G: Mikä on yllättänyt sinut elämässä eniten?

Ihmisten välinpitämättömyys toisia ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä kohtaan. Röyhkeys ja pinnallisuus, materian palvonta.

Rehelliset, aidosti välittävät ihmiset tuntuvat olevan nykyisin katoava luonnonvara. Yllätyin siitä, miten yksin olen tässä yhteiskunnassa aikuisena jäänyt.

Mäkin sanoisin että eniten on yllättänyt ihmisten itsekkyys, oman edun tavoittelu, pahuus. Se ette valehdellaan, manipuloidaan, harhautetaan, ei yhtään välitetä sellaisenkaan tunteista jota väittää rakastavansa. Tämä siis pätee niin ystävyyssuhteisiin että parisuhteisiin. Että vaikka itse kuinka yrittää ja yrittää, on hyvä, kiltti, ajattelee toisen parasta, niin toinen kohtelee ihan päinvastoin. En vaan todellakaan tajunnut nuorena aikuisena että tommosia tyyppejä todella on olemassa. Ihan turhaan sitten vuosia kulutin siinä kun luulin että toisella on vain "vaikea vaihe", stressiä tai jotain, mikä menisi ohi. Tai sitten etsin virheitä itsestäni. Paljolta olisin säästynyt jos olisin aiemmin tajunnut että kaikki ihmiset eivät ole hyviä (edes ne jotka väittää rakastavansa).

Se, että huomaan mieheni arvon, näin vanhuuden kynnyksellä,  kun vakava sairaus varjostaa päiviämme. En olisi valmis luopumaan yhteisestä elämästämme.

Se , että olin oikeassa.

Petetyksi tuleminen. En olisi ikinä uskonut.

Sattui uskomattoman paljon. Toisaalta avasin silmäni. En luota kenenkään enää niin paljon. Enkä enää koskaan halua rakastaa ihan niin paljon.

Se että ilman suurempia ponnisteluja olen tehnyt elämästäni "täydellistä". Oletin että liikkuvan ja yltäkylläisen elämän saavuttamiseksi olisi tarvinnut rataa hiki hatussa lähelle eläkeikää, mutta kaikki kävikin kuin itsestään. Ihana mies, mukava koti, töitä 6kk vuodessa ja muuten olemme vapaita kuin taivaan linnut. :)

"Eniten mua on yllättänyt se että koko lapsuus,nuoruus ja varhaisaikuisuus uhrattiin opiskelulle ja koulunkäynnille. Jotenkin näin jälkeenpäin tuntuu että se vaativuus ei millään tasolla vastaa sitä hyötyä mitä siitä oli. Vähemmälläkin olisi voinut päästä eikä se onni oli siitä kiinni eikä ns. elämässä menestyminenkään vaikka meille siitä koko ikä niin opetetaan."

Komppaan tätä. Koulun jälkeen se oikea elämä vasta alkaa. Olisi kiva, jos siihen olisi saanut jotakin valmennusta sen sijaan että pänttäsi koululäksyjä. Vaikka yleissivistyskin on tietysti kiva juttu, mutta se on lähinnä vain omaa yksityistä nautintoa varten. Ei sitä hirveästi missään koulun jälkeen kysellä!

Parisuhteiden kestämättömyys, myös omat
Lapsiarjen rankkuus ja yllättävyys
Se, että 10vuotta nuoremmat miehet vielä kiinnostuvat
Seksi tosiaan paranee iän myötä
Pidän itseäni kauniimpana kuin koskaan nuorempana

2

Epäoikeudenmukaisuus. Lähipiirissä hyväsydämisille ja auttavaisille ihmisille on satanut peetä niskaan enemmän, kuin pahimmille vihamiehille soisi. Kierot ja epäystävälliset tyypit porskuttaa menemään ilman huolen häivää.

Odotin koko nuoruusajan, että aikuistun ja täysi-ikäistyn - silloinhan se elämä alkaa.
Todellisuudessa silloin alkavat vaikeudet ja vastuu. Voisinpa kertoa tämän 15-vuotiaalle minälleni ;)

Se, että ihmisellä vanhenee vain ulkokuori, mutta sydän käy ikuisesti rippikoulua.

Lapsena ja nuorena kuvittelin vanhojen ihmisten elävän kokonaan toisessa todellisuudessa ja ihmisen muuttuvan totaalisesti, kun hän kasvaa lapsesta aikuiseksi. Nyt olen yli 60 ja edelleen se sama ihminen joka olin 10-vuotiaana, 20-vuotiaana, 30-vuotiaana ja niin edelleen. Naaman rypyt ja harmaantuvat hiukset ovat vain valepuku. Sisällä olen yhä se aivan sama minä.

Nyt katselen lapsia ja nuoria, jotka ajattelevat, että minä olen vanha muori, joka elää toisessa todellisuudessa. Ja hymyilen itsekseni. Tietäisittepä vaan. Ja pian, hyvin pian tiedättekin.

Vuodet muuten kuluvat sitä hurjempaa vauhtia, mitä vanhemmaksi ihminen elää. Lapsuus matelee, vanhuus viuhahtaa.

Se miten hirveitä asioita voi oikeasti tapahtua.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:00"]Parisuhteiden kestämättömyys, myös omat
Lapsiarjen rankkuus ja yllättävyys
Se, että 10vuotta nuoremmat miehet vielä kiinnostuvat
Seksi tosiaan paranee iän myötä
Pidän itseäni kauniimpana kuin koskaan nuorempana
[/quote]

Ja ettei koulutuksista huolimatta saa töitä

Kuinka (puheissaan) rakastava puoliso voi yhdessä yössä muuttua raivoa ja inhoa syökseväksi äkkijättäjäksi, kun löytää 15 v nuoremman misun.

Se, miten nyt 27-vuotiaana olen niin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, kun koko nuoruuteni meni masennuksen, syömishäiriöiden ja itsemurha-ajatusten myllerryksessä. Mulla ei ole lähes lainkaan omaisuutta, mutta kaikki on, mitä tarvitsen: ihana perhe, rakas poikaystävä, kiva vuokrakämppä, suloisia kisuja, unelmieni opiskelupaikka, terveyttä, kauneutta ja hauskuutta joka päivä. Tiedän selviäväni mistä vaan ja olen päättänyt, etten tuhlaa päivääkään murehtimiseen tai epävarmuuteen. En voisi toivoa elämältä enempää :)

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:55"]

Se että ilman suurempia ponnisteluja olen tehnyt elämästäni "täydellistä". Oletin että liikkuvan ja yltäkylläisen elämän saavuttamiseksi olisi tarvinnut rataa hiki hatussa lähelle eläkeikää, mutta kaikki kävikin kuin itsestään. Ihana mies, mukava koti, töitä 6kk vuodessa ja muuten olemme vapaita kuin taivaan linnut. :)

[/quote]

Kivat sulle urpo. Kaikilla ei elämä ole helppoa!!!!

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:35"]

Se, että sitä aikaa, jolloin voisi ajatella itseään ja päättää ajankäyttönsä omilla ehdoillaan, ei koskaan tullutkaan. Heti kun lapset olivat isoja, sairastui ensimmäinen isovanhempi niin, että lomat ja muu ajankäyttö menivät sen jälkeen hänen hoitonsa ehdoilla. Nyt hän on kuollut, ja toinen isovanhempi on samassa tilassa. Tämähän tulee jatkumaan siihen asti, kunnes itse olen toinen jalka haudassa! Ei koskaan tullut se vuosi, jolloin voi vihdoin levätä.

[/quote]

Niin ja kohta tulevat lapsenlapset :) Kyllä se on pelkkää haavetta, että nainen voisi ajatella vain itseään ja toteuttaa omia unelmiaan. Jos siis unelmat eivät satu sisältämään lasten ja vanhusten hoitoa. En todellakaan tajunnut 18-28-vuotiaana, että ne ovat elämäni huolettomimmat vuodet siitä huolimatta, että silloin oli jatkuva huoli  toimeentulosta ja ammattiin pääsemisestä.

Se miten paljon pahaa äiti voi omalle lapselleen tehdä ☹

Ei oikeastaan mikään. Ei minulla ole ollut elämältä odotuksia. MInulla on tapana elää päivä kerrallaan, piikit pystyssä ja selkä menosuuntaan. Otetaan vastaan, mitä tulee ja laitetaan hanttiin parhaansa mukaan, jos vastustaa kovasti.