Mitä viedä surutaloon?
Minulta kuoli tänään ystävä. Mietin mitä muuta surutaloon voisi viedä kuin kukkia, joita kaikki vievät?
Onko nyt jotenkin poikkeuksellinen kuukausi kun on niin paljon surua ja onnettomuuksia? Kuuntelin juuri utsjokelaisen musiikkia, enkä tahdo siitäkään surusta päästä yli. Vaikka en tuntenut ihmistä.
Kommentit (16)
Tosiaan, tee erilaisia laatikkoruokia, sellaiseen metallivuokaan jossa on pahvinen kansi. Sit kirjoitat siihen kanteen, mitä siinä on. Sellaisia kokoja, että voi kätevästi pakastaa ja sulattaa ateria kerrallaan.
Totta, ja onhan se ruuanlaitto surutyötä itsellekin. Kiitos vinkeistä.
Älä vie kukkia. Tulin itse ihan sairaaksi siitä kukkien makeasta lemusta, kun koko talo oli niitä aikoinaan täynnä.
Sen sijaan vie valmista ruokaa. Sureva voi olla niin lamaantunut, ettei pysty edes saamaan syötävää pöytään ja ruokkimaan lapsiaan (jos sellaisia on). Tai vaikka kaikki surevat olisivat aikuisiakin, ei vaan kykene ruuanlaittoon. Pakko silti on siinäkin tilanteessa saada jotain suuhunsa.
Kun mun äiti kuoli sain yhdeltä ystävältä viinipullon ja suklaata:-) Se oli oikeesti hyvä lahja niiden kukkien sijasta!
Monty Pythonin Flying Circus DVD:t
Ei kanjata viedä mitään ruokaa jos ei ole varma siitä että sitä tarvitaan. Kaikki läheisensä menettäneet ei ole kyvyttömiä tekemään normaaleja asioita kuten kotitöitä.
Ruoka on hyvä vaihtoehto.Jos ei halua tehdä ruokaa, voisi kassillinen hedelmiä olla vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa. Varmasti isompi apu kuin kukista. Surevat ei jalsa, nii valmis ruoka olis huvä. Teet hka jäähytät ja viet! Otan osaa!
Miten jniin surevat eivät jaksa? Ehkä joku ei, mutta ei siitä voi tehdä mitään yleistystä.
Vierailija kirjoitti:
Älä vie kukkia. Tulin itse ihan sairaaksi siitä kukkien makeasta lemusta, kun koko talo oli niitä aikoinaan täynnä.
Sen sijaan vie valmista ruokaa. Sureva voi olla niin lamaantunut, ettei pysty edes saamaan syötävää pöytään ja ruokkimaan lapsiaan (jos sellaisia on). Tai vaikka kaikki surevat olisivat aikuisiakin, ei vaan kykene ruuanlaittoon. Pakko silti on siinäkin tilanteessa saada jotain suuhunsa.
Niin hyvää kuin ihmiset tarkoittaakin, niin määrättyjä kukkia valitettavasti inhoan. Pieni asuntoni aivan täynnä kukkia, jouduin jo lattiallekkin ruukkuja laittamaan kun ei tasot riittäneet. Ja se haju niistä kukista, tukehduttavaa. Voi olisipa joku tuonutkin vaikka sitä ruokaa, kun olin täysin niin lamaantunut etten kyennyt mitään laittaa. Ei silloin kylläkään tuskan ja surun keskellä ensimmäisenä ruoka edes mieleen tullutkaan. Itse silloin kaipasin vain ymmärtäväisen ihmisen läsnäoloa joka jaksaisi kuunnella, enkä tarkoita mitään varsinaista " seurustelua" mitä normaalissa olotilassa ihmisten kesken käydään. Tilanne on äärimmäisen vaikea, joku haluaa olla vain yksin kun voimavarat on täysin loppu ja jotku kaipaa seuraa ettei joudu olemaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kanjata viedä mitään ruokaa jos ei ole varma siitä että sitä tarvitaan. Kaikki läheisensä menettäneet ei ole kyvyttömiä tekemään normaaleja asioita kuten kotitöitä.
On siinä aluksi kuitenkin niin paljon järjesteltävää ja vähän voimia, että varsinkin lapsiperheessä ruoka on aina tervetullutta.
Kaljaa. Sillä saa aina mielen iloiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kanjata viedä mitään ruokaa jos ei ole varma siitä että sitä tarvitaan. Kaikki läheisensä menettäneet ei ole kyvyttömiä tekemään normaaleja asioita kuten kotitöitä.
On siinä aluksi kuitenkin niin paljon järjesteltävää ja vähän voimia, että varsinkin lapsiperheessä ruoka on aina tervetullutta.
Tämähän riippuu ihan tapauksesta, siksi kannattaa aina varmistaa etukäteen eikä vaan olettaa.
Ei tarvitse välttämättä viedä mitään. Ensinnäkin kannattaa kysyä että voiko tulla, kunnioittaa ystävän perheen omaa tilaa.
Ruokaa. Varmasti isompi apu kuin kukista. Surevat ei jalsa, nii valmis ruoka olis huvä. Teet hka jäähytät ja viet! Otan osaa!