Lue keskustelun säännöt.
Mistä sen tietää onko ns hyvä äiti lapsellensa?
25.10.2014 |
Kyselee murrosikäisen äiti joka alkanut epäilemään itseään ja äitiyttään.
Kommentit (24)
Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat ihan yhtä onnettomia/onnellisia, vaikka olisivat minkälaisesta perheestä tahansa kotoisin. Ota rennosti vaan ja muista, että sinun pääasiallinen tehtävä on elää omaa elämääsi mahdollisimman hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös murrosikäinen ja toistaiseksi kaikki on hienosti sujunut. Tulevaisuus näyttää tullessaan lopputuloksen. Tulevat viisi vuotta kieltämättä pelottaa.
Siitä, että luottamus kuitenkin vuosien varrella säilyy. Ei tarvi olla täydellinen ihminen.
Isät saisivat pohtia vastaavasti omaa isyyttään. On tyypillistä, että mitä ala-arvoisimmat kusipäät ajattelevat ilman muuta olevansa hyviä isiä, vaikka argumentteja toiseen suuntaan on paljonkin. Palstoilla ei näy miehiä pohtimassa omaa isyyttään.
Tietääkö joku olevansa? Tai ainakaan aina.
Ei kai sillä loppujen lopuksi ole kauheasti väliäkään, kunhan huolehtii lapsestaan ja toimii parhaan kykynsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulee isovanhemmaksi, ja näet kuinka oma lapsesi kohtelee lastaan,siitä voit päätellä kuinka hyvin onnistuit.
Mä uskon siihen lauseeseen että jos kykenet pitämään lapsesi hengissä aikuisikään olet onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:40"]
Tietääkö joku olevansa? Tai ainakaan aina.
Ei kai sillä loppujen lopuksi ole kauheasti väliäkään, kunhan huolehtii lapsestaan ja toimii parhaan kykynsä mukaan.
[/quote]
On sillä väliä ja kyllä hakkaajatkin puolustelee, että pitävät hyvää kuria ja viimeistään lapsen syyttäessä "ovat toimineet parhaan kykynsä mukaan. Älä valita siinä." Vaikka olis miten sorrettu lasta.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:49"]
Mä uskon siihen lauseeseen että jos kykenet pitämään lapsesi hengissä aikuisikään olet onnistunut.
[/quote]
Aika huono kriteeri kun a) lapsia kuolee ihan muistakin syistä kuin oliko vanhempi hyvä/huono luonnollisestikin ja se, että on elossa ei ole mikään tae hyvälle elämälle. Jos on esim. itsetunto nujerrettu (ja hyväitsetuntoinen ei tarkoita että koska teini huutaa niin sillä on pakko olla ainakin hyvä itsetunto) niin elämä sossun luukulla on aika ankeaa, kun paikan elämässä saaminen takkuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis b) oli se, että olla elossa ei ole tae hyvästä elämästä jne.
11
Ap jotenkin veikkaisin, että ne "huonoimmat" eivät mieti asiaa juurikaan ainakaan omalle kohdallensa mahdolliseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:42"]Kun tulee isovanhemmaksi, ja näet kuinka oma lapsesi kohtelee lastaan,siitä voit päätellä kuinka hyvin onnistuit.
[/quote]
Ja tähän voisi lisätä kuinka kohtelee myös muita ihmisiä...
Kasvavan ihmisen arvoista ehkä saa jonkinlaista vinkkiä siitä, millainen vanhempi on ollut. Kun nyt katselen teiniäni, tulee joskus mieleen etten itse asiassa tainnut mennä ainakaan pahasti pieleen tässä vanhemmuudessa. Näyttää siltä, että vauvastani on kasvamassa aika hyvä ihminen.
Tekijöitä ja muuttujia on niin paljon, että mitään suoraa johtopäätöstä ei voi vetää vanhemmuuden laadun ja lapsen "toteutumisen" välillä, mutta jos on ainakin yrittänyt parhaansa olla hyvä vanhempi ja välttänyt pahimmat suenkuopat, niin ehkä se riittää.
Jatkoa varten ajattelen että oma vanhemmuuteni muuttuu kasvattamisesta tukemiseksi. Haluan rakentaa kontaktin ihmiseltä ihmiselle, silti säilyttäen sen aseman että emme ole kavereita, vaan äiti ja lapsi. Jos joskus tulevaisuudessa tarvitaan äidin tukea, olen siellä eri tavalla kuin ystävät ovat- olen lapseni äiti koko elämän.
Ja realistisesti, yritän ainakin tehdä parhaani. En ole ihmeihminen, vaan ihan tavallinen nainen kaikkine vikoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:53"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:40"]
Tietääkö joku olevansa? Tai ainakaan aina.
Ei kai sillä loppujen lopuksi ole kauheasti väliäkään, kunhan huolehtii lapsestaan ja toimii parhaan kykynsä mukaan.
[/quote]
On sillä väliä ja kyllä hakkaajatkin puolustelee, että pitävät hyvää kuria ja viimeistään lapsen syyttäessä "ovat toimineet parhaan kykynsä mukaan. Älä valita siinä." Vaikka olis miten sorrettu lasta.
[/quote]
Hyvän kurin ei kyllä tarvitse olla hakkaamista. Se on HUONOA kurinpitoa.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:53"][quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:40"] Tietääkö joku olevansa? Tai ainakaan aina. Ei kai sillä loppujen lopuksi ole kauheasti väliäkään, kunhan huolehtii lapsestaan ja toimii parhaan kykynsä mukaan. [/quote] On sillä väliä ja kyllä hakkaajatkin puolustelee, että pitävät hyvää kuria ja viimeistään lapsen syyttäessä "ovat toimineet parhaan kykynsä mukaan. Älä valita siinä." Vaikka olis miten sorrettu lasta. [/quote] Hyvän kurin ei kyllä tarvitse olla hakkaamista. Se on HUONOA kurinpitoa.
[/quote]
No en mä muuta väittänytkään. t. Se, jota lainasit.
Minunkin äitini luuli tai varmaan tekikin parhaansa ja oli huono äiti. Kasvatti pelolla ja autoritäärisesti, sorrolla väittäen omia ahdistuneita mielipiteitään mun ajatuksiksi ja sitten tuomitsi ne. Syytti minua asioista joita en ollut tehnyt tai aikonutkaan tehdä ja ajatuksista. Ihan normaali, työssäkäyvä äiti oli. Tosin yh, eli ei ketään tukemassa. Minä vain.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:42"]Kun tulee isovanhemmaksi, ja näet kuinka oma lapsesi kohtelee lastaan,siitä voit päätellä kuinka hyvin onnistuit.
[/quote]
En taas usko tähän. Monet kamalan lapsuuden kokeneet eivät halua samaa lapsilleen, ja omista vanhemmistaan poiketen ovat hyviä vanhempia. Samoin, kun hyvien vanhempien lapsi voi kohdella omaansa todella huonosti. Näitä on nähty, kumpaakin suuntaan.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:55"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:49"]
Mä uskon siihen lauseeseen että jos kykenet pitämään lapsesi hengissä aikuisikään olet onnistunut.
[/quote]
Aika huono kriteeri kun a) lapsia kuolee ihan muistakin syistä kuin oliko vanhempi hyvä/huono luonnollisestikin ja se, että on elossa ei ole mikään tae hyvälle elämälle. Jos on esim. itsetunto nujerrettu (ja hyväitsetuntoinen ei tarkoita että koska teini huutaa niin sillä on pakko olla ainakin hyvä itsetunto) niin elämä sossun luukulla on aika ankeaa, kun paikan elämässä saaminen takkuaa.
[/quote]
Mä en nyt ihan ymmärrä koska eihän äitinä voi kaikkeen vaikuttaa. Sen lisäksi mun mielestä valittamisesta on tullut enemmänkin tapa ja lapsuudesta ja nuoruudesta etsitään syitä muka kaikkeen siihen miten lapsesi toimii. Kait se lapsi on kuitenkin omanlaisensa eikä sitä voi muokata haluamakseen loputtomiin asti vaikka kuinka yrittäisi. Mun mielestä myöskään elämän ei kuuluisi olla pelkkää paikan hakemista.
Mä uskon olevani hyvä äiti. Miksi? Koska mietin aika ajoin, että olenko kuitenkaan, entä jos en olekaan, mitä jos ja kun teen virheitä... Poden syyllisyyttä ja huono äiti -fiilistä milloin mistäkin. Mutta mun kokemuksen mukaan juuri ne, jotka eivät ole hyviä, eivät näitä kysymyksiä pohdi.
kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi