Kaksi vuotta sitten ostettu 70-luvun ok-talo, harmittaa!!
Kaksi vuotta sitten ostettiin 74 rakennettu omakotitalo. Kiva piha ja rempattu. Itse vain tapetteja vaihdettu ja muuta pientä.
Nyt harmittaa kuitenkin. Saammeko tätä ikinä myytyä?? Aika kalliit kustannukset on tässä. Kaksi vuotta sitten tämä tuntu unelmalta ja kaikki oli hienosti. Meillä oli tässä takaajat ja lainaa ilman säästöjä
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 17:45"]
Hei ap, mihin se unelma nyt on kadonnut? Sinähän elät unelmaasi parhaillaan!
[/quote]
Tyypillinen länsimainen ongelmahan onkin juuri se, että unelma, jota elää, ei ole enää unelma, vaan arkea.
Me ostettin talo 10v sitten, mies on nyt lomautettuna ja kun niitä ansiosidonnaisia ja muita laskettiin lainaa ja asumiskuluja miettiessä, niin mikäpä tässä ollessa. Mieskin saa nauttia okt-elämästä kokopäiväisesti....tykkää tehdä polttopuita yms puuhaa mihin töissä ollessa ei aika tahdo riittää.
Vähän kannattaa murhetiakin, eikä elää työssä ollessa kädestä suuhun. Mutta pitää myös osata nauttia tästä päivästä.
70-luvun talohan on varmasti tyylikäs ja trendikäs. Jos ette saa myytyä, sitten asutte siinä. Kyllä sen joku ostaa, ostittehan tekin, jos on pakko muuttaa. Pitäkää talosta hyvää huolta ja tehkää pikku hiljaa muutoksia joilla kustannuksia saa pienemmiksi (esim. lämmitysmuoto, eristeet jne).
Jotenkin tämä työllisyystilanne ahdistaa. Että jos täytyy työn takia vaihtaa asuinpaikkaa. Viihdytään kyllä tässä, mutta tämä Suomen taloustilanne ahdistaa. Mietin myös, että ois kannattanut ostaa talo vasta nyt
No mutta talo on nyt hankittu ja töitä vielä on. Jos jotakin tapahtuu, sure vasta sitten. Kaikilla tämä elämä on ihan yhtä epävarmaa. Meillä talo on vuodelta 1989 ja lainaa on maksettu vasta 10 vuotta. 15 vuotta on jäljellä. Jos miehellä loppuu työt, olemme pulassa. Niin voi käydä, vaikka on ollut samassa duunissa 25 vuotta.
MInä en ainakaan jaksa murehtia huomista etukäteen. Toistaiseksi kaikki on hyvin, näillä mennään.
Elämän ei tarvitse olla täydellinen suoritus, johon pyritään määrätietoisesti ja sitten harmittaa, jos täydellisyyteen tulikin särö. Mikset vain nauti elämästä nyt? Ei kaikista asioista jotka ehkä mahdollisesti tapahtuvat voi jo nyt huolestua, muuten huolenaiheita on sadoittain.
Tilanteenne riippuu täysin siitä missä talonne on, takahikiällä vai muuttovoittokaupungissa.
Turha etukäteen ressata vaan silloin pitää nauttia kun kaikki on ok.
Huomisesta ei kukaan tiedä.
Ja jossain pitää kuitenkin asua. Ja jos työttömyys tai sairaus osuu kohdalle niin laina-asiatkin voi aina järjestellä uudestaan.
En ole ap, mutta tuo kutosen vastaus oli ihana! Mä murehdin kanssa kaiken etukäteen. Tallensin viestisi kännykkääni :-).
Kuka muistaa sadun hanhiemon satuaarteesta? Siinä kestikievarin tyttö itkee katkerasti kellarin rappusilla nähtyään kirveen iskettynä kellarin seinään. Hänelle syntyi näet ajatus, että jos hänellä olisi mielitetty, joka menisi sinne kellariin ja kirves putoaisi hänen päähänsä ja hän kuolisi, miten surullista se olisikaan!
No olin ostaessa taloa äitiyslomalla. Ja vuosi sitten lähdin töihin. Kolmen lapsen hoitomaksut + ip-maksu on kalliit ja välillä raha-asiat stressaa. Mutta onhan tässä tilaa ja talo on kivan mallinen kyllä. Pelottaa vaan tämä lama.
ap
Kuka idiootti edes ostaa 1970-luvulla rakennetun talon??!!! Nehän ovat täysiä pommeja ja purkukuntoisia. Jos itse asutte talossa siihen asti kunnes se on asumiskelvoton eli noin 10 v vielä niin eihän sillä sitten suurta väliä ole, mutta jos haluatte myydä asunnon niin ette varmasti saa edes omianne pois.
Vilp ja matalaenergia patterit, niin säästöä tulee. (ei ultimatemarket).
Me ostettiin talo jo vuosia sitten. Molemmat ollaan työttömiä ja oltu sitä niistä ajoista ainakin 80% ajasta tähän päivään lukien mutta silti lainat helppo maksaa kun laina 3 x pienempi kuin silloinen vuokra!!! Asumiskuluja ei paljon tule kun puu/sähkö lämmitys ja puita minulla on ja lisää on tulossa. Työttömänä aikaa niitä hakkailla ja katkoa. töitä tänne paikkakunnalle ei ikinä enää tule eli sen suhteen saadan asia unohtaa mutta kiva paikka asua. Ei meitä ainakaan ole kaduttanut kämpän hommaaminen työttömänä. Paremminkin se vuokran maksu otti työttömänä koville kun mitään asumistukia ei kuitenkaan saatu. Ei sillon eikä nyt.
Ymmärrän huolesi. Niin kauan kun asiat menevät hyvin, ei ole ongelmia niin mikäs siinä on ollessa jos unelmatalo kerran on. Mutta jos muutto on edessä niin tilanne on toinen. Niin se vain nyt on. Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin.
Hei ap, mihin se unelma nyt on kadonnut? Sinähän elät unelmaasi parhaillaan!