Lue keskustelun säännöt.
Voiko 41-vuotiaasta tapojensa orjasta tulla vielä hyvä kumppani?
21.12.2014 |
Tavoilla tarkoitan kontrollifriikkiyttä, nuhjuista pukeutumista ja äärimmäisyyteen menevää säästämistä. Taustalla myös mielenterveysongelmaa. Mies on eronnut ja hänellä on lapsia. Hänellä on hyvä työ jossa pärjää. Mies on hauska, ihan kivan näköinen ja jotenkin symppaan häntä. Mietin vain voiko ihminen ns. muuttua jos on tarpeeksi rakastunut?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aika hassu. Itselläsikin varmaan on ikää sentään teini-ikää enemmän, ja silti kuvittelet, että voit ottaa toisen ihmisen, valikoida hänestä ne piirteet jotka itseäsi miellyttävät, ja muuttaa loputkin sitten mielesi mukaisiksi. Kuka täällä taas olikaan kontrollifriikki?
Vasta rakastuneena sitä luulee että pikku "viat" ei haittaa mutta kokemuksesta voin sanoa että ne "viat" jossain vaiheessa muuttuvat ongelmaksi. Seurustelin monta vuotta miehen kanssa jolle kaverit olivat aina etusijalla. Vaikka kuinka sovittiin että olisi viikonlopun kotona ni 1puhelin soitto pihasi hyvin alkaneen illan. Kavereille kun ei koskaan voinut sanoa sanaa "ei" ja koska kavereita ei voinut nähdä selvin päin seurasi asiasta vielä isompia riitoja. Viimeinen ja lopullinen niittii suhteeseen tuli kun olin muutaman päivän ollut sairaalassa vatsakramppien vuoksi ja palasin kotiin oli mies lähdössä kavereiden luo (minua näkee kuulema aina ja kaverilla on synttärit).
Taidat puhua mun exästä... Äärimmäisyyteen menevä säästäminen... Edes valoja ei olisi saanut tarpeeksi pitää, ei helkkari. Jos haluat pimeässä mökissä istua nin mikä jottei. Mun neuvoni olisi, että anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Jos nuo piirteet ovat sulle se kynnyskysymys, ei varmaan kannata edes yrittää alkaa suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäpä ettei, jos on tarpeeksi rakkautta.
Mitä tuossa sitten tarvitsisi muuttaa? Kontrollifriikkeys tietysti on aika ikävä piirre, mutta mitä silläkin sitten tarkoitetaan? Joillekin se tuntuu olevan sitä, että toinen haluaa pitää paikat järjestyksessä.
Ei voi.