minustakin on tulossa sellainen huutaja!! =(

lapsi pahassa uhmiksessa, ja vauvakin on. meinaa hermo kiristellä vähän väliä, kun asiat ei etene kun minä ite ja kamalaa raivoa ja huutoa jos ei kaikki tapahdu pilkulleen kuten esikoinen suunnitellut. (esim. äiti ottaa kengät, ei isi. silloin laittaa kengät takaisin jalkaan ja huutaa lähemmäs puoli tuntia ennenkuin väsyy) ja rasittaa kun uhmis heittäytyy vauvaksi. en voi puhua kun vauvat ei puhu, en voi kävellä kun vauvat ei kävele jne.



missä määrin pitäisi kasvattaa, antaa uhmata ja pakottaa noudattamaan asioita, joita minä haluan hänen tekevän ja milloin taas joustaa (esim. kaipaa syliä kun heittäytyy hankalaksi, mutta keinot hänellä väärät saada huomiota asioiden sujumisen kannalta)



olen aika umpisomussa kun en haluaisi koko ajan vain huutaa tai kuunnella huutoa.