Mitä tehdä rasistisille vanhemmilleni???
Hankala tilanne... seurustelen aasialaista syntyperää olevan fiksun, koulutetun miehen kanssa, joka asuu toistaiseksi toisessa EU-maassa. Suunnittelemme nyt yhteen muuttoa ja perheen perustamista Suomessa... mutta mutta. vanhempani eivät ole koskaan tavanneet kyseistä henkilöä eivätkä näillä näkymin tapaakaan, sillä heidän suhtautumisensa on alusta saakka ollut tosi ikävää. Ei suoraan, mutta kiertoteitse olen ymmärtänyt heidän olevan rasistisia ja toivovan, että eroaisimme erilaisten taustojemme ja ihonväriemme takia. Vanhempani ovat varakkaita, korkeasti koulutettuja ja erittäin hyvissä asemissa, sivistyneitä kaikin puolin, joten siitä ei ole kyse. He ovat nähneet maailmaa, mutta se onkin eri juttu, kun tällaista sattuu omalle kohdalle. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Miten vanhemmille voisi puhua järkeä vai kannattaako se edes??
Kommentit (12)
mutta asunut länsimaissa jo 10 v. En ole huomannut välillämme suurempia kulttuurieroja, mitä nyt jotain pieniä mielipide-eroja... on hyvin " eurooppalaistunut" tapaus
Joo en epäile yhtään. Itse naureskelen usein tuttavieni kanssa (intialaisia hekin), että intialaiset aikovat vallata maailman hiljaisella vallankumouksella hurmaamalla naiset. :D Tulet varmasti onnellseksi, ovat useimmiten hyviä miehiä.
Sinun kannattaa uskoa heitä. Yritä etsiä joku suomalainen. Sulle tulee paljon helpompi elämä niin.
mies etsii parhaillaan töitä Suomesta, mutta alkoi jo tuntua paremmalta ajatukselta, jos minä lähtisin itse täältä pois. Alkoi tämä ilmapiiri ahdistaa. Onneksi on kuitenkin ihmisiä, jotka eivät ajattele yhtä rasistisesti kuin vanhempani... Meillä on hyvä suhde ja mies on todellinen löytö, en missään nimessä jätä häntä tällaisen asian takia, mutta tietenkin harmittaa, jos välit omiin vanhempiini menevät huonoiksi. Kaikkea ei kai voi saada kerralla.
Enkä nyt siis taustalla tarkoita yhteiskuntaluokkia, vaan todella perustavaa laatua olevia eroja maailmankatsomuksessa.
Ihonvärin tai ulkonäön kanssa ei tällä ole mitään tekemistä, koska esim. adoptoidun, suomessa kasvaneen henkilön kanssa perheen perustaminen olisi ihan ok.
Halusin vaan sanoa, että ymmärrän vanhempiasikin, hyvää he vaan sinulle haluavat. Tosin toivon, että jos omalle kohdalle tilanne sattuu, osaan samaistua lapseni asemaan ja tukea häntä omassa valinnassaan.
ymmärrän osittain vanhempiani, että he ovat huolissaan. se ei kuitenkaan mielestäni oikeuta käyttäytymään ikävästi ja sanomaan rumasti. Olenkin päättänyt, että jos he eivät muuta suhtautumistaan, en ole yhteydessä heihin. Se on kuitenkin vaikeaa, koska asuvat parin kilometrin päässä... ehkä siis maiseman vaihdos tekisi terää... Onkohan täällä muita, jotka ovat joutuneet selittemään seurusteluaan ulkomaalaisen kanssa?
Jos sun mies on korkeasti koulutettu it-alalla tms. niin kuin yleensä on, työpaikan saa helposti. Laveampi leipä teille aukeaa vaikka Kanadassa. Ja saa pesäeroa vanhempiin. Kyllä he vielä huomaavat, että hyvän ratkaisun olet tehnyt.
ja kolme loppututkintoakin löytyy, palkka nelinkertainen omaani verrattuna... joten ei luulisi vanhemmillani olevan valittamista ainakaan siinä suhteessa. Mutta ulkomaalaisuus tuntuu olevan tässä se peikko... Olisin ehkä jo lähtenytkin vaikka sinne Kanadaan, mutta minulla on edellisestä liitosta lapsi, jonka elämää en halunnut järkyttää liikaa. Siksi päätimme aloittaa yhteisen elämämme Suomessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että jos ilmapiiri on näin vihamielinen, lähden mieluummin pois... :(
Palkka on parempi, elinolot mukavammat ja kieliongelmia ei ole.
ja harkitsen kyllä, että lähtisin tyttöni kanssa sinne joksikin aikaa. Ehkä voisimme tulla Suomeen sitten, kun tilanne rauhoittuu. Lapsella on kiinteä suhde isäänsä, mutta olemme hyvissä neuvotteluväleissä - melkein luulen, että hän ymmärtää tilanteeni. Lontoo ei ole kovin kaukana, joten pääsisimme käymään melko helposti vaikka kuukausittain. Kuulostaakohan tämä nyt ihan hullulta...? Tuntuu, että pitäisi tehdä joku repäisevä ratkaisu ja pian...
Kyllä minusta paljon pienempi paha on se, että miesystäväsi muuttaa Suomeen ja olette tarpeen vaatiessa kokonaan erossa vanhemmistasi, kuin se, ettei tyttösi voi tavata isäänsä.
Eihän ilmapiiri Suomessa noin yleisesti ottaen ole vihamielinen.
Ja luulen kyllä, että jo sillä, että vihjaat vanhemmillesi että voit kyllä itsekin muuttaa pois, aiheuttaa heille hiukan miettimistä oman käytöksen suhteen.
Heidän häviönsä, jos pistävät välit poikki moisen takia tms. Toivottavasti oppivat tajuamaan rakkaasi arvon ja pääsevät ennakkoluuloistaan. Onnea sulle!