Huomenna soitan lastensuojeluun. Hakekoon lapsen pois.

Elämä on!

2

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:23"]Miksi ihmeessä hankit lapsen?
[/quote]
No olisiko vaikka siksi että 90 % äideistä sanoo lasten tuovan onnen ja ilman niitä et ole kunnolla nainen. Niiden myötä tulee myös viisautta, avarakatseisuutta, kärsivällisyyttä ja paljon muita hyveitä, kuten pilluun lisää kireyttä ja isot tissit. Lapsia ei kukaan koskaan kadu ja jokainen äiti rakastaa lastaan pyytteettömästi kuten hekin äitiään.

Vai miten se nyt oli?

Mutta mitä jos se vika ei olekaan lapsessa vaan sussa.

Milloin aloit epäillä lapsella adhd:ta? Ehkä sulla on vain väärä, epäempaattinen ote lapseen, liian vähän aikaa hänen kanssa, aina kiire, suorittamispakko, ja lapsi heijastelee samaa tunnetilaa. Osaatko itse keskittyä asioihin rauhallisesti tai aikuismaisesti?

Mutta tosiaan jos näin on ja et jaksa ja syytät ongelmista lasta ("kun lapsi on niin sitä ja tätä ja moniongelmainen"), niin ehkä tosiaan on parempi, että hänet saisi toisaalle.

Oma lapsi ei ehkä ole ihan noin hankala, mutta joskus on auttanut ajatus, että se on mikä on, enkä pysty sitä muunlaiseksi muuttamaan. Ehkä siitä joskus kasvaa ihminen (tai sitten ei...). On auttanut siinä, että pysyn itse rauhallisempana, enkä vaivu epätoivoob ja synkkyyteen.

Vaikuttaa, että ap on itse ongelma. Tosin lapsen paikka olisi jossain muualla. Kamala kirjoitus. Raivoa vaan, niin saat hoitoa, ja lapsesi pääsee hänelle sopivampaan paikkaan. 

Tällaiseen keskusteluun ei pitäisi kenenkään tulla sanomaan, että minkä takia hankit lapsen ja parempi vaan, jos ei tuollaisella ihmisellä olisikaan lapsia. Itse voin samaistua sun tilanteeseen ap. Mieheni kanssa hankittiin esikoinen 25-vuotiaina, kummallakin akateeminen koulutus loppusuoralla ja työllistyminen valmistumisen jälkeen näytti valoisalta. Kaikki meni loistavasti siihen asti, että esikoinen meni kouluun, näytettiin varmasti "unelmaperheeltä" monen silmään, mutta pinnan alla kyti.

Esikoisella kaikki mahdolliset keskittymishäiriöt, lukihäiriöt... ja tunne-elämän epävakaisuutta eli lasten psykologi meille asian selitti niin, ettei hänellä ole tunne-elämä kehittynyt normaalisti ja ei osaa yhtään samaistua muiden tunteisiin tai ei ymmärrä, jos toista sattuu tai toiselle tulee paha mieli. Koulussa ei tullut toimeen muiden lasten kanssa, vaikka oli henk. koht. avustajakin ja meidän toista lasta, kuopusta, kiusasi kotona kokoajan. Oma jaksaminen oli todella äärirajoilla ja oli kokoajan tunne, onko meidän lapsi missään hyvä. Kaikki vaan taputteli päälle, että se on tuommoista välillä, kun äiti yhdistää työ- ja perhe-elämää, välillä voi olla raskaita aikoja ja neuvoi vaan juttelemaan jollekin. Haettiin apua perheneuvolasta ja sitä kautta psykologilta, erikoislääkäreiltä... Eikä mikään tuntunut tehoavan/apua ei meinattu saada. Ehkä se johtui just siitä, että päällepäin vaikutettiin tavallisilta ja hyviltä vanhemmilta. Tunsin kauheaa syyllisyyttä siitä, että ajattelen omasta lapsestani niin kauheasti ja joudun kaivamalla kaivaa, kun mietin hänen hyviä puoliaan. 

Lopulta soitin perheneuvolaan itkien, kun kotona oli taas kerran ollut kauhea välikohtaus, kun esikoinen kiusasi kuopusta, ja sanoin, että minä en enää jaksa tätä tilannetta, eikä tämä ole oikein meidän toisellekaan lapselle, tehkää jotain, voisiko joku toinen perhe ottaa lapsen pois meiltä. Romahdin ihan täysin. Itkin muutaman päivän ja en pystynyt miettimään mitään muuta kuin että hakekaa tuo lapsi meiltä pois, minä en enää jaksa, enkä halua, en minä osaa näköjään edes lasta kasvattaa... Lopulta esikoiselle lähete lasten ns. suljetulle osastolle. Oli siellä kuukauden, kävi viikonloppuisin kotona ja siellä tutkittiin ja mietittiin lääkitystä yms. Tuntui, että vasta mun todellisen romahtamisen jälkeen havahduttiin tilanteeseen meillä kotona. Sittemmin kaikki mennyt paremmin. Saimme tukiperheen, jonne esikoinen menee aina välillä ja esikoiselle diagnoosit kohdalleen, joihin saa nyt oikeanlaista lääkitystä. Erityislapsi hän on edelleen, mutta nyt pystyy meidän kuopuskin olla kotona rauhassa ja esikoinen pystyy toimimaan edes hieman paremmin muidenkin lasten kanssa. 

Tämän kokemuksen myötä tsemppiä ap. Ota yhteyttä perheneuvolaan ja sano, että sinä et enää jaksa, voitko saada tukiperheen vaikkapa. Tukiperhe voi ottaa lasta välillä pidemmiksi ajoiksi tarpeesta riippuen. Ehkä se voisi rauhoittaa tilannetta? Mutta älä jää yksin tämän asian kanssa, jos ei muu auta, niin väritä kertomusta. Tiedän, että se ei ole oikea tapa sekään, mutta mun kanssa samassa tilanteessa olleiden äitien kanssa juteltuani  olen huomannut, että joillakin paikkakunilla ei herätä ennen sitä "olen ajatellut tappaa itseni" tms... puhetta. 

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:02"]Voi :( Onko erityislapsi? [/quote] On. Adhd muttei ylivilkkautta, lukihäiriö jne jne jne. Ihan kun se lapsen pää ois ihan tyhjä. Ei kuuntele, ei tottele, saa raivarin jos ei saa tahtoaan

läpi. Ap

[/quote]

Arvelen, että alhainen koulutustaso + tupakointi raskausaikana + huono ruokavalio + lässynlää-en-kiellä-koskaan-mistään-ei-tule-seurauksia on ollut tämänkin kultanuppusen resepti. :)

On ihan älytöntä sanoa, että mitäs hankit. Miten voisi tietää? Meillä on yksi normaali, ihana lapsi. Sitten on toinen, jolla kaksivuotiaana (nyt 6) jotain naksahti. Silmittömän väkivaltainen ja tietenkin siksi vaikea. Ei ole mitään diagnooseja. Molemmat on samalla tavalla kasvatettu. En tiedä mitä tapahtui.

Hirveä mikä turvattomuuden tunne tulee lapselle? Kauanko olet kohdellut häntä kaltoin. Tuo on henkistä väkivaltaa. Kaikenlaisia ihmisiä niitä on. Soita heti, ja pelasta edes lapsesi.

Miten itse määrittäisit avun tarpeesi? Mihin tarvitsette perheenä eniten tukea/apua/neuvoja? Mikä olisi se konkreettisin tarve?
T. Haluan auttaa

Voimia ap!

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:02"]Voi :( Onko erityislapsi? [/quote] On. Adhd muttei ylivilkkautta, lukihäiriö jne jne jne. Ihan kun se lapsen pää ois ihan tyhjä. Ei kuuntele, ei tottele, saa raivarin jos ei saa tahtoaan

läpi. Ap

[/quote]

Arvelen, että alhainen koulutustaso + tupakointi raskausaikana + huono ruokavalio + lässynlää-en-kiellä-koskaan-mistään-ei-tule-seurauksia on ollut tämänkin kultanuppusen resepti. :)

[/quote]

IDIOOTTI

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:23"]

Tällaiseen keskusteluun ei pitäisi kenenkään tulla sanomaan, että minkä takia hankit lapsen ja parempi vaan, jos ei tuollaisella ihmisellä olisikaan lapsia. Itse voin samaistua sun tilanteeseen ap. Mieheni kanssa hankittiin esikoinen 25-vuotiaina, kummallakin akateeminen koulutus loppusuoralla ja työllistyminen valmistumisen jälkeen näytti valoisalta. Kaikki meni loistavasti siihen asti, että esikoinen meni kouluun, näytettiin varmasti "unelmaperheeltä" monen silmään, mutta pinnan alla kyti.

Esikoisella kaikki mahdolliset keskittymishäiriöt, lukihäiriöt... ja tunne-elämän epävakaisuutta eli lasten psykologi meille asian selitti niin, ettei hänellä ole tunne-elämä kehittynyt normaalisti ja ei osaa yhtään samaistua muiden tunteisiin tai ei ymmärrä, jos toista sattuu tai toiselle tulee paha mieli. Koulussa ei tullut toimeen muiden lasten kanssa, vaikka oli henk. koht. avustajakin ja meidän toista lasta, kuopusta, kiusasi kotona kokoajan. Oma jaksaminen oli todella äärirajoilla ja oli kokoajan tunne, onko meidän lapsi missään hyvä. Kaikki vaan taputteli päälle, että se on tuommoista välillä, kun äiti yhdistää työ- ja perhe-elämää, välillä voi olla raskaita aikoja ja neuvoi vaan juttelemaan jollekin. Haettiin apua perheneuvolasta ja sitä kautta psykologilta, erikoislääkäreiltä... Eikä mikään tuntunut tehoavan/apua ei meinattu saada. Ehkä se johtui just siitä, että päällepäin vaikutettiin tavallisilta ja hyviltä vanhemmilta. Tunsin kauheaa syyllisyyttä siitä, että ajattelen omasta lapsestani niin kauheasti ja joudun kaivamalla kaivaa, kun mietin hänen hyviä puoliaan. 

Lopulta soitin perheneuvolaan itkien, kun kotona oli taas kerran ollut kauhea välikohtaus, kun esikoinen kiusasi kuopusta, ja sanoin, että minä en enää jaksa tätä tilannetta, eikä tämä ole oikein meidän toisellekaan lapselle, tehkää jotain, voisiko joku toinen perhe ottaa lapsen pois meiltä. Romahdin ihan täysin. Itkin muutaman päivän ja en pystynyt miettimään mitään muuta kuin että hakekaa tuo lapsi meiltä pois, minä en enää jaksa, enkä halua, en minä osaa näköjään edes lasta kasvattaa... Lopulta esikoiselle lähete lasten ns. suljetulle osastolle. Oli siellä kuukauden, kävi viikonloppuisin kotona ja siellä tutkittiin ja mietittiin lääkitystä yms. Tuntui, että vasta mun todellisen romahtamisen jälkeen havahduttiin tilanteeseen meillä kotona. Sittemmin kaikki mennyt paremmin. Saimme tukiperheen, jonne esikoinen menee aina välillä ja esikoiselle diagnoosit kohdalleen, joihin saa nyt oikeanlaista lääkitystä. Erityislapsi hän on edelleen, mutta nyt pystyy meidän kuopuskin olla kotona rauhassa ja esikoinen pystyy toimimaan edes hieman paremmin muidenkin lasten kanssa. 

Tämän kokemuksen myötä tsemppiä ap. Ota yhteyttä perheneuvolaan ja sano, että sinä et enää jaksa, voitko saada tukiperheen vaikkapa. Tukiperhe voi ottaa lasta välillä pidemmiksi ajoiksi tarpeesta riippuen. Ehkä se voisi rauhoittaa tilannetta? Mutta älä jää yksin tämän asian kanssa, jos ei muu auta, niin väritä kertomusta. Tiedän, että se ei ole oikea tapa sekään, mutta mun kanssa samassa tilanteessa olleiden äitien kanssa juteltuani  olen huomannut, että joillakin paikkakunilla ei herätä ennen sitä "olen ajatellut tappaa itseni" tms... puhetta. 

[/quote]

Tekin vaikutatte kyllä siltä, että ette ole osanneet kasvattaa lasta. Tulee mieleen, että "täydelliset" vanhemmat ovat kasvattaneet narsistisen lapsen, joka ei ole sopeutunut toisen lapsen tuloon perheeseen, sisaruskateuksineen jne. On sitten alettu tehdä ongelmaa lapsesta. Ymmärrättekö te itse lapsen tunne-elämästä mitään?

Älkää nyt vain ruvetko tekemään siitä kuopuksesta mitään perheen kultaista lasta, ts. kohdelko samalla tavalla kuin esikoista alun perin.

Selittikö se psykologi missään vaiheessa, miksi tunne-elämä ei ole kehittynyt normaalisti?

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:39"]

[quote

author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:02"]Voi :( Onko erityislapsi? [/quote] On. Adhd muttei ylivilkkautta, lukihäiriö jne jne jne. Ihan kun se lapsen pää ois ihan tyhjä. Ei kuuntele, ei tottele, saa raivarin jos ei saa tahtoaan

läpi. Ap

[/quote]

Arvelen, että alhainen koulutustaso + tupakointi raskausaikana + huono ruokavalio + lässynlää-en-kiellä-koskaan-mistään-ei-tule-seurauksia on ollut tämänkin kultanuppusen resepti. :)

[/quote]

IDIOOTTI

[/quote]

Osaatko avata tota purkaustasi enemmän? Vai osuiko oikeaan?

Ap, etkö osaa ajatella, miltä lapsestasi tuntuu. Lapsi vaistoaa ilmapiirin. Tuo on väkivaltaa lasta kohtaan. Ota yhteys lastensuojeluun, tai osoitteesi voidaan selvittää. 

Eihän akateemisuus takaa, että osaa kasvattaa lasta. Lapsen oma syytä siis. Hirveissä olosuhteissa lapsiparat joutuvat olemaan.

Sinulle viestin 63 kirjoittajalle. Maalaisjärki ja äidin rakkaus riittää. EI lasta kasvateta oppikirjan eikä käyttöohjeen mukaan. Niin, miksi tunne-elämä häiriintyi. 

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:30"]Hirveä mikä turvattomuuden tunne tulee lapselle? Kauanko olet kohdellut häntä kaltoin. Tuo on henkistä väkivaltaa. Kaikenlaisia ihmisiä niitä on. Soita heti, ja pelasta edes lapsesi.
[/quote]

Joo, aivan kamalaa.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:02"]Voi :( Onko erityislapsi? [/quote] On. Adhd muttei ylivilkkautta, lukihäiriö jne jne jne. Ihan kun se lapsen pää ois ihan tyhjä. Ei kuuntele, ei tottele, saa raivarin jos ei saa tahtoaan

läpi. Ap

[/quote]

Arvelen, että alhainen koulutustaso + tupakointi raskausaikana + huono ruokavalio + lässynlää-en-kiellä-koskaan-mistään-ei-tule-seurauksia on ollut tämänkin kultanuppusen resepti. :)

[/quote]

Vastaappa rehellisesti: Missä määrin rakentavaksi arvioisit kommenttisi?