Miksi ei saa sanoa ääneen, että kotiäideillä on helpompaa?

Minun miehelläni on sen verran iso palkka, että hän on maksanut veroja enemmän kuin yksikään sinkkuakka tai maho sellainen pienestä esim.konttorirotan tai kokin palkastaan ikuna, ja lapset on tullut hoidettua kotona tai hoitaja on palkattu kotiimme, kun sitä on joskus tarvittu silloin, kun itse olen ollut töissä. Kateus paistaa ap:n jokaikiseltä riviltä ja rivien välistä.

yleistyksen takia.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 21:59"]

Huvittaa facebookissakin pari kaveria, joilla tiedoissa työn kohdalla "Kotiäiti yrityksessä koti". Ei helkkari... Ei omien lasten hoitaminen ole AMMATTI! Varmasti lasten kanssa on välillä rankkaakin, mutta ei niitä lapsia ole pakko hankkia. Sitten jos taas lapsia päättää tehdä, pitäisi niistä ihan itse pystyä huolehtimaan. Ei kuulu yhteuskunnalle ja veronmaksajille, jos joku jää kotiin hoitamaan omia lapsiaan, ihan samoin kuin ei kuulu kotityöt tai lemmikin hoitokaan. Kyllä sen toisen työssäkäyvän vanhemman tulisi elättää sitten kotiin jäävä vanhempi, eikä yhteiskunnan maksaa mitään kotihoidontukia. Valitettavasti töihin paluukaan ei monen kotona vietetyn vuoden jälkeen ole niin helppoa. Kotiäideiksi ryhtyvät ovat monesti vain laiskoja, kotona pääsee helpommalla. Sitten kateellisena haukutaan uraäitejä, etteivät muka välitä lapsistaan. Kotimammat eivät tajua, että juuri ne paljon veroja maksavat uraäidit mahdollistavat heidän kotona makoilunsa. Kotiäidit töihin veroja maksamaan ja lapset tarhaan!

[/quote]

Ihan heti, ilman muuta. Kerro mihin voin tulla.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:21"]

Kotiäitiys nyt on vaan keino saada tuntea itsensä jotenkin tärkeäksi, kun ei ole koulutusta tai vaikka olisikin niin ei löydä töitä. Miksi muuten kotiäidit yrittäisivät koko ajan nostaa itseään jalustalle ja haukkua työssäkäyviä äitejä? Alemmuuskomplesihan se. Jännä juttu muuten, että työssäkäyvää isää ei kukaan koskaan syyllistä, että tulee huonot välit lapsiin tms. 

[/quote]

Ei tietenkään syyllistetä, kun se on niin tavallista. Vuosikymmeniä sitten ihan normaalia. Nyt aletaan hiukan odottaa isukeiltakin jotain yhteistoimintaa lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:29"]

Henkilökohtaisesti mielestäni kaikki lasten ja vanhempien tuet voisi poistaa. Juuri lapsilisät, päiväkotien tukemiset, kotihoidontuki. Veroja voisi tällöin laskea ja perheilläkin jäisi rahaa palkata lapselle hoitaja kotiin. Lasten hankkiminen on vapaaehtoista, ei niiden hoitamisesta aiheutuvat kulut kuulu mitenkään yhteiskunnalle!

[/quote]

Lapselle hoitaja kotiin? Minkä tasoinen ja millä koulutuksella? Ja kuka valvoisi, mitä siellä lapsen kanssa päivisin tehdään? Eli palattaisiin siihen aikaan, kun lapset oli lähes heitteillä sillä välin, kun vanhemmat oli töissä. No ei tosiaan!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:06"]

70-luvun alussa jouduttiin hoitoon 2 kk iässä. Ihan ihmisiä tuli silti minusta ja ystävistäni. En kannata noin pienenä hoitoon laittamista, mutta 3 v on luksusta, etenkin jos äiti hoitaa vain yhtä tai kahta lasta. Vähän kuin olisi töissä, mutta vain 30 % työkuormalla.

[/quote]

Kuka joutui, kuka ei.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:16"]

Monen ihmisen työ ei todellakaan ole kovin raskasta, joten kotona olo voi tuntua paljon rankemmalta. Moni ehtii työpäivän aikana lukea nettihesaria kahvia hörppien, välillä sitten järjestelee vähän papereita ja yrittää näyttää touhukkaalta, kun pomo kävelee ohi. Sitten taas joku sydänkirurgi kokee kotona olon ihanan leppoisaksi stressaavaan työhönsä verrattuna. Toisaalta uskon, että moni vähänkään fiksumpi ei edes jaksa olla kotona. Minusta olisi turhauttavaa, jos elämä pyörisi joidenkin kakkavaippojen ympärillä...

[/quote]

Tarpeeksi fiksu löytää kyllä siihen päiväänsä muutakin kuin kakkavaipat.

Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.

Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.

Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona. 

Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 05:11"]

Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.

Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.

Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona. 

Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.

[/quote]

Tässä irvailee lapseton ihminen tai mies, joka ei lapsiaan koskaan hoida. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 23:54"]

Siinä olet oikeassa, että rahastahan tässä on kysymys. Etkö itse koe olevasi ahne, kun nostat kotihoidontukea, jonka työssäkäyvät verorahoissaan sinulle maksavat? Turha syyttää muita ahneudesta ennen kuin on katsonut itse peiliin. Ei minun tai kenenkään muunkaan tarvitse maksaa sinulle omien lastesi hoitamisesta, se on tosiaan ihan teidän perheen oma asia, miten talousasianne järjestätte.

[/quote]

Oletko lukenut yhtään tätä ketjua? Lapsen hoitaminen kotona tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin lapsen hoidattaminen päivähoidossa. Sinä ja me kaikki muutkin maksamme joka tapauksessa sen lapsen hoitamisesta, aivan kuin sinunkin hoitamisestasi, koulutuksestasi ja terveydenhoidostasi on maksettu ja maksetaan.

Jos sinä koet, että olet ollut turhake jossa yhteiskunnan panostus on mennyt hukkaan, koska sinun hyvinvointiasi on ajateltu kun olit lapsi,  niin se on tosi surullista. Minä en ajattele sinusta niin. Tässä yhteiskunnassa me pidämme toisistamme huolta.

[/quote]

Etkö tajua, että se äidin tekemän työn arvo on paljon suurempi yhteiskunnalle kuin äidin saama palkka. Yrityksethän maksavat paljon veroja tuloksestaan ja se tulos syntyy nimenomaan työntekijöiden tekemästä työstä. Olet aika tyhmä, jos oikeasti luulet, että talous toimii noin yksinkertaisesti. Miksiköhän poliitikot sitten lyhensivät kotihoidontukea, jos se muka tuottaa säästöjä? Katsos, kun oikeasti näin on vain sinun pienen pääsi sisällä. 

[/quote]

Kotihoidontukea ei ole lyhennetty. Taas fiksua porukkaa palstalla...

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 05:11"]

Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.

Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.

Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona. 

Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.

[/quote]

Mullakin on ihana mies, joka tekee paljon. Mutta ei ole rahaa ravintolohin, kasvohoitoihin, kampaajiin jne. nyt kun olen kotona. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 05:11"]

Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.

Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.

Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona. 

Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.

[/quote]

Tässä irvailee lapseton ihminen tai mies, joka ei lapsiaan koskaan hoida. 

[/quote]

Kyseisellä kirjoittajalla lapset ovat kouluikäisiä ja hän on silti päivät kotona.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:03"]

Täällähän saa isot yläpeukut kun joku kehuu miten kiva on olla kotona miehen rahoilla. Kuka näitä yläpeukkuja heittää? Onko tämä palsta tosiaan täynnä miesten elättejä? Itse luulin jo että se olisi historiaa ja jäänyt 50-luvulle.

[/quote]

Olen kotiäitinä huomannut, että moni on kateellinen kun taloudellinen tilanne sallii kotiin jäämisen. Lapsen laittaminen hoitoon alle kolmevuotiaana on liian varhain ja tämän myöntävät nekin fiksut, jotka ovat sen joutuneet tekemään. Minäkin ensimmäisen lapsen kohdalla kun talous ei sallinut kotiinjäämistä. :(

Olen kokenut molemmat arjet ja töissä käyminen on hiton paljon helpompaa! :D Etenkin jos lapsia 2-4 kappaletta, on kotona olo kuin eläintarhassa tai hullujeenhuoneessa työskentelyä.

Yrittäkää kuvitella luotsaavanne nelihenkisen kehitysvammaisen ryhmää niin, että käytätte jokaisen päivittäin kaupassa, ulkoilussa, vastaatte tarpeisiin kun eivät mitään osaa, olette kokkina keittiössä 6 aterialla, vahditte samalle ettei kukaan tylsisty ja lopulta pistätte neljä vammaistanne nukkumaan. Helpolta ja rennolta kuulostava tehtävä? :D 

Voi jäädä ristipistotyö koskematta ja uusin Harlekiini-kirja avaamatta, koska yrityksessä omat lapset on melko kiire eikä edes kahvitaukoja. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 05:11"]

Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.

Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.

Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona. 

Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.

[/quote]

Tässä irvailee lapseton ihminen tai mies, joka ei lapsiaan koskaan hoida. 

[/quote]

Kyseisellä kirjoittajalla lapset ovat kouluikäisiä ja hän on silti päivät kotona.

[/quote]

No ei ole lapsiperhe-elämää nähnytkään. Tuo loppu sen paljastaa, että joku provoilee. Ei kukaan kirjoittaisi noin omasta elämästään.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:06"]

70-luvun alussa jouduttiin hoitoon 2 kk iässä. Ihan ihmisiä tuli silti minusta ja ystävistäni. En kannata noin pienenä hoitoon laittamista, mutta 3 v on luksusta, etenkin jos äiti hoitaa vain yhtä tai kahta lasta. Vähän kuin olisi töissä, mutta vain 30 % työkuormalla.

[/quote]

Riippuu tietysti paljon siitä, millaista työtä tekee. Montako lasta sinulla on millaiseen työhön palasit?

[/quote]

En puhunut naisen kuormittumisesta vaan taloudellisesta näkökohdasta. Suomella ja kotitalouksilla ei mene niin hyvin, että jokaista lasta voisi hoitaa kolmevuotiaaksi äidin voimin. Aika harvassa maassa ja perheessä näin on. Olisihan aikuisellekin varmaan terveellisintä 25 h työviikko ja kunnon lomat, mutta se on utopiaa. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 08:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 05:11"]

Musta on ihana olla kotiäiti! Miehen tulot riittävät mukavaan elämiseen. Aamulla usein kömmin takaisin sänkyyn, kun mies on lähtenyt töihin ja lapset kouluun.

Heräilen hitaasti. Käyn koiran kanssa lenkillä. Sekin tarvitsee äidin kotiin. Päivän aikaan vähän järjestelen paikkoja, käyn kaupassa. Jos siivooja on tulossa järkkään vähän perusteellisemmin. Laitan iltaruuan ellei mennä ravintolaan.

Päivän aikana ehdin kuntosalille tai joko jooga- tai pilatestunnille. On aikaa käydä hietojalla, kampaajalla, hoidattamassa kasvoja, käsiä, jalkoja. Tavata kavereita lounaalla. Käyn useintaidenäyttelyissä. Illat on vähän tylsiä, kun perhe on kotona. 

Mutta mulla on kyllä upea mies, joka kannustaa ja ymmärtää kotiäitiyden varjopuolet. Nyt lauantaina hän hoiti sekä lounaan että illallisen, kun minä huolehdin lasten harkoista. Lisäksi haki vielä kiireen vilkkaa konjakkipullon, kun mulla alkoi stressin vuoksi sydän läpättää. Eihän tästä hommasta ilman miehen tukea selviäisi. Hoiti myös tiskit, roskat ja imuroinnin ettei mun aina tarvitse.

[/quote]

Tässä irvailee lapseton ihminen tai mies, joka ei lapsiaan koskaan hoida. 

[/quote]

Kyseisellä kirjoittajalla lapset ovat kouluikäisiä ja hän on silti päivät kotona.

[/quote]

No ei ole lapsiperhe-elämää nähnytkään. Tuo loppu sen paljastaa, että joku provoilee. Ei kukaan kirjoittaisi noin omasta elämästään.

[/quote]

Jokainen äiti tajuaa, ettei voi enää kutsua itseään kotiäidiksi kun lapset ovat päiväkodissa/koulussa. Se lasten kotonaolo on sen kotiäitiyden pointti. :D

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 00:06"]

70-luvun alussa jouduttiin hoitoon 2 kk iässä. Ihan ihmisiä tuli silti minusta ja ystävistäni. En kannata noin pienenä hoitoon laittamista, mutta 3 v on luksusta, etenkin jos äiti hoitaa vain yhtä tai kahta lasta. Vähän kuin olisi töissä, mutta vain 30 % työkuormalla.

[/quote]

Riippuu tietysti paljon siitä, millaista työtä tekee. Montako lasta sinulla on millaiseen työhön palasit?

[/quote]

En puhunut naisen kuormittumisesta vaan taloudellisesta näkökohdasta. Suomella ja kotitalouksilla ei mene niin hyvin, että jokaista lasta voisi hoitaa kolmevuotiaaksi äidin voimin. Aika harvassa maassa ja perheessä näin on. Olisihan aikuisellekin varmaan terveellisintä 25 h työviikko ja kunnon lomat, mutta se on utopiaa. 

[/quote]

Hyvä kuitenkin, että jotkut ajattelee lasten hyvinvointia. Se vaikuttaa yhteiskuntaan positiivisesti aikojen myötä.

Mun mielestä on tärkeää olla lasten kanssa kotona kun ne on pieniä. En nyt sanoisi sitä työksi tai että se olisi rankkaa, itsepähän ne lapset on tullut hankittua. Aikoinaan olin kotiäiti viidelle lapselle. Kun lapset mei kouluun menin kouluun itsekin ja sitten töihin. Siinä vaiheessa vasta se arki alkoi tuntua rankalta. Edeleen oli kaikki ne kotihommat hoidettava oman työn lisäksi. Työ on vielä kolmivuorotyö ja voin sanoa että välillä haastavaa pitää huolen riittävästä unensaannista vuorojen välillä kun kotona niin paljon tekemättömiä asioita.

Siis millaista työtä te teette, joiden mielestä kotona oleminen on paljonkin rankempaa kuin palkkatyö?

Olen tehnyt molempia, perheessä on kolme lasta, joista yksikään ei ole mennyt kodin ulkopuolelle päivähoitoon alle 2-vuotiaana. Hoitaja tosin oli kotona yhden kevään silloin kun kotona oli kolme alle esikouluikäistä ja palasin töihin kuopuksen ollessa hiukan yli 1-vuotias. Silloin toki oli leppoisaa, ehkä leppoisempaa kuin koskaan. Kunta muuten tarjosi tämän mahdollisuuden, eli nuori perhepäivähoitaja tuli meille kotiin hoitamaan lapsiamme.

Mutta kyllä minä miellän äitiyslomat ja hoitovapaat aivan mielettömän helpoiksi ja ihaniksi ajoiksi ja tasan uskallan sen sanoa ääneen. Lomaahan se oli. Ihan kuin olisi kesälomalla jatkuvasti.

Toki kotona lasten kanssa on enemmän sitä kodinhoitoa ja lasten huoltamista: aamupala, lounas ja välipala ja jotain lasten sotkujen siivoamista, pukemista ja riisumista. Pyykkiähän nyt ei enempää tule kuin töissäkään ollessa. Mutta ne rauhalliset ja omaan tahtiin menevät aamut, ah, jo siinä on yksi seikka, miksi kotona on helpompaa. Lisäksi se tietty aikatauluttomuus. mitään ei ole pakko tehdä jos ei halua, kaiken voi helposti siirtää vähän tuonnemmaksi ja kukaan ei hengitä niskaan missään asiassa. Tauko ei ole 10 minuutin kahvitauko vaan lasten päiväunien aikaan jopa 2 h omaa aikaa puuhata mitä haluaa (esim. luonaan jälkien siivaomiseen menee 15 minuuttia + 2 minuuttia laittaa pyykkikone päälle). Todellakin ihan sitä arkea, mitä töissä ollessa lomien aikana eletään.

No, meillä kyllä lapset ovat aina leikkineet keskenään, me eikuiset ei olla leikitty paitsi ihan vauvojen kanssa. Että ehkä tässä olen päässyt helpolla. Hyvin oppivat leikkimään ihan myös itsekseen. Ulkoiltu ollaan, muttei mitenkään pakonomaisesti. Jos ei huvittanut, ei menty. Silti lapsista (nyt teinejä) on kasvanut ihan suoranaisia ulkoilmaihmisiä ja kaikki myös mm. kilpaurheilevat. Että ei se varhaislapsuuden sisällä möllöttäminen kaatosateessa tai tulipalopakkasessa tai muuten vaan laiskana sittenkään kostautunut.

Kyllä mä työssäkäynnin ja perhe-elämän yhdistämisen koen 100-0 raskaammaksi kuin kotiäitiyden. Kaikki aikataulut, työn aiheuttama stressi, ainainen kiire, riittämättömyys kotona JA töissä, aamuherätykset tarkan aikataulun mukaan jne. jne. Jopa pienten koululaistan kanssa tämä oli rankkaa, vaikka olivat jo hyvin omatoimisia. Mies siis ollut matkahommissa aina, olin kotona tai töissä, eli pitkälti minulle kaatunut arjen pyörittäminen.

En siis todellakaan väheksy kotiäitejä, olenhan itsekin sitä harrastellut silloin aikanaan. Mutta miksi ei saisi sanoa ettei se olisi helppoa ja mukavaa elämää? Eikä se nyt mitään yhteiskunnan elättinä oloa ole, kotihoidontukeahan saa vain alle 3-vuotiaista ja heille on ihan hyvä olla kotona.

Tosin nää "mun veroilla ei kustanneta edes oman lapsen päivähoidon todellisia kustannuksia" -kaverit unohtavat yritysten maksaman yhteisöveron sekä paremman varallisuuden tuoman kulutuksen tuoman tuoton yhteiskunnalle ja myös niiden lastenhoitajien työllistymisen tuoman tulon ja kaiken muun päiväkoteja ylläpitävän työllistävän vaikutuksen alkaen siitä aidanrakentajasta siihen keittäjään ja sen jälkeen siivoojaan, mutta se on sivuseikka aloituksen kysymyksessä. Kansantaloudellisesti olisi aika katastrofi jos kaikki naiset olisivat kotona ikuisesti tai edes sen kolme vuotta, mutta minusta on ihan ok, että se suodaan heille, jotka niin haluavat tehdä. Toivottavasti he sen jälkeen palaavat työelämään tuottamaan yhteiskunnan tarvitsemaa rahoitusta taas heille, jotka ovat kotona sen kolme vuotta. Tai vaikka sen vanhustenhoidon rahoittamiseen tai miten vaan.

Kaikki voi sanoa sen oman näkemyksen, mutta tähän ei ole mitään yleispätevää kumpikampi-vastausta, koska tämä asia on niin subjektiivinen asia. Siksi ap. 

Sama kun kysyisin että miksi ei saa sanoa että sininen on maailman kaunein väri kun se kuitenkin on totta.