Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mihin aika vauvan kanssa ollessa menee?
07.10.2014 |
Aika on tainnut tehdä tehtävänsä ja silottanut kaikki muistikuvat. Odotan nyt iltatähteä, kaksi vanhempaa on jo isoja koululaisia. Edellisestä vauva-ajasta on jo pitkälti toistakymmentä vuotta ja etenkin muistikuvat siitä, kun olin esikoisen kanssa päivät kotona on pelkkää lököilyä ja ruusunpunaista pumpulia.
Näillä muistikuvilla valmistaudun siis nyt tämän kolmosen syntymään. Kuvittelen, että mulla on sitten aikaa vaikka mihin, teen seesteisesti aamulla lapsille aamiaisen ja lähetän ne kouluun, imetän rauhassa vauvan, luen lehden juon aamukahvin vauvalle lirkutellen. Pyykkikoneen olen laittanut ohimennen päälle, siivoilen siinä vauva kantoliinassa keittiön ja pedit, alustan sämpylätaikinan ja päivän ruuan. Nämähän ovat siis valmiina kun koululaiset tulee kotiin iltapäivällä. Vauva nukkuu vaunuissa päiväunet, olen itse ulkona, haravoin, hoitelen puutarhaa, käyn ehkä kävelyllä tai kaupassa samaan aikaan kun burgundinpata hautuu uunissa. Vauva nukkuu ihanan pitkään, ehdin siinä iltapäiväauringossa ja kahvikupin lomassa soitella vanhalle isoäidilleni ja tädeilleni joille näin työelämässä ehtii turhan harvoin uhrata aikaansa.
Toki joskus jos vauva on ollut levoton yöllä, olen itselleni armollinen ja otan ihan rauhassa kunnon päiväunet vauva kainalossa. Mutta noin pääasiassa olen hyvinvoiva, reipas ja tehokas, koti siistinä, pyykit pestyinä, teineille on riittävästi aikaa ja olen iltapäivisin läsnäoleva äiti valmiina odottavan välipalan kanssa kuuntelemassa päivän kuulumiset. Vauva on rauhallinen, humpsahtaa melko vaivattomasti meidän jo valmiisiin kuvioihin. Toki se vähän itksekelee ja joskus valvoo, mutta onhan mulla yhden vauvan kanssa aikaa levätä. Välillä se on oikea tissitakiainen, tiheän imun kausia ja rintaraivareita, mutta sitten otetaan sille oma aikansa, kiikutaan keinutuolissa vaikka koko päivä ja katsotaa vuoristolääkäreitä ja emmerdaleja telkkarista.
Olen rauhallinen, lempeä, kerrankin läsnäoleva äiti ja puoliso. Miehen kanssa menee tosi hyvin kun jatkuva kiire ja arjen häsääminen on ohi.
Jepjep. Näinhän se menee varmaan.
Joku viisari alitajunnassa vilkuttaa punaisella, ettei visiot ja haavekuvat ehkä sittenkään ole ihan realistisia.
Palauttakaa mut maanpinnalle. Millaista se vauva arki olikaan? Mihin se aika ja hermot valuikaan?
Kommentit (4)
Sehän voi olla juuri tuollaista kuin kirjoitit. Osaat varmasti ottaa rennommin kuin esikoisen kanssa.
Vierestä olen seurannut kun erääseen perheeseen syntyi iltatähti. Pari vuotta meni ennenkuin kaikki perheenjäsenet löysivät paikkansa. Teinithän ovat jo niin "aikuisia" että eivät välttämättä halua näyttää kuinka mustasukkaisia ovat uudesta pikkusisaruksesta.
Kannattaa jutella paljon teinien kanssa ja heidän tuntemuksistaan ja vakuutella heille ettei heitä "hylätä". Kuulostaa hassulta mutta vuosien kuluessa tietynlainen perhe-elämä on muovautunut teidän perheeseenne ja nyt pikuinen käärö tulee sekoittamaan sitä :)
Ihan jo se että mutsi imettää vauvaa olkkarin sohvalla voi olla kauhistuttavaa teineille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se noin mennäkkin... tai sitten ei :D Nimim se jonka vauva ei juuri päivällä nuku. Hyvä kun ruoan saa laitettua. Siivoaminen heikoilla kantimilla ja joskus päivä menee rättiväsyyneenä harakoille. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta kun vauva ei viihdy itsekseen juuri hetkeäkään. Sitten kun vauva nukahtaa pikapäikkäreilleen, kaadun väsyneenä sohvalle, jotta kohta jaksaa taas. Pahimpina päivinä tirautan ehkä muutaman kyyneleen kun väsyttää niin kovasti eikä ehdi tehdä puoliakaan siitä mitä pitäisi ja koen syyllisyyttä tekemättömistä asiosta. Illalla huomaan kuinka pyykit jäi taas pesemättä ja astianpesukone tyhentämättä. Niin ja se imurointi jäi taas ja mistä noita lehtiä tuohon pöydälle kasaantuu. Ja voi se vaipparoskiskin on ihan täynnä... Toivoo vaan että vauva nukahtaa suosiolla iltasyötön jälkeen, jotta saa itsekkin unta, jotta jaksaa taas kolmen tunnin päästä herätä syöttämään. Näin siis niinä heikoimpina päivinä.
Joskus homma toimii kuin unelma. Vauva viihtyy hyvin, nukkuu mukavia päikkäreita ja hereillä ollessaan on aurinkoinen. Siivoan, leivon, pesen pyykkiä, leikin ja nauran vauvan kanssa. Mies kun tulee töistä juttelemme päivän kuulumiset ja nautiskellaan yhteisestä perheajasta.
Alue: Aihe vapaa
Huomaat illalla, ettet oo ehtinyt juoda koko päivänä mitään, lasin oot ehkä ehtinyt ottaa kaapista. Huomaat myös, ettet oo käynyt pissalla sitten aamun, mutta toisaalta kun ei oo juonut niin ei se haittaa. Roskapussit kasaantuu koska et pääse viemään niitä, saat syödä vaan leipää... tässä mun vauva-arki. Toki vauva on ihana tästä huolimatta.