Lue keskustelun säännöt.
Olen niin yksinäinen, että haluan kuolla.
13.12.2014 |
Oma vikanihan se varmasti on, mutta kukaan ei viihdy seurassani. En ole ilkeä enkä yritä ketään ärsyttää, mutta olen kai tylsä. Näen kavereitani pari kertaa vuodessa (porukalla), mutta muuten olen yksin Kukaan mieskään ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta. Olen päälle parikymppinen, ja olen alkanut ajatella pitäisikö vain kuolla pois, tuskin kukaan jäisi kaipaamaan. Joo kauhealta itsesäälimiseltä kuulostaa, teki vain mieli jotain sanoa kun en vaihteeksi saa unta.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 22:44"]
Mullakaan ei oo yhtään kaveria enkä meinaa jaksaa enää... Oon ujo ja en oikeasti edes keksi mitään sanottavaa porukassa.
[/quote]
Hei, muista aina että olet arvokas! Kyllä sinä vielä jonkun löydät, oikeasti! Koeta keskittyä itseesi ja elämän pieniin iloihin! Nyt on kesä, joten mene ulos ja ihastele vaqikka luonnon kauneutta, perhosten lentoa... yms mitä vaan. Aina löytyy joku syy elää taas tämä ja huominenkin päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 22:33"]Minä kuolisin mielelläni vaikka heti pois.. Minun ei olisi pitäänyt koskaan edes syntyä.
[/quote][quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 22:43"]Olen ihminen jolla ei ole mitään ihmisarvoa, eikä ketään kenelle jutella tai joka välittäisi, enkä toisaalta edes halua vaivata ketään..
[/quote][quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 22:47"]Minä kyllä juttelisin, mutta ei enää viitsi, kun olen huomannut että olen vain rasite "välttämätön paha"
[/quote]
Olen siis. 31v mies
Sulla on sentään jokunen kaveri, joita näet edes pari kertaa vuodessa. Saisitko heidän kanssa tiivistettyä välejä?
Mulla ei ole edes tuollaisia kavereita. Mun kaikki "kaverit" on netissä. Mä en koskaan näe livenä ketään, kun ei ole mitään oikeita livekavereita. Tämä on aivan kamalaa, mutta tähän alkaa jo niin turtua, ettei jaksa enää niin paljoa murehtia. Pari vuotta sitten olin todella masentunut tämän yksinäisyyden vuoksi, mutta nyt olen jo luovuttanut ja en jaksa enää edes toivoa mitään.
Minusta ei ole mikään niin ihanaa kuin yksinolo. Minulla on sosiaalinen työ ja mies. Kaiken vapaa-ajan, mitä näistä jää, niin haluan olla yksin. Onneksi meillä on mieheni kanssa omat huoneet ja myös vessat, niin saa olla yksin välillä. Tarvitsemme molemmat omaa aikaa. Ystäviä, omia lapsia tai kotieläimiä emme ole koskaan kaivanneet. Työ riittää sosiaalisuudeksi. Kuntoilemme ja opiskelemme kyllä koko ajan, mutta vain omissa oloissamme ja itsenäisesti. Onneksi voi opiskella verkon kautta ja on omia kuntoilulaitteita. Ulkoilla voi myös rauhassa.
Mene mukaan vapaehtoistyöhön. Sun seura voi olla tärkein asia jollekkin ihmiselle. Spr (mm) järjestää ystäväkursseja, sä voit ruveta ystäväksi vanhukselle, lapsiperheelle, vammaiselle, nuorelle jne.