Tykkäsin lapsena Enid Blytonin kirjoista

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:16"]

Että siis syö paljon kylmää kieltä ja inkiväärjuomaa luolassa papukaija olallaan :D 

[/quote]

Minun lukemissani käännöksissä puhuttiin aina inkiväärioluesta, ja minä ihmettelin, miten lapset saavat juoda olutta. :D

Viisikotkin luin kymmeniä kertoja, totta kai, mutta suosikkejani olivat Salaisuus- ja Seikkailu -sarjat. Tuo eilinen elokuva on minulla boksissa, en ole ehtinyt sitä katsoa vielä.

Tuli tuosta eukosta mieleen sisareni, käyttäytyy aivan samalla tavalla, tosin ei ihan noin rikas kuin tämä kirjailija.

Tapahtuko elokuvan lopussa jotain erikoista? Nukahdin viimeisellä mainoskatkolla. Ihan mielenkiintoinen elokuva, enpä ollut kirjailijasta koskaan kuullut mitään tuollaista. Jotain hänen kirjojaan luin lapsena.

Minusta ne kirjat olivat tappavan tylsiä.

Elokuva oli kyllä aika hurja. Mutta eikös se usein niin mene, että idyllisen mielikuvakulissin takaa paljastuu jotain ihan muuta? Muita esimerkkejä Anna Wahlgren ja Lapsikirja, ja ikoninen Astrid Lindgrenkin antoi lapsensa vuosiksi pois...

Luin elämäkerran, leffaa en nähnyt. Melkoista tusinatavaraa nuo kirjat, kun ehti kirjoittaa niitä 750 kpl. Todella häiriintynyt ja piittaamaton ihminen omalle perheelleenz

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:16"]

Että siis syö paljon kylmää kieltä ja inkiväärjuomaa luolassa papukaija olallaan :D 

[/quote]

Minun lukemissani käännöksissä puhuttiin aina inkiväärioluesta, ja minä ihmettelin, miten lapset saavat juoda olutta. :D

Viisikotkin luin kymmeniä kertoja, totta kai, mutta suosikkejani olivat Salaisuus- ja Seikkailu -sarjat. Tuo eilinen elokuva on minulla boksissa, en ole ehtinyt sitä katsoa vielä.

[/quote]

Eikös niillä ollut aina jotain omenakakkua tai -piirakkaa eväänä. Ja muutenkin eväitä koko ajan :D?

En muista enää; jo pian 40 vuotta, kun olen noita lukenut, mutta kaikki osat Viisikoista, Salaisuus ja Seikkailu-sarjoista taisin lukea.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:07"]

Mutta Tv5 elokuvan mukaan nainenhan oli ihan idiootti ja täysin kyvytön vanhempi...

[/quote]

Kannattaa lukea hänestä kirjoitettu elämäkerta.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:07"]

Mutta Tv5 elokuvan mukaan nainenhan oli ihan idiootti ja täysin kyvytön vanhempi...

[/quote]

Oliko elämäkerran mukaan samanlainen kuin elokuvassa? Kyllä kävi niitä tyttäriä sääliksi leffaa katsoessa! Äiti kirjoittaa maailman lapsille, muttei ole pätkääkään kiinnostunut omistaan, todella surullista!

Kannattaa lukea hänestä kirjoitettu elämäkerta.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:07"]

Mutta Tv5 elokuvan mukaan nainenhan oli ihan idiootti ja täysin kyvytön vanhempi...

[/quote]

Kannattaa lukea hänestä kirjoitettu elämäkerta.

[/quote]

Meni lainaus pieleen, sorry! Siis:

Oliko elämäkerran mukaan samanlainen kuin elokuvassa? Kyllä kävi niitä tyttäriä sääliksi leffaa katsoessa! Äiti kirjoittaa maailman lapsille, muttei ole pätkääkään kiinnostunut omistaan, todella surullista!

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:03"]

Eikös niillä ollut aina jotain omenakakkua tai -piirakkaa eväänä. Ja muutenkin eväitä koko ajan :D?

[/quote]

Juu, aina ne olivat syömässä. :D Jossain näkemässäni kirjailijaa koskevassa dokkarissa oli, että syöminen oli kirjoissa milteinpä pääosassa siksi, että monet niistä oli kirjoitettu sodan ja/tai puutteen ja säännöstelyn aikana, jolloin brittilapset elivät huonolla ravinnolla ja herkut olivat tavoittamattomissa. Annettiin siis toivoa paremmasta tai jotain siihen suuntaan. No, minun massuni olisi varmasti kurninut kahta kauheammin, jos olisin nälissäni lukenut herkkuvuorista, joita jossain luolissa aina naposteltiin. :D

Dramatisoituja elokuvia ei kannata ottaa minään totuutena jonkun henkilön, elävän tai kuolleen, luonteesta. Eiköhän meistä jokaisesta saataisi ihan tositapahtumiin perustuva "kauhuelokuva" kun otetaan ne pahimmat hetket ja unohdetaan hyvät.

Ei sillä, useinhan kai eri alojen taiteilijat on aika itsekeskeisiä, en väitä että Blyton olisi ollut joku unelmaäiti ja ihmisenä täydellinen. En tiedä, ehkä se luova tuottaminen vaatii tiettyä kääntymistä sisäänpäin. 

Olin suurin piirtein oppinut lukemaan kun aloin tavata Viisikkoja. Olen sen jälkeen lukenut vähintään pari kirjaa viikossa. Mulle Viisikot avasivat kirjojen maailman. Mielikuvitus lensi ja sivut kääntyivät. Usen lasten- ja nuortenkirjoja syytetään köyhyydestä sanojen tai juonen suhteen. Itse koen niin, että jos nämä ensimmäiset kirjat houkuttelevat lukemaan lisää on tehtävä täytetty. 

Tiivistäkää joku lyhyesti millanen se Enid nyt sitte on ollu

2

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 14:59"]

Elokuva oli kyllä aika hurja. Mutta eikös se usein niin mene, että idyllisen mielikuvakulissin takaa paljastuu jotain ihan muuta? Muita esimerkkejä Anna Wahlgren ja Lapsikirja, ja ikoninen Astrid Lindgrenkin antoi lapsensa vuosiksi pois...

[/quote]

No juuri meinasin kysäistä että mitenköhän on Astrid Lindgrenin laita, kun Peppikin asui orpona heitteillä talohörskässä, Eemeli sai hylkäämisen kokemuksia verstashuoneessa, Ronjan isä oli ryöväri ja Veljeni Leijonamielen veljeksillä oli kuolemaa ja kauhua melkein 24/7....

Melukylän lapsilla sentään oli normaalit vanhemmat.

Joten?

Onneksi emme sitä tienneet vaan nautimme vain Viisikon seikkailuista.

Minäkin tykkäsin. Niissä syötiin paljon ruokaa. Ja nukuttiin telttasängyssä. Tosin ihmettelin että mikä on telttasänky. Kuvittelin että se on tosi pieni teltta jonka sisään on tungettu sänky ja siinä nukutaan niin että naama on ihan teltan katossa kiinni :D

Mutta mä olin aina luullut että hän oli MIES...