"Jos toista rakastaa, rakastaa kyllä hänen lapsiaankin."

Pitää paikkansa. Rakastan miestäni, mutta en voi sietää hänen lastaan joka ei ole minun. Elämä on.

No ei asia tosiaankaan ole niin yksioikoinen kuin otsikossa väitetään.

Muotoilisin asian näin, että mies ei ole hänestä tarpeeksi kiinnostunut. Oon yh ja en todellakaan seurustelisi pitkään miehen kaa, joka ei pitäisi lapsistani. Tosin esittelyvaiheeseen pääsemiseen on jo aika pitkä matka... :P

Täyttä kuraa koko väite. Rakkaus ja halu huolehtia tulevat ajan kanssa jos ollenkaan.

"Huutonaurua". Ei voi olla tollasta idioottia vai vetääkö se jotain halluja? =D

Mielestäni ystävälläsi on hyvä asenne asiaan. Hän ei siis ole valmis ottamaan ihan ketä tahansa, johon sattuu ihastumaan, vaan ajattelee asiaa myös lasten kannalta. Paljon on miehiä, joille kelpaisi kiva seurustelusuhde, ja ne lapset vois sitten olla sen aikaa jossain muualla.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:35"]

Mielestäni ystävälläsi on hyvä asenne asiaan. 

[/quote]

Minusta epätosien ajatusten pitäminen totena ei ole koskaan fiksu asenne. -ap

Tai sitten tällä parjaamallasi yh-äidillä on vain mieskriteerit korkeamalla kuin sinulla.

Mikä luonnollisesti ärsyttää sinua.

Hänelle kelpaa vain mies, joka tulee toimeen lapsiensa kanssa.

Hän vaikuttaa viisaalta ihmiseltä.

On vissiin eri asia tulla toimeen kuin rakastaa.

Ei rakkautta omiin lapsiin voi pakottaa, mutta ajan myötä varmasti kasvaa jonkinnäköinen kiintymyssuhde, ja asiallista ja huvää käytöstä omaa lasta kohtaan tulee toki vaatiakin- ei silloin rima ole korkealla vaan oikein asetettuna.

Miksi yleistät? Minä olen yh enkä todellakaan odota kenenkään muun rakastavan lapsiani. Ja pätee myös toisin päin.

Ei toisen lapsia tarvitse rakastaa, riittää kuin välittää. Tuolla ajatuksella toisen pitäisi rakastaa myös uuden vanhempia, sisaruksia, mummoa ja koko muuta sukua + kaikkea mitä toinenkin rakastaa. Kriteerit pitää olla korkealla, mutta liikoja ei kannata pyytää tai saa olla yksin.

Tää on aina niin huvittavaa. Mun miehen ex jaksaa edelleenki vaahdota siitä että mun kuuluis rakastaa mieheni lapsia, varsinkin ko mentiin naimisiin alko tää jankuttaminen että "onko järkee mennä naimisiin jos akkas ei rakasta lapsiasi". Mikä parasta, ei ex edes tiedä tunteistani lapsia kohtaan.

Enemmänkin niin päin että minä en voisi rakastaa miestä joka ei välittäisi lapsistani
t. yh

Jos nyt edes tykkäisi ja välittäisi. Eiköhän rakkaus ole hiukan liikaa vaadittu.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:22"]Pitää paikkansa. Rakastan miestäni, mutta en voi sietää hänen lastaan joka ei ole minun. Elämä on.
[/quote]

Lapsi on miehesi jatke. Ihan fyysisesti ja biologisesti osa miestäsi. Mieti sitä, kun seuraavaksi katsot lasta. Uskon, että useimmat ihmiset eivät tiedä mitä ehdoton, aito kaunein rakkaus on. Tunteena kokematon ja vieras. Jotka ovat sen kokeneet, tietävät, että toisen lapset ovat rakkakta koska ovat niin kiinteä osa rakasta. Itse en ole tyytynyt vähempään.

Aikoinaan minulla oli kurssikaveri, jolla oli kolme lasta edellisestä liitosta. Tämä äiti kehui kamalasti puolisoaan, kuinka mies saattaa tämän tästä lähettää hänet kylpylälomalle tai jopa ulkomaille ja katsoo hänen lapsiaan sillä aikaa.

Meni vuosia. Eräänä päivänä naisen siskontytär tuli luokseni. Hän kertoi, että tämä nainen on muuttanut lastensa kanssa turvakotiin. Tämä ah niin ihana mies oli käyttänyt hyväkseen kaikkia kolmea lasta. Lapsista vanhin oli kirjoittanut asioita paperille, että antaisi kirjeet äidilleen, muttei ollut uskaltanut antaa, koska isäpuoli oli uhkaillut. Äiti löysi kirjeet, kun perhe alkoi remontoida taloaan ja vuorossa oli katto. Tytär oli työntänyt kirjeet piiloon kattoruoteiden sisään. Kyseinen siskontytär tuli varoittamaan meitä pienten lasten äitejä, koska tämä mies muutti viereiseen kerrostaloon. Minusta se oli hieno ja suoraselkäinen teko, eikä mies kauaa kunnassamme asunut. Kylän juopot saivat tietää asiasta ja kun mies oli mennyt yksinhuoltajaäitien pyyntimatkalle kapakkaan, olivat juopot käyneet sanomassa, että hänellä on keskiyöhön aikaa hävitä kunnastamme, tai henki lähtee. Ja totta vieköön, mies hävisi, verhotkin jäi ikkunaan hänen lähdettyään. Tästä syystä kunnioitan suuresti kylän juoppoja, he tekivät sen, mihin virkavalta ei pystynyt. 

Joten olkaapa äidit varovaisia valitessanne uutta miestä ja ottakaa aina tämä mahdollisuus huomioon, vaikka mies olisi kuinka ihana. Mikä yllättävintä, pedofiili on yleensä sukulainen tai juuri uusi puoliso. Olkaa siis varovaisia suojellaksenne lapsianne.

Muistan vieläkin tuon miehen nimen. Se oli niin erikoinen, että kaveri on luultavasti jäänyt kiinni aikaisemmin lasten hyväksikäytöstä ja oli muuttanut nimensä. Varmaan hän on sen tehnyt nytkin, joten paitsi että nimen julkaiseminen on laitonta, se on myöskin turhaa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 08:40"]

Lapsi on miehesi jatke. Ihan fyysisesti ja biologisesti osa miestäsi.

[/quote]

Öö, ei.

Missäs olet biologiaa opiskellut? -ap

Toivon, että oma äitini olisi ajatellut noin kun otti uuden miehen. Nyt välit äitiin ovat viilentyneet, kun asiaa kotikonnuille ei ole.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:18"]Tuntemani yksinhuoltaja on vilpittömästi sitä mieltä, että jos mies ei ole lääpällään myös hänen lapsiinsa, kyseinen mies ei todellisuudessa ole hänestä kiinnostunut. Olen koettanut varovaisesti sanoa, että mies voi kyllä rakastaa naista vaikka ei välittäisi tippaakaan hänen lapsistaan, mutta ilmeisesti tämän on jokin yh-äitien defenssi, johon uskotaan sokeasti. Vai miksi jotkut väittävät tällaista?
[/quote]

Jos olisin yh ja haku päällä, tämä olisi kyllä minusta tärkein asia, niin kauan kun lapset asuvat kotona. Jos juippi ei välitä lapsista, voihan sitä treffailla joka toinen viikonloppu, mutta lapsille ei ole reilua ottaa joku kusipää sohvalle vittuilemaan.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:18"]Tuntemani yksinhuoltaja on vilpittömästi sitä mieltä, että jos mies ei ole lääpällään myös hänen lapsiinsa, kyseinen mies ei todellisuudessa ole hänestä kiinnostunut. Olen koettanut varovaisesti sanoa, että mies voi kyllä rakastaa naista vaikka ei välittäisi tippaakaan hänen lapsistaan, mutta ilmeisesti tämän on jokin yh-äitien defenssi, johon uskotaan sokeasti. Vai miksi jotkut väittävät tällaista? [/quote] Jos olisin yh ja haku päällä, tämä olisi kyllä minusta tärkein asia, niin kauan kun lapset asuvat kotona. Jos juippi ei välitä lapsista, voihan sitä treffailla joka toinen viikonloppu, mutta lapsille ei ole reilua ottaa joku kusipää sohvalle vittuilemaan.

[/quote]

Ei välitä lapsista = kusipää vittuilija.

Kunnon palstamamma-asenne, sitä pisteet. -ap