Lue keskustelun säännöt.
En ikinä uskaltaisi laittaa lastani päiväkotiin
20.03.2006 |
En uskaltaisi laittaa lastani päiväkotiin. Tiedän kyllä, että päiväkodeis työskentelee ammattitaitoinen asiansa osaava henkilökunta, mutta en siltikään koskaan voisi laittaa lastani päiväkotiin. Ei lapsi kuitenkaan siellä saisi täydellistä huomiota, vaikka enhän minä kotonakaan koko ajan kyttää lapseni perään. Onneksi mieheni on luvannut, että hoita talouden, kun lapsi täyttää 3vuotta, enkä saa enää kotihoidontukea, ellei meille sitten ole syntynyt toista lasta.
En tiedä, mutta tässä asiassa olen tosi herkkä. JOhtunee kait kolmesta keskenmenostani. Mutta en tietenkään arvostele äitejä, joiden lapset ovat päiväkodissa, saahan lapsi päiväkodis jotain sellaista jota kotona ei voisi saada
Kommentit (13)
t. äiti, jonka 5, 3 ja 1v ovat pk:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudutko muutenkin noin ylisuojelevasti lapseesi? Miten hän oppii normaaleja pärjäämisen ja sosiaalisen kanssakäymisen taitoja, jos äiti on aina paikalla suojelemassa ja hoivaamassa?
Entä miten ajattelit toimia kouluiässä?
Suosittelen sinulle siedätyshoitoa vaikkapa niin, että panet kolmevuotiaan lapsen päiväkerhoon tai kunnan päiväkerhoon. Se on oikein hyvä tapa harjoitella itsenäistä toimintaa ja sosiaalisia taitoja, muutaman tunnin kerrallaan parina päivänä viikossa.
Täydellinen huomio?
Curlin vanhemmat?
ja kun olen yh niin tukevat ja auttavat jos tulee jotakin kysyttävää tai tartten tukea vaikean eron jälkeen (mahtaako isä edes muistaa kohta tulevia synttäreitä)
En tarkoittanut täydellisellä huomiolla sitä mitä ymmärsitte.
LApseni (1v9kk) on todella itsenäinen; hampaat pitää pestä itse, syö ruoan itse, touhuaa kotona itsekseen, onhan mulla tässä kotona muutakin hommaa. En siis istu lapseni kanssa päivät pitkät lattialla leikkimässä, enkä joka pikuasiasta ole vetämässä hernettä nenääni. En vain jotenkin uskaltaisi jättää lastani jonkun toisen hoitoon.
Ei mua kouluasiat pelota. Ja tiän, että lapseni pärjäisi kyllä päiväkodis, on niin temperamenttinen ja sosiaalinen. Mutta jotenkin tuntuu kauhealta ajatella, että lapseni ois jossain päivät, enkä mä yhtään tietäis kun lapsella joku hätänä. Vaikka tietäisinkin, että siellä on lohtu.
Useasti yölläkin näen unia, että olen joutunut sairaalaan tai jotain, enkä pääse lapseni luo, kamalia painajaisia.
Mutta kyllä mä kuitenkin koen olevani ihan normaali äiti, hermostun lapselleni siinä misä muuutkin, joskus vituttaa, joskus kaikki on hyvin. Toki voin jättää lapseni mun ukolle, äidilleni, veljille jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta päiväkotejakin (samoin hoitajia) on tosi monenlaisia. Jotkut päiväkodit on tosi hyviäkin. Mä tykkään meidän lasten (4v ja 6v) päiväkodista tosi kovasti: pieni ja kodinomainen, ihanat hoitajat ja lastentarhanopet. Jos kaupungilla nähdään heitä, lapset juoksee halaamaan. Se kertoo jo paljon.
Sekin vaikuttaa paljon, kuinka paljon ja pitkiä päiviä lapset p-kodissa viettävät. Meillä tehdään 4-päivän viikkoa ja lapset jaksaa sillä tavoin tosi hyvin. Päiväkodin hoitajakin sanoi, että parhaiten siellä viihtyvät ne lapset, jotka ovat lyhennettyä viikkoa! Suosittelen, kenelle vaan suinkin on mahdollista!
täällä samanlainen äiti.... ei se ole mitenköään huolestuttavaa.. itsellänikin keskenmeno ja vauvan kuolema takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Temperamenttisuus ja vilkkaus eivät vielä ole tae pärjäämisestä isossa ryhmässä, jos ei ole ikinä sellaisessa ollut. Oma tyttäreni meni päivähoitoon vasta viisivuotiaana, ja oli sitä ennen ollut kunnan päiväkerhossa - ja silti se pelisilmän opettelu oli aika hurja prosessi. Eli sen oppiminen, miten VARSINKIN TYTÖT liittoutuvat pareittain eivätkä leiki isoissa sakeissa ja pahimmillaan sorsivat kolmatta pyörää.
Joten kokeile nyt silti ihmeessä tuota päiväkerhoa edes. On aika ristiriitainen ajatus, että sinä ET USKALLA laittaa esim. 6-vuotiasta lasta päivähoitoon, jossa on hoitaja/ 7 lasta, mutta uskallat hyvin laittaa lapsen kouluun, jossa on opettaja/yli parikymmentä lasta (välitunneilla ilman sitäkin).
Pelkosi eivät ole enää kovin järkeviä. Pelkäämmehän me kaikki äidit ainakin jossakin määrin sitä, miten lapsemme pärjäävät, mutta liika pelko haittaa lasta!
että niinpaljon luotti päiväkotiin, vaikka ois voinu itse myös vahtia omia lapsiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se lienekään tän elämän tarkoitus, että koko ajan saadaan täydellistä huomiota.
Itse hoidan lastani kotona, on 3-vuotias. Nyt toivon jo pääseväni pikku hiljaa takaisin työelämään. Laitan lapseni sitten päiväkotiin. Uskon pärjäävän hyvin. Ei hän saa kotonakaan täydellistä huomiota..
Sellasen asian haluan tehdä selväksi, että on mun lapseni ollut isossakin lapsiryhmässä ja ihan hyvin on pärjännyt. Eikä se päiväkotikaan ole aina tae lapsen pärjäämiselle sosiaalisissa tilanteissa, mun siskoni on ollut pienestä asti päivähoidos ja on hyvinkin ujo, eikä ollenkaan viihy isos ryhmäs, eikö se ole enemmänkin luonnekysymys, itse taas olen ollut päivähoidos, ja olen tosi sosiaalinen ja esiintymishaluinen jne. Tätä olisin varmasti vaikken pk:ssa ois ollukkaan.
en usko, että halullani hoitaa lapsi kotona on jotain tekemistä lapseni tulevaisuuden kanssa, en myöskään usko, että jos lapseni ois pk:ssa, ois siitä hänelle jotain haittaa.
En vain halua laittaa häntä sinne. En myöskään usko, että lapseni ei pärjäisi koulussa, koska en laita hänt äpk:hon, tyttö puhuu jo nyt 3 eri kieltä, suomea, englantia ja arabiaa, on siis erittäin välkky tyttö.
Ihmettelen vain, että miksi te syyttelette mua, aivan kuin mä oisin pilaamassa lapseni elämää tai jotai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä lapseni täällä kotonakaan täydellistä huomiota saa. Tekee paljon asioita itsekseen. Ja olen huomannut, että lapseni on paljon omatoimisempi ja isenäisempi kuin moni muu ikätoverinsa
ite pelkäsin, kun 2vuotias poikani aloitti päiväkodin, mut hyvin siel menny