Kirkkoon kuulumattomat! Mihin haluatte tulla haudatuiksi?
Ja millaiset hautajaiset haluatte? Oletteko kertoneet toiveistanne läheisillenne?
...83-vuotias vaarini erosi kirkosta pojanpoikansa avustuksella, ja nyt olemme tässä pohtineet, että miten hautajaiset ja hautaaminen järjestyy. Meillä on kokemusta vain kirkossa ja seurakuntasalissa järjestetyistä tilaisuuksista ja hautausmaalle hautaamisesta. Vaari on niin höperö, ettei nyt varmaan ihan tajunnut mitä meni tekemään. Kehtaako pappia pyytää siunaamaan vaaria sitten kun aika koittaa, ja voidaanko hänet haudata mummon viereen kirkkomaalle?
Kommentit (51)
En kuulu kirkkoon. Haluan polttohautauksen ja siitä olen kertonut miehemle miehelleni. Hautajaiset ovat mielestäni enemmän sureville omaisille kuin kuolleelle, joka ei niistä mitään tiedä. Suku/perhe saa siis järjestää mieleisensä kekkerit.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:01"]
Ruumiini saa polttaa ja antaa tuhkat tuulen vietäväksi.
[/quote]
oletko kertonut tämän jollekin läheiselle, jos vaikka kuolisit huonenna?
Minut haudataan ihan normaalisti hautausmaalle. Sinne haudataan siis kirkkoon kuulumattomatkin. Hautausmaita ei rahoiteta kirkollisverolla vaan yhteisöverolla, jota seurakunta nostaa tolkuttomat summat riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon enää kukaan. Siunaustilaisuutta ei tarvita, muistotilaisuudenhan voi järjestää ihan sellaisena kuin haluaa, kun ei ole jeesushömppää määräämässä tahtia.
Polttohautaus ja tuhkat mereen, mitään hautakiviä en kaipaa mutta jos perikunta haluaa rakentaa mulle mausoleumin se olisi hauskaa, porukka voisi kokoontua sinne juomaan teetä ja muistelemaan mua :)
Ap:lle. Voi haudata mummon viereen, ja älä pyydä pappia siunaamaan. Sen verran täytyy osata vainajan tahtoa kunnioittaa.
Ois kiva jos lähipiiri kokoontuisi muistelemaan yhteistä elämäämme vaikka viinin ja hyvän ruuan ääreen. Ja vetäis sitten vaikka nakit silmille, jos lapsia ei ole mukana...
Vaariasi ei voida siunata, jos on tiedossa ettei hän sitä olisi halunnut. Ja miksi tarvitsisikaan, hautajaisten järjestelyssä vain mielikuvitus on rajana! Paikka voi olla melkein mikä vain (vaikka laiturilla tai tunturissa), puhujat voivat olla läheisiä tai pro-seremonioista. Musiikkiesityksiä, yhteislaulua... Yksilöllistä saa jos haluaa.
Poltettakoon minut ja kiivetköön lapset uurnan kera jollekin Lapin tuntureista jotka ovat käyneet meille hyvin rakkaiksi perhevaellusten myötä. Heittäköön minut pohjatuuleen ja muistelkoon niitä hetkiä, kun olemme tunturien/vaarojen huipuilta ihmetelleet maailmaa heidän lapsuudessansa...
Odottakaa nyt sentään siihen asti että hän kuolee, ennen kuin alatte hautaamaan.
eroakirkosta.fi sivuilla on muistaakseni linkkejä liittyen uskonnottomiin hautajaisiin.
Tuhkat voi viedä vaikka meidän metsään ja paistaa makkarat notskilla päälle. Sama se mulle mitä jälkeenjääneet tekee tai on tekemättä.
Haluaisin, että tuhkani siroteltaisiin johonkin luonnonkauniiseen paikkaan, mieluiten jonkun lammen lähistölle. Hautajaiset saavat olla sellaiset kuin läheiseni haluavat, paitsi sitä pitäisin loukkauksena, jos sinne pyydetään kirkon edustaja siunaamaan tai puhumaan taivaaseen pääsystä, koska olen tehnyt selväksi, etten niihin opetuksiin usko. Yhteen hauskaan hautajaistapaan olen törmännyt Jenkeissä katolilaisen ihmisen hautajaisissa (tai tarkemmin ruumiinvalvojaisissa edellisenä iltana). Siellä jokainen läsnäolija kertoi jonkun hauskan muiston vainajan elämän varrelta. Itsekin nauroin mukana niin että meinasi pissat lirahtaa housuun, vaikka en vainajaa sen paremmin tuntenut. Mielestäni ihana tapa verrattuna Suomen kovin harras- ja surumielisiin hautajaisiin.
http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/hautajaiset.phtml Täältä löytyy varmasti lisää vinkkejä.
Mulle ihan sama mitä ruumiille tehdään. Heittäkööt vaikka susille syötäväks, jos ei muuta keksitä.
Tämä on ihan utopistinen ajatus, mutta toivon että ruumiini tuhkattaisiin, ja että tuhkaa siroteltaisiin kaikkiin niihin paikkoihin joissa unelmoin käyvänä mutta en ehkä sitten kerennytkään. Huomenna jos kuolisin, tahtoisin mielellään tuhkani tuulten vietäviksi Istanbulissa, Kairossa, jossain päin Karibiaa, New Yorkissa. Aina joku matkustaa jonnekin, ystävä tai tuttu tai sukulainen. Matkaisin mielelläni mukaan. Varsinkin omien lasteni mukaan sitten joskus.
Muistotilaisuudesta toivon itseni näköistä: less is more.
Mun tuhkat kaadetaan viemäriin ja sitten "surevat" rientävät pubiin nostamaan maljan sen kunniaksi että päästiin siitäkin mulkusta eroon.
ihan yksi lysti, ei paljoa kiinnosta siinä vaiheessa enää.
Ihan hautausmaalle haluan vaikka en kirkkoon kuulu. Niitä tuhkia ei muutes saa nykyää minnevaa laittaa. Tästäkin laki olemassa
Tuhkiahan ei Suomessa saa minne vaan ripotella, senkin tuhmat lainrikkojat!
Haluan tuhkauksen ja tuhkat mereen. Muuten ihan sama, miten hautajaiset vietetään.
Mä olen kirjoittanut omat toiveeni sekä miehelleni että siskolleni. Ne tietää että pitää tuhkata ja heittää tuuleen tai maahan, ja mitään muistomerkkejä tai hautakiviä ei saa pystyttää. Ei myöskään mitään muistotilaisuutta. Ja jos joku kehtaa mainitakaan mitään uskonnollista mun kuoleman yhteydessä, tulen kummittelemaan kammottavalla tavalla.
Vaikka tiedän etten itse ole enää hautaustani näkemässä, on silti minusta tärkeää että omaiset kunnioittaa kuolleen toiveita. Minusta olisi törkeä kunnianloukkaus, jos kirkosta vapaaehtoisesti eronnut ateisti haudattaisiin kirkollisin menoin. Itsekkyys huipussaan jos ei edes vainajan viimeistä tahtoa voida toteuttaa, vaan omat rituaalit on siinäkin tärkeämpiä.
Ruumiini saa polttaa ja antaa tuhkat tuulen vietäväksi.