinua vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujouden ongelma: ujoa mielellään lohdutellaan sillä, ettei ujous ole itsessään väärin eikä vika, se on vain hidasta lämpiämistä. Ja tämähän on tottakin. Mutta käytännössä sitten ihmiset takertuvat tähän oljenkorteen ymmärtämättä, että heitä vaivaa kaikenlainen muukin: huono lämpiäminen missään ajassa, aloittelijuuden pysyvyys harjoituksen puutteessa, tietynlainen yksinkertaisuus, kun ei joudu testaamaan ajatuksiaan tai tunteitaan muita vasten. Ja monella ujouden kaapuun kätkeytyy kaikenlaista käsittelemätöntä vihamielisyyttä, riippuvuutta, neuroottisuutta, you name it.
Eli jos sinä olet edelleen lähtötelineissä ja siskot porskuttavat omassa elämässään, niin onhan se väärää lohduttelua sanoa, että et olisi epäonnistunut. Ajanottoa kun ei pysäytetä vaikka yksi juoksija ei ole lähtenyt liikkeelle edes. Seuraava kysymys: mitä voisit tehdä muuttaaksesi tulevaisuuttaasi mukavammaksi?
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 04:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 04:10"]
En vain ymmärrä mikä minussa on vikana...olen todella ujo (yllätys), joten kavereiden hankkiminen on vaikeaa. Usein sanotaan, että ujoudessa ei ole mitään vikaa, mutta ilmeisesti on kun yksin olen jäänyt. Kolme siskoani on kaikki sosiaalisempia ja heillä on paljon ystäviä. Tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut. Ap
[/quote]
Kylmä totuus on, että ujous ei kannata. Suosittelen sinulle edes hetkeksi sellaista työpaikkaa, jossa joudut lähestymään ihmisiä ja juttelemaan heille. Siis vaikkapa joku sähkömyyjä kauppakeskuksessa. Joo, tiedän, ei se mitään herkkua ole. Mutta ei tarvitsekaan sitä tehdä kuin lyhyen aikaa ja se voi OIKEASTI "avata" sinua vähän.
[/quote]
Mene juttelemaan koiranulkoiluttajan kanssa siitä koirasta. Sillä voit harjoitella turvallisesti, sillä lähes kaikki koiranomistajat rakastavat koiriaan ja juttelevat mielellään niistä.
Minulla on ruskea valtava doobermann ja yleensä lapset tulevat ja vetävät äitejään perässä silittämään sitä. Ja koira on niin onnellinen, että on haljeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku jo taisi aiemmin mainitakin, että kannattaa kokeilla treffipalstoja. Räväkkä ilmoitus, niin huomio on taattu! :-) Samoin pukeutumisella voi vaikuttaa seuran saantiin, kannattaa rohkeasti hylätä vanhat mummo-koltut (jos sellaisia satut käyttämään) ja pukeutua nuorekkaasti (esim. verkkosukkahousut, laadukkaat korkokengät, Guccin laukku, sopiva meikki jne.). Huomio on taattu. Ja rohkeasti yöelämään vain! Jos jännittää, voit aivan hyvin ottaa muutaman rohkaisuryypyn ennen lähtöä yöhön. Humalassa siellä ovat kaikki muutkin.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 04:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 03:55"]Mitäs jos alkaisit harrastaa jotain niin ei tarvitse vain jutella. Mieti mitä haluaisit opiskella/harrastaa ja hakeudu seuraan sitä kautta. [/quote] Minkähänlaisissa harrastuksissa on helppo oikeasti tutustua ihmisiin? Olen käynyt vain kielikursseilla ja piirtämiskurssilla, mutta ei niistä kavereita saanut kun kaikki olivat jo omissa porukoissaan tai eivät olleet paikalla kuin silloin tällöin.
[/quote]
Kokeile jotain kamppailulajia, vaikka judon peruskurssi. Kursseissa, vetäjissä ja harrastuspaikoissa voi olla eroja, mutta oma kokemukseni juuri parikymppisenä oli että se oli sosiaalista toimintaa. Muutenkin vahvistaa itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksette hengaile yhdessä siskojesi kanssa? Mulla tuossa iässä oli niin tiivis yhteydenpito siskoihin, että omia ystäviä ei osannut juuri kaivata.
Minä kuolisin mielelläni vaikka heti pois.. Minun ei olisi pitäänyt koskaan edes syntyä.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 22:33"]
Minä kuolisin mielelläni vaikka heti pois.. Minun ei olisi pitäänyt koskaan edes syntyä.
[/quote]
:( Miksi ajattelet niin?
Olen ihminen jolla ei ole mitään ihmisarvoa, eikä ketään kenelle jutella tai joka välittäisi, enkä toisaalta edes halua vaivata ketään..
Mullakaan ei oo yhtään kaveria enkä meinaa jaksaa enää... Oon ujo ja en oikeasti edes keksi mitään sanottavaa porukassa.
Minä kyllä juttelisin, mutta ei enää viitsi, kun olen huomannut että olen vain rasite "välttämätön paha"
Mitäs jos alkaisit harrastaa jotain niin ei tarvitse vain jutella.
Mieti mitä haluaisit opiskella/harrastaa ja hakeudu seuraan sitä kautta.