2 lasta ja 2 koiraa

Hyvin pärjättiin, pitää osata organisoida vaan hyvin.

No mulla on ollut useampiakin koiria kahden lapsen kanssa, kun kasvatan koiria... Ei minulla mitään ongelmia siinä ole koskaan ollut.

Toinen koira kyllä varmaankin olisi sille koiralle piristävä, ja minusta 2 koiraa on monella tapaa helpompi kuin yksi. Eivät tarvitse ihmiseltä niin paljoa viihdytystä ja huomiota. Mutta tuo kyllä vähän huolestuttaa että olette lopetuttaneet aiemmin koiran kun ei sietänyt lasta. Itse en koskaan lopetuttaisi koiraa tuollaisesta syystä. Jos koira ja lapset ei tule toimeen, sitten ne eristetään toisistaan siksi aikaa kun ei pysty itse valvomaan. Ja AINA meillä on ollut koulutettavissa koirat siihen että lasta siedetään, kunhan lapsen ei anneta häiritä koiraa. Tilapäisesti on toki joskus eristetty ja se on ihan ok. Minä en sinulle sitä toista koiraa tuon historian tuntien myisi, katsoisin liian suureksi riskin että voi joutua sekin koira piikille samasta syystä kuin edellinen...

Meitä oli kaksi koiraharrastajaa kun yhteen miehen kanssa mentiin. Esikoista odottaessa laumaan tuli kahdeksas koira (kasvattaja käytti mun narttua jalostukseen, jalostuskäyttömaksuna mulle tuli pennuista yksi). Esikoisen syntyessä koiria oli siis kahdeksan. Esikoisen ollessa vuoden vanha meillä oli pennut, joista jäi kotiin yksi, joten koiria toisen lapsen syntyessä yhdeksän. Kaksosten syntyessä koiria taisi olla noin seitsemän... Tuplat ovat nyt 2,5-vuotiaita, ja koiria on enää vain kaksi. Luonnollinen poistuma on vähentänyt laumaa, ja lisää koiria ei näillä näkymin tule.

Meillä on oma aidattu piha, jota ilman emme olisi mitenkään pärjänneet. Olen aikaisemmin ollut aktiivinen koiraharrastaja ja -kilpailija, nykyään en harrasta koirien kanssa enää mitään. Nuorempi koira osaa nimensä... :D Ei riitä enää aika, ja motivaatio on nollassa. Kisakoneista on tullut perhelemmikkejä. Hyvin tuntuvat noinkin viihtyvän.

vastaajalle 3. Koira oli muutenkin jo vanha ja kärsi vanhuuden oireista. Koira vetäyty syrjään jo itsekkin kun lapsi liikkui. Makoili vaan pöydän alla tai jossain nurkassa. Mielestäni parempi vaihtoehto oli tälle koiralle lopetus kun antaa sen kärsiä. Ei ollut enää oma vanha itsensä lapsen synnyttyä. Oli koko elämänsä vähän "omalaatuinen" koira (Pelkäsi ahtaitapaikkoja, isoja rakennuksia, rappusia..) mutta silti rakastin tätä koiraa

Me otettiin toinen koira kun tulin raskaaksi, koirakaveriksi toiselle, harmittaa etten tajunnut aiemmin miten koira voi paremmin kun on toinen koira, leikkivät onnelisina yhdessä ja tappavat aikaa. Meidän koirat on pieniä joten suurempaa vaivaa niistä ei ole, paitsi pentu pissasi ja kakkasi lattialle pitkään, kannattaa ehkä ajoittaa koiran otto niin ettei vauva juuri ryömi jos läjiä ilmaantuu lattialle. Esikoinen oli tosin jo 3 v ja käveli lenkit, kuopus kantorepussa tai rattaissa. Nyt olen pph joten koiria en lenkitä päivällä lainkaan, vaan joutuvat odottamaan miestäni.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:48"]

Me otettiin toinen koira kun tulin raskaaksi, koirakaveriksi toiselle, harmittaa etten tajunnut aiemmin miten koira voi paremmin kun on toinen koira, leikkivät onnelisina yhdessä ja tappavat aikaa. Meidän koirat on pieniä joten suurempaa vaivaa niistä ei ole, paitsi pentu pissasi ja kakkasi lattialle pitkään, kannattaa ehkä ajoittaa koiran otto niin ettei vauva juuri ryömi jos läjiä ilmaantuu lattialle. Esikoinen oli tosin jo 3 v ja käveli lenkit, kuopus kantorepussa tai rattaissa. Nyt olen pph joten koiria en lenkitä päivällä lainkaan, vaan joutuvat odottamaan miestäni.

[/quote]

Mitäköhän alapeukutusta tässä oli?

Hankkikaa ihmeessä toinen koira! Meillä aina ollut kaksi, mutta kun ne kuolivat vanhuuttaan hankimme ekaksi vain yhden. Koira oli edellisessä perheessä tottunut muihin koiriin, joten huomasimme sen muuttuvan tosi apaattiseksi, joten oli pakko hankkia toinen kaveriksi ja jopas koira virkeni :-)  Meillä nyt  kolme koiraa, viisi kissaa, kaksi hevosta, kilejä, kanoja ja jyrsijöitä ja hyvin niitä ehtii hoitaa ja ulkoiluttaa, vaikka meillä kahdeksan ( 3kk-12v) lasta.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 10:03"]

vastaajalle 3. Koira oli muutenkin jo vanha ja kärsi vanhuuden oireista. Koira vetäyty syrjään jo itsekkin kun lapsi liikkui. Makoili vaan pöydän alla tai jossain nurkassa. Mielestäni parempi vaihtoehto oli tälle koiralle lopetus kun antaa sen kärsiä. Ei ollut enää oma vanha itsensä lapsen synnyttyä. Oli koko elämänsä vähän "omalaatuinen" koira (Pelkäsi ahtaitapaikkoja, isoja rakennuksia, rappusia..) mutta silti rakastin tätä koiraa

[/quote]

Ok jos oli jo pahoja vanhuuden vaivoja niin sitten toki asia eri. Muuten yleensä koirat ovat varsin hyvin palkkioiden avulla totutettavissa lapsiin, vaikka alkuun käyttäytyisivätkin vihamielisesti tai vetäytyvästi - kunhan koiralla on myös paikka mihin saa vetäytyä rauhaan lapsilta kun niin tahtoo.

Itselleni tuli kerran jalostusuros joka ei ollut lapsiperheessä elänyt ja alkuun murisi ja pyrki jahtaamaan lapsia. Joten portin taakse alkuun koira eroon lapsista, ja ohjatusti totutusta koulutussessioissa. Ensin sai palkkion ihan siitä että katsoi lasta eikä murissut. Vähitellen siitä sitten eteenpäin, siihen että lapsi saa lähestyä, koskea, paijata, juosta (alkuun lapsen juokseminen poispäin laukaisi koirassa saalisvietin ja koira pyrki perään). Parissa viikossa koiran häntä jo heilui lasten lähellä ja viihtyi paljonkin heidän seurassaan :)