Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei mulle kerrottu tätä imetyksestä?
03.12.2014 |
Imetyksestä keskustellaan yleensä aika yksipuolisesti, aiheet tuntuvat olevan "Onko julkinen imetys ok?" ja "Koska on oikea aika lopettaa imetys".
Synnytin itse hätäsektiolla n, 1kk sitten, eikä maitoa ole tippunut kuin pari pisaraa ja muutaman kerran pumpulla niin, että sain annettua vauvalle pipetillä. Missään vaiheessa perhevalmennuksessa ei kerrottu, että imetys voi epäonnistua tai sen aloitus voi viivästyä. Vasta synnytksen jälkeen on kaveripiirissä tullut esiin, että joku ei ole imettänyt ollenkaan, toisella maidon nousu kestänyt viikkoja jne.
Synnärillä asioita käytiin läpi lähinnä niin, että kerrotiin eri apuvälineistä ja vakuuteltiin että imetys onnistuu aina kun yritetään tarpeeksi. Olen yrittänyt sektiopäivästä alkaen (vauvan sain rinnalle jo heräämössä jossa kerrottiin ekan kerran imetysasioista). Kokeiltu on rintakumi aktivoimaan maidontuotantoa (vauva hermostuu kun ei tule ruokaa eikä suostu imemään), katetri (toimi pelkästään "pulloruokintana rinnasta" ei lisännyt omaa tuotantoa), pumppu (vähäiset maidot joita tuli hävisivät laitteeseen), imetystee, kuumat suihkut, käsin lypsäminen, kaiken maailman puristelut, vyöhyketerapia, aromaterapia, rentoutusryhmä, vierihoito ihokontaktilla ja käyty kertaamassa asioita yksityisellä kätilöllä.
Maitoa ei vaan tule ja mulla on paska-äiti fiilis. Välillä tuntuu, että pelkään jopa ajatella, koska negatiivisilla ajatuksilla imetyksestä pelkään alitajuisesti estäväni maidon tulon.
Lapsi kyllä kasvaa normaalisti, syö hyvin, on hereillä ollessaan hyväntuulinen jne, joten hänellä on kaikki ok. En sitten tiedä minkälainen häiriytynyt yksilö hänestä tulee kun ei saa sitä oikeanlaista läheisyyttä eli tissiä josta saa maitoa.
Olenko ainoa friikki tässä imetysasiassa? Ja jos en ole miksi ei kerrota, että imetys ei aina mene niin, että synnytetään ja aletaan imettämään jos vin itse haluaa?
Kommentit (62)
"Lapsi kyllä kasvaa normaalisti, syö hyvin, on hereillä ollessaan hyväntuulinen jne, joten hänellä on kaikki ok."
No entä jos kaikki onkin ihan hyvin, ehkä sinun ei tarvitse turhaan stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus siitäkin on ollut juttuja lehdissä, eikä tosiaan asia ole kaikille helppoa tai itsestäänselvää. - Meillä kyllä meni ensimmäisen vauvan kanssa hyvin vaikka synnytys oli vaikea. Meille tärkeintä oli, että joku toi vauvan rinnalle ihan pian synnytyksen jälkeen ja hän pääsi heti imemään pikkuisen. Siitä tuli vamaan molemmille sellainen tuntu että näin tämä menee. Toista vauvaa kukaan hoitohenkilö ei tuonut viereen, mutta mieheni toi hänet kun silmät rupesivat jo lurpsahtelemaan, ja sama kiinnittyminen tapahtui. Tämä ei varmasti sinua ap auta tässä tilanteessa, mutta toivottavasti sitten jos saat muita lapsia. Vaikka imettäminen on hieno juttu, ei se ole välttämätöntä.
Ap: tuo sinun kirjoituksesi olisi voinut olla minun tekemäni 1,5 vuoden takaa.
Minulla ei maidot nousseet vaikka yritin kaikkeni usean viikon ajan. Tutkin myöhemmin asiaa ja on todettu, että on tietty prosentti (en muista enää enkä nyt löydä linkkiä, mutta olisiko ollut noin 4-6 %), joilla ei vaan maidot nouse vaikka tekisi mitä. On totta, että tästä ei puhuta ja tilannetta pahentaa, että ainakin minun synnytyssairaalassani oli seinät täynnä näitä "jokainen pystyy imettämään jos tarpeeksi yrittää" tiedotteita. Olisiko syy puhumattomuuteen siinä, että ei haluta, että äidit luovuttaa liian helposti? Joka tapauksessa, on väärin, että asiasta ei puhuta, koska se aiheuttaa kohtuutonta syyllisyyttä niille, jotka ei onnistu.
Nro 5 vielä lisää: Tsemppihalaus täältä! Lohdutuksena sanoisin myös, että me saimme lapseni kanssa pulloruokinnasta hyvin positiivisen ja läheisen kokemuksen. Sylissä ja iholla sekin tapahtuu ja voi olla molemmille hyvin nautittavaa.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:18"]
Joskus siitäkin on ollut juttuja lehdissä, eikä tosiaan asia ole kaikille helppoa tai itsestäänselvää. - Meillä kyllä meni ensimmäisen vauvan kanssa hyvin vaikka synnytys oli vaikea. Meille tärkeintä oli, että joku toi vauvan rinnalle ihan pian synnytyksen jälkeen ja hän pääsi heti imemään pikkuisen. Siitä tuli vamaan molemmille sellainen tuntu että näin tämä menee. Toista vauvaa kukaan hoitohenkilö ei tuonut viereen, mutta mieheni toi hänet kun silmät rupesivat jo lurpsahtelemaan, ja sama kiinnittyminen tapahtui. Tämä ei varmasti sinua ap auta tässä tilanteessa, mutta toivottavasti sitten jos saat muita lapsia. Vaikka imettäminen on hieno juttu, ei se ole välttämätöntä.
[/quote]
Tarkoitat varmaankin hyvää tällä viestillä ja on hienoa, että sinulla imetys onnistui. Tämän tyyppiset viestit kuitenkin vaan turhaan syyllistävät niitä, jotka eivät onnistu. Viittaan tällä nyt imettämisen pitämistä synonyyminä "kiinnittymiselle". Kiinnyttyminen voi tapahtua muutenkin kuin rinnan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse synnyin sektiolla ja sen vuoksi äiti ei pystynyt imettämään rinnalla..maitoa ei vain tullut. Pullolla ruokittu siis:) Pikkusisarusteni kohdalla tätä ongelmaa ei jostain syystä ollut. Äidin kanssa ollaan kaikki yhtä läheisiä ja järkeviksi kasvettuja. Älä siis huoli:)
Suurimman karhunpalveluksen tekee Kätilöopisto nimittämällä imetystä "vauvamyönteisyydeksi". Ihan kuin äiti, joka ei syystä tai toisesta voi imettää, voisi olla vauvamyönteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se imetys sinullakin onnistuu, ihan varmasti onnistuu. Jaksat vain jatkaa - vaikka kuinka tekisi mieli lopettaa koko yrittäminen jollakin hetkellä. Itse olen kokenut toimivaksi pumppaamisen, pumppaamisen ja vielä kerran pumppaamisen. On roppakaupalla muitakin hyviä ja toimivia niksejä ja tärkeintä on löytää niistä itselleen toimiva. Ole yhteydessä vaikka imetystukikeskukseen ja pyydä vinkkejä.
Mun kaveri söi jotain sarviapila-kapseleita, oli kuulemma ainut millä sai maitoa tulemaan niin paljon että imetys lopulta onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 03:52"]
Kyllä se imetys sinullakin onnistuu, ihan varmasti onnistuu. Jaksat vain jatkaa - vaikka kuinka tekisi mieli lopettaa koko yrittäminen jollakin hetkellä. Itse olen kokenut toimivaksi pumppaamisen, pumppaamisen ja vielä kerran pumppaamisen. On roppakaupalla muitakin hyviä ja toimivia niksejä ja tärkeintä on löytää niistä itselleen toimiva. Ole yhteydessä vaikka imetystukikeskukseen ja pyydä vinkkejä.
[/quote]
Miten voit kenellekään sanoa, että "ihan varmasti onnistuu"? On paljon esim. hormonaalisia syitä, jolloin ei onnistu. Kaikki ei ole yrittämisen puutteesta kiinni.
Hyvä jos lapsi kasvaa ja voi hyvin. Muulla ei ole väliä. Lapsesi juo sitten korviketta pullosta ja sekin on aivan ok. Pian ei suakaan enää kiinnosta oliko lapsi korvikkeella vai rintamaidolla. Hienosti yritit. Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se onnistu jos yrittää ja antaa sit kuitenkin korviketta lopulta vaan jatkaa vaikka juurakon. Luonto opastaa ei korvikkeet. Tsemppiä!
[/quote]
Miten voit kenellekään sanoa, että "ihan varmasti onnistuu"? On paljon esim. hormonaalisia syitä, jolloin ei onnistu. Kaikki ei ole yrittämisen puutteesta kiinni.
[/quote]
Kyseinen äiti haluaa imettää - ainakin tekstinsä perusteella siis. Se, että sitä maitoa on tullut, vaikkakin vain pikkiriikkisen kertoo sen, että kyllä se siitä lähtee kunhan sen saa alkuun. Pahinta ovat nyt ne negatiiviset ajatukset siitä, että "ei se onnistu" koska silloin se ei varmasti onnistu! Olen itse kokenut niin monia tilanteita, joissa imetys ei ole aluksi lähtenyt hyvin käyntiin, mutta niissä kaikissa on ollut oikein onnellinen loppu eli imetys on onnistunut, mutta se on vaatinut äidiltä kärsivällisyyttä. Vauva on vasta kuinen! Ei äiti ole tuossa ajassa edes ehtinyt kunnolla kokeilla niitä niksejä! Ei se pumppaaminenkaan ole valitettavasti hokkuspokkus-temppu, vaan siinäkin pitää olla kärsivällinen ja pumpata ja pumpata ja niin... pumpata. Imetystukikeskuksesta saa tosi paljon hyviä vinkkejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä onnistui ensimmäisen imetys ja maitoa tuli kuun saavista kaatamalla.
toisen kanssa Se ei vain kerta kaikkiaan noussut.
ei vaikka mitä olisit tehnyt, tyhjää täynnä.
minulle Se ei ollut mikään maailman loppu, pullo suuhun ja kaikki olivat onnellisia.
e
esikoinen on sairastanut koko pienen ikänsä ja omaa heikon vastustus kyvyn.
neljännet tuubit in korvissa tällä hetkellä.
kuopus taas terve kuin pukki ja kasvaa silmissä.
ei Se ap oikeasti ole äitiyden mitta mistä Se maito tulee.
vaikutat hyvältä äidiltä mutta muista myös ajatella itseäsi.
vauva ei tee mitään loppuun asti stressaantuneella äidillä, parhaasi ja enemmänkin olet yrittänyt, Se riittää!
Ikävää jos ei ole kerrottu. Pulloruokitusta tulee yhtä hyvä ihminen kuin imetetystä. Jos ei onnistu niin sitten ei. Ei kannata tulla imetysfanaatikkojen jyräämäksi vaan ajatella omilla aivoilla.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 06:13"][/quote]
Miten voit kenellekään sanoa, että "ihan varmasti onnistuu"? On paljon esim. hormonaalisia syitä, jolloin ei onnistu. Kaikki ei ole yrittämisen puutteesta kiinni.
[/quote]
Kyseinen äiti haluaa imettää - ainakin tekstinsä perusteella siis. Se, että sitä maitoa on tullut, vaikkakin vain pikkiriikkisen kertoo sen, että kyllä se siitä lähtee kunhan sen saa alkuun. Pahinta ovat nyt ne negatiiviset ajatukset siitä, että "ei se onnistu" koska silloin se ei varmasti onnistu! Olen itse kokenut niin monia tilanteita, joissa imetys ei ole aluksi lähtenyt hyvin käyntiin, mutta niissä kaikissa on ollut oikein onnellinen loppu eli imetys on onnistunut, mutta se on vaatinut äidiltä kärsivällisyyttä. Vauva on vasta kuinen! Ei äiti ole tuossa ajassa edes ehtinyt kunnolla kokeilla niitä niksejä! Ei se pumppaaminenkaan ole valitettavasti hokkuspokkus-temppu, vaan siinäkin pitää olla kärsivällinen ja pumpata ja pumpata ja niin... pumpata. Imetystukikeskuksesta saa tosi paljon hyviä vinkkejä!
[/quote]
jos elettäisiin aikana jolloin ei ollut korvikkeita, olisi lapsi jo menehtynyt.
"vasta kuinen", Se on pitkä aika kuunnella itkua, joka johtuu nälästä.
nälästä jonka voi poistaa avaamalla Nanni purkin.
onko kumpi nyt sitten Se _lapsen_ etu?
itkeä nälkää vai nukkua kylläisenä, hmmm...
juuri tuollaisten kommenttien takia äidit, joiden ei todellakaan tarvitsisi, potevat syyllisyyttä ja kokevat olevansa huonoja äitejä.
terv. Äiti joka on myös imettänyt
Itsellä ei myöskään imetys pahan rintatulehduksen jälkeen onnistunut, lapsen paino tippui kun maitoa ei vaan tullut tarpeeksi. Vaikka lapsi oli rinnalla 12+ tuntia päivästä. Kyllä se oli kova paikka myös minulle ja tunsin epäonnistuneeni äitinä.
Joten nuo "kyllä se onnistuu kun yrittää" kommentit saavat todella näkemän punaista. Muutenkin arka aihe, onko pakko kääntää veistä haavassa? Voisi mielummin tukea ja ymmärtää, ei se äitiys ole imetyksestä kiinni.
Vauvani on nyt 4kk vanha ja syö enimmäkseen pullosta, imetän minkä pystyn mutta ei aina maistu kun tietää että helpommalla pääsee. Vieläkin välillä tunnen riittämättömyyden tunnetta asiasta, mutta eiköhän tuostakin ihminen kasva. Vaihtoehtona korvikkeen antamiselle olisi ollut vauvani kuolema riittämättömän ravinnon takia, olisiko tämä ollut jotenkin parempi?
Itsekin olisin näin jälkikäteen ajateltuna toivonut enemmän infoa imetyksen kaikista puolista ennen synnytystä. Tuostahan se riittämättömyyden tunne tulee kun jää mielikuva että tissi suuhun ja menoksi, aina onnistuu kun vaan yrittää. Myös minun lähipiiristäni löytyi paljon ihmisiä joilla ei vaan onnistunut syystä tai toisesta. Täti kertoi ettei kummankaan serkun paino noussut, siskopuolelta taas ei maito noussut vaikka miten pumppasi.
AP:lle jaksamisia ja ole armollinen itsellesi. Kaikkesi olet yrittänyt ja jos ei onnistu niin ei onnistu. Muista pitää huolta itsestäsi, vauvan kanssa on rankkaa jo ilman ylimääräisiä stressaamisia imetyksestä. Ajan kanssa helpottaa se epäonnistumisen tunne myös, vertaistuki on tärkeää :)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:21"]
47 siis AP.
Itselleni olisi ihan sama mistä vauvan ruoka tulee, mutta äidinmaidossa on ravinteita/suoja-aineita yms, joita ei vastikkeesta saa. En haluaisi, että lapseni sairastelisi vain siksi etten kyennyt imettämään. Keinot vain tuntuvat olevan lopussa.
Tuolla aiemmin joku ehdotti, että imettäisin 12 kertaa päivässä ja lypsäisin myös 12. Pakko myöntää, etten tiedä miten tuo yhtälö onnistuisi ja vielä stressittömästi. Sehän tarkoittaa, että olisin käytännössä koko valveillaoloaikani kiinni rinnoissani (oletan, että imetysyritys on pidempi kuin esim 10min) ja vauva itkisi lähes tauotta nälkäänsä. Kuitenkin opetetaan että vauvan nälkäviesteihin pitäisi vastata jo ennen itkua. En edes tiedä olisinko voinut valita annetaanko lapselle vastiketta vai ei koska olin nukutuksessa (johon jouduin ennalta suunnittelemattomasti).
AP
[/quote]
Länsimaissa ei vauvan sairastelulla ja ruokintamuodolla ole käytännössä mitään yhteyttä. Täällä kun ei sekoiteta niitä pulverijauheita keittämättömään lähirapakon veteen tms. Ja jos menet päiväkodin pihalle, et niistä lapsista näe, keitä on imetetty ja keitä ei, koska äidinmaito kuitenkin on vaan maitoa sekin, ei mitään ihmeainetta joka muokkaa lapsesta supernaperon. :)
Vauvasi ravitsemustilanne on hyvä, hänellä on vatsa täynnä ruokaa jolla kasvaa ja kehittyä. On ihan terve asenne, että laitat lapsen imetyksen edelle tässä tilanteessa. Kokemus osoittaa, että ne vauvat jotka ovat joutuneet itkemään nälkäänsä/ on pistetty kokemaan koko ajan pientä nälkää, ovat itkuisia myöhemminkin. Lapsen hermostolle tekee hyvää saada vatsa täyteen ja ottaa sen päälle makeat torkut, ja jos se ei äidinmaidolla onnistu niin sitten annetaan muuta ruokaa.
Sulla on hyvin kaikki asiat, ja aika auttaa imetyssuruihin. Suurin osahan äideistä ei koskaan pääse täysimetykseen vauvansa kanssa, ja silti meillä on täällä maailman terveimmät vauvat.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 11:54"]
53 jatkaa Jälkeen päin sitä itsekin on tajunnut kuinka vähän imetyksestä puhutaan raskausaikana. Toisaalta, raskaana olevaa ensisynnyttäjää kiinnostaa niin paljon enemmän vauvan kehitys, hyvinvointi ja tuleva synnytys että ei sitä siinä vaiheessa ole kovinkaan vastaaanottavainen mm imetysasioille. Ne tuntuvat niin kaukaiselta vielä ja kun siitä ei ole mitään tietoa niin ei ymmärrämiten ison asian kanssa sitä tulee painimaan. Eikä ole edes elämänsä parhaimmassa kunnossa, vaan ultraväsynyt jo synnäriltä lähtiessä, kuten joku jo totesi niin sitten ei sitä tietoa jaksa niin hakeakaan.
[/quote]
Meillä taas perhevalmennuksen ensimmäisellä kerralla puhuttiin imetyksestä ainakin tunti ja katsottiin video aiheesta. Tosin annettiin ymmärtää, että imettäminen alkaa heti synnytyksestä eikä mahdollisista ongelmista mainittu. Sitten saatiin toisella kerralla vinkkejä miten voi imettää julkisella paikalla ilman että "kaikki näkyy" , paikalla oli puolisen vuotta sitten synnyttänyt äiti, joka oli imettänyt päiväsaikaan 15min välein. Imettäminen oli perhevalmennuksen tärkein aihe, itse synnyttämistäkin ksiteltiin vähemmän.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän se nyt riittää, jos parhaansa on yrittänyt. höh.