Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seurustelu ja ujous
12.12.2014 |
Vähän huono otsikko, mutta kuitenkin. Olemme siis olleet mieheni kanssa yhdessä 3 vuotta ja hyvin on mennyt. Olen luonteeltani ujo ja minulla ei ole kovin hyvä itsetunto. Vältän sosiaalisia tilanteita, joissa on paljon ihmisiä, etenkin itselleni tuntemattomia. Uusi työpaikka tai työhaastattelu on aina kauhistus; en saa unta edellisenä yönä ja itse tilanteessa saatan sekoilla sanoissa ja punastella.
Kuitenkin. Olen nähnyt miehen kavereita ja tuttuja lähinnä ohimennen. En ole mukana illanvietoissa, pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. Pahin painajaiseni on juuri tuollainen illanvietto tuntemattomien ihmisten kanssa ja istuminen hiljaa yksin . Kaikki aina jankuttaa, että ujoudesta pääsee eroon hankkiutumalla tuollaisiin epämukaviin tilanteisiin, mutta tuntuu etten vaan voi! Pari viikkoa sitten piti mennä syömään miehen kavereiden kanssa ja viikkoon en nukkunut kunnolla. Lisäksi tulin kipeäksi. Järkyttävää, että stressaan asioista noin paljon. Ja koska olemme kuitenkin olleet näin "kauan" yhdessä, miehen kaverit varmaan miettivät mikä mua vaivaa, kun en ole mukana jutuissa ja heillä on varmasti tietty (negatiivinen) ennakkokäsitys minusta. Tämä aiheuttaa minulle entistä enemmän stressiä ja kasvattaa kynnystä mennä mukaan kylään jne. Onko ujoja kohtalotovereita? Neuvoja?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 19:27"]Rohkasu ryyppyä kehiin, sillä ne muutkin suomalaiset on päässy ujoudestaan.
[/quote]
En oikein käytä alkoholia :/ ei sovi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vois olla melkeimpä mun kirjottama tuo alotus. Onneks poikaystäväkään ei oo kovin sosiaalinen, lähinnä ryyppää sillointällöin kavereiden kanssa ja silloin minä keksin itselleni jotain menoa että saavat olla meillä rauhassa tai kuskaan poikäystävää kavereille, baarin jne. Kylä kun pariin sen kaveriin on tottunut ja ne tietää että olen ujo niin saatan olla kotonakin jos tulee kylään. En tiädä miten ujoudesta eroon sitten pääsis.
Tulevatko miehesi kaverit eri sosiaaliluokasta? Onko jokin erityinen juttu, mitä jännität?
Me niihin tilanteisiin tai mene lääkärille, miyä jos miehesi kosii sinua uskallat kävellä edes alttarille
Millainen haluaisit olla miehen ystävien seurassa? Jos siis unohdat tuon jännityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyily auttaa aina! Itsekin olen ujo, mutta minusta pidetään usein vain koska hyvyilen ihmisille, ja olen hiljaisesti mukana jutuissa. Ei juttelu ole ainoa viestintäkeino.
Jännittää voi ja pitääkin, mutta mene nyt hyvä ihminen syömään porukalla! Mikä on pahinta mitä siellä voi tapahtua? Joku kysyy sinulta kysymyksen tai pari ja vastaat niihin sanalla tai parilla? Kukaan ei odota sinulta sen ihmeempää, eiköhän muut hoida puhumiset ja sinä voit keskittyä syömiseen ja kuunteluun. Miten pärjäät muissa täysin normaaleissa tilanteissa, vaikka kaupassa, töissä, apteekissa...? Onk sinulla omia kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:16"]Liikkuuko ne miehesi kaverit aina jossain suuressa porukassa? Eikö niitä koskaan voi tavata vain 1 tai 2 kerrallaan?
[/quote]
Voihan niitä, mutta sekin jännittää. Mennä esimerkiksi jonkun luo kaheille ja istua siellä hiljaa vaan... :/ ap
Taitaa suurin osa ihmisistä olla epätietoisia siitä, miten lamaannuttava asia ujous voi olla. Valitettavasti ei myöskään uskota terapiaan, jotta voisi saada apua ja ehkä elää ilman näitä tilanteita. Koska ei terapiaan uskota yritän itse. Kysyn itseltäni usein, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Yleensä ne asiat mitä keksin eivät ole niin pahoja etten pärjäisi niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:16"]Liikkuuko ne miehesi kaverit aina jossain suuressa porukassa? Eikö niitä koskaan voi tavata vain 1 tai 2 kerrallaan? [/quote] Voihan niitä, mutta sekin jännittää. Mennä esimerkiksi jonkun luo kaheille ja istua siellä hiljaa vaan... :/ ap
[/quote]Onhan siinä se toinenkin joka voi pitää juttua yllä, ei se yksin sinun vastuullasi ole.
Kiitos niille, jotka asiallisesti vastasi. Ei ole ongelmia asioida kaupassa yms. Olen myös tehnyt asiakaspalvelutyötä ja se meni ihan ok. Siis jännittän etenkin alussa ja nolostun jos mokaan, mutta muuten ok. Siinä on päällä sellanen "työminä ". Kavereidenkin kanssa ahdisti mennä illanviettoihin, jossa on paljon tuntemattomia. Monesti kävi niin, että kun minulle juteltiin ja vastasin kyllä, keskustelu tyrehtyi nopeasti. Törmään tähän usein. Nykyään harvemmin näen kavereitani enää , olemme tavallaan ajautuneet erilleen. Oikeastaan vain yhden kanssa kahvitellaan silloin tällöin.
Itsekin turvaudun usein hymyyn, mutta halusin myös keksiä puhumista. Joskus olen nähnyt miehen sukulaista vaikka vaatekaupassa ja tervehtinyt. Juttelu kuitenkin jää siihen, koska en keksi puhuttavaa. Myönnän että sekin vaikuttaa, että toisin kuin mieheni, itse olen tällä hetkellä työtön ja käynyt vain toisen asteen tutkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkuuko ne miehesi kaverit aina jossain suuressa porukassa? Eikö niitä koskaan voi tavata vain 1 tai 2 kerrallaan?
Alue: Aihe vapaa
Rohkasu ryyppyä kehiin, sillä ne muutkin suomalaiset on päässy ujoudestaan.