Parisuhde taisi tulla tiensä päähän

Avauksesi ei juurikaan valaissut tilannettanne. Mistä oikeastaan haluat keskustella?

Voi ei. Jos mies ei arvosta tai rakasta ollenkaan, niin ei kai siinä ole kuin yksi vaihtoehto. Ellet sitten halua jatkaa elämää onnetomassa avioliitossa. Etkö osannut yhtään arvata miehen tunteita tai niiden puutetta ennen kuin hankit lapsen hänen kanssaan? 

Itse kyllä pakkaisin tuossa tilanteessa tavarani ja ottaisin eron.

Nyt sitä sitten tajuaa huomanneensa merkekkejä noista faktoista jo pitkään, en vain halunnut uskoa niitä todeksi. Millainen mies haluaa lisää lapsia vihaamansa naisen kanssa? Rakastaako se vihata minua? !
Ap

Haluan vain purkaa tunnekuohuani jonnekin. Kyllä se joissain asioissa arvostaa, juurikin äitiydessä. Ja olen kuulemma hyvä keskustelukumppani, silloin kun en puhu omista asioistani. Ap

Nyt parisuhdeterapiaan purkamaan asioita. Ei pienten lasten kanssa ero ole ensisijainen vaihtoehto. Kuuntelette nyt toisianne ensin kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 07:57"]

Nyt sitä sitten tajuaa huomanneensa merkekkejä noista faktoista jo pitkään, en vain halunnut uskoa niitä todeksi. Millainen mies haluaa lisää lapsia vihaamansa naisen kanssa? Rakastaako se vihata minua? ! Ap

[/quote]

Aika monet tekevät todella niin, toisin sanoen ovat koukussa nimenomaan siihen vihan tunteeseen, jota kokevat kumppania kohtaan. Jos ei ole rakkautta, olkoon edes vihaa. Se on kuitenkin suuri tunne ja saa ajan kulumaan toisin kuin pelkkä tylsä välinpitämättömyys. Tosin sain jotenkin sen kuvan, että miehesi ei edes vihaa vaan haluaa vain olla ja elää tasaisesti parisuhteessa vaikka ei enää halua sinua seksuaalisesti tai muutenkaan. Olisiko tuokaan nyt paha ratkaisu, että jatkaisitte niin kuin tähän asti? Yksineläjän elo ei ole herkkua taloudellisesti. Välinpitämättämyys suhteessa ei vältsisti ole niin paha asia verrattuna siihen.

Miehen pitäisi mennä itsekseen terapiaan. Lähetekin on olemassa. Mutta ei ole menossa.
Ap

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:03"]

Miehen pitäisi mennä itsekseen terapiaan. Lähetekin on olemassa. Mutta ei ole menossa. Ap

[/quote] Oletko puhunut hänelle koskaan erosta tai siitä, että et halua elää ihmisen kanssa joka ajattelee sinusta noin? Mielestäni te parina tai hän yksin on terapian tarpeessa, tuohan on luonnoton kasvuympäristö lapselle. 

Se terapia olisi hyvä. Pääsisi käsittelemään nuo piilossa olevat tunteensa. Kääntää rakkauden vihaksi, koska on niin paljon pelkoja ja vaikea luottaa. Ne tulee jostain muusta kuin sinusta. Siksi terapia olisi tärkeä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:07"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 08:03"]

Miehen pitäisi mennä itsekseen terapiaan. Lähetekin on olemassa. Mutta ei ole menossa. Ap

[/quote] Oletko puhunut hänelle koskaan erosta tai siitä, että et halua elää ihmisen kanssa joka ajattelee sinusta noin? Mielestäni te parina tai hän yksin on terapian tarpeessa, tuohan on luonnoton kasvuympäristö lapselle. 
[/quote] Keskustelu käynnistyi eilen. Ollaan erosta puhuttu monta kertaa. Miehen tunnemaailmasta kertoo sekin, että minä olen kerran tosissani ajatellut eroa, muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen, jolloin emme edes asuneet yhdessä. Mies taas on uhannut erolla monta kertaa, myös vanhimman lapsen syntymän jälkeen. Silti mies sanoo, että ei voi luottaa muhun mm. tuosta syystä. Ihan kuin olisi ollut eri ihminen itse erolla uhanneensa.
Ehkä yleinen luottamuspulakin selittyy miehen traumataustalla, eikä ole olenkaan musta lähtöisin. Ap

Monet ihmiset ovat tuolla tavalla oudosti lukkiintuneita, kuten ap:n mies. Ja posottavat elämässä eteenpäin umpisolmussa samoja virheitä toistellen miettimättä mitään tai koskaan edes ajattelematta omia motiivejaan tai käyttäytymismekanismejaan, kun "terapiat ovat hullujen hommaa..."

Mies saattaa kokea niin, ettei voi luottaa muhun ja osoittaa sitä, koska jos tekisi niin, jättäisin sen heti. Vaikka logiikka olisi paljon pätevämpi toisin päin, eli epäluottamuksen osoittaminen saa ahattelemaan, etten loputtomiin jaksa tätä. Mies taas luulee että ns.löysä hirsi -metodi saa mut jjäämään. Ap

Miehen ongelmat näkyvät välillä monessa muussakin asiassa kuin epäluottamuksessa mua kohtaan. Ehkä ma nyt alan puhua sen terapian tarpeesta. Mutta olen kyllä itsekin tosi loukkaantunut. Tai oikeastaan pöyristynyt. Että musta pitikin tulla vain synnytyskone jollekulle! Ap

Mitäpä, jos päättäisitte yhdessä, että ponnistelette yhteisten lastenne hyväksi? Vanha sanonta kuuluu:

LAPSEN KOTI ON VANHEMPIEN KESKINÄINEN SUHDE!

On aivan tosi!!!! (olen kuuskymppinen mummoihminen ja kaikenlaista nähnyt ja kokenut). Miettikää yhdessä, MITÄ haluatte niille lapsillenne antaa. Ja siitä johdattuu sitten parisuhteen tervehdyttämiseen.

Vaimona tee itse luja päätös rakastaa miestäsi, alkuun vaikka yksipuolisesti! Miehellä jos on jo traumataustaa,  eikä luota sinuun, - ja tuo lasten hankkiminenkin voi olla sinun sitouttamista parisuhteeseen!- , niin voit auttaa häntä siinä osoittamalla ehkä ylenpalttisesti nyt, että oikeasti haluat jatkaa. Sano myös hänelle, että ei uhkaa sinua erolla, koska sinä et häntä, vaan haluat jatkaa. Tuo eropelko kummittelee nyt molemmilla ja se ei ole normaalin pariskunnan normaali olotila, vaan suuri häiriötekijä, takaportin auki pitäminen, mikä estää sitoutumisen , ja onnellisuuden!

Minua on uhattu erolla paljon. Minä en ole lähtenyt siihen leikkiin mukaan, vaan pyrkinyt saamaan tuon uhkailijan järkiintymään ja tasapainoon. Eropapereita on vedetty takaisin (hän siis). Tämä liitto ei olisi kestänyt ilman välillä käytettyä yksipuolista rakastamista. Molemmat olemme eroperheen lapsia, aika traagisista tilanteista, ja siksi ymmärrän ja siedän aika paljon.

On aina parempi yrittää korjata se jo oleva liitto kuin syöksyä suin päin eteenpäin ja jättää ne kasvukokemukset läpikäymättä, mitä liitossa eteen tulee. Lapset oppivat, että on vastoinkäymisiä ja jopa riitojakin, mutta vanhempien tehtävä on näyttää lapsilleen myös, että riidat sovitaan ja pyydetään anteeksi ja taas mennään eteenpäin.

Onko mies vain vauvan synnytyksen jälkeen kieltäytynyt seksistä? Montako kk? Onko lopultakin ollut halu pidättäytyä sinun takia, että saisit aikaa toipua, ja sen vuoksi tuntuu hänen asenteensa sinusta kovilta ja jyrkiltä? Voitko lähestyä häntä hänen ilahduttamisensa pohjalta? Itse heittäydyin välillä vähän villiksi ja yllätin mieheni hänen tullessaan kotiin, mutta hän ei tosin ollut kovin seksikielteinen. Sain positiivista palautetta. Jos on totaalikieltäytynyt seksistä, saatat vahingoittaa itseäsi, tunteitasi, jos hän tyrmääkin hyväntahtoisuutesi. Silloin parempi odotella toisenlaisia aikoja kokeiluun. Oma puolisoni on nyt myös melkolailla haluton, ei tee itse aloitteita, mutta on kyllä villi vastaantulija! Muut elämänpaineet vaikuttavat meihin kaikkiin monella tavoin.

Monen miehen potenssiongelmien syy on ongelmat parisuhteessa ja huono itsetunto. Niihin auttaa luja sitoutuminen, rakkaus, jota osoittaa puolisolleen ja kaikinpuolinen kehuminen, ihailu, katseillakin ihailu!  Useimmat perheelliset miehet tarvitsevat tuntea itsensä arvostetuiksi puolisonsa silmissä, ja ihan niiksi vanhanaikaisiksi perheenpäiksi, johon tuo kehuminenkin voi auttaa. Päämäärä on hyvä yhteys, joka rakentuu - ei repimällä! - vaan yhteiseksi hyväksi toimimalla! Jos toinen meinaa lipsua, toinen pitää otteen, ja toinenkin nousee, ja taas mennään!

[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 07:53"]

Voi ei. Jos mies ei arvosta tai rakasta ollenkaan, niin ei kai siinä ole kuin yksi vaihtoehto. Ellet sitten halua jatkaa elämää onnetomassa avioliitossa. Etkö osannut yhtään arvata miehen tunteita tai niiden puutetta ennen kuin hankit lapsen hänen kanssaan? 

Itse kyllä pakkaisin tuossa tilanteessa tavarani ja ottaisin eron.

[/quote]

Sinä kyllä pakkaisit joka riitahippusessa tavarasi ja ottaisit eron. Ymmärrettävästä syystä ei vissiin liitoksesi ole kovin pitkäikäisiä. Ei avioliittoon mennä siksi, että huomenna erotaan, kun "rakkaus loppui, nyyh!" ja arki tuli, ja erimielisyydet! Avioliitto alkaa oikeesti juuri siitä! Se ranka ylämäkiosuus, yksi niistä monista, koetukset, joihin itse ihan vapaaehtoisesti lupautui!!! Ei pitäis luvata, jos ei kykene peliin!!!

Ap, eiköhän se olisi syytä teidän mennä yhdessä sinne terapiaan, ei pelkästään miehesi.

Vai väitätkö tosissas, että sinä olet ollut suhteessanne aina täydellinen?

Ja en nyt yhden keskustelun perusteella eroaisi. Vaikka törkeää miehesi käytös on. Mutta yrittäkää selvittää asiat! Välillä tulee meilläkin pitkiä riita jaksoja ja tulee sanottua rumia asioita mitä ei tarkoita, ja on saatettu jopa sillä hetkellä tarkottaa kun on sukset ihan ristissä. mutta sitten taas on pikkuhiljaa jaksettu ponnistella ylöspäin ja sitten taas menee hyvin. Mutta se on sitä avioliiton kulmakivien hiomista kummallekin sopiviksi, ettei ne pistelisi jompaa kumpaa.

T: 23v mamma.

Molemmat yhdessä pariterapiaan. Vaikka kottikärryllä viet miehen sinne. Jos ei toimi, vaihtakaa terapeuttia. Vain kolmasosa osaa hommansa.

En todellakaan ole täydellinen, omat ongelmani varjostivat suhdetta enemmän kuin miehen ongelmat siihen asti, että ensimmäinen lapsi syntyi. Mutta tänä päivänä tosiaan miehen traumatausta vaikuttaa suhteeseen niin paljon, että miehen terapia on ensisijaista. Miehellä on diagnoosikin, johon
terapialähete tehty. Sanoin sille että hankkii vihdoin
sen terapeutin, ei kieltänytkään.

Ei mies ole kieltäytynyt seksistä, mutta sen jälkeen useasti korostanut, että minähän sitä haluan (eikä se) ja on myös käyttänyt seksiä lyömäaseena riidoissa. Tämä alkoi tänä kesänä sen jälkeen kun aloin tehdä aloitteita, joita ennen en juuri koskaan tehnyt.

Kiitos asiallisista viesteistä, etenkin 15 :')

Ap

Hyvä että tässä on muitakin yhtä hulluja ihmisiä. Sitä ajattelee joskus olevansa ainoa. Minä odotan myös että lapset vähän kasvaa ja aion todellakin nauttia elämästä ilman minkäänlaista parisuhdetta. Korkeintaan yhdenillan juttuja joskus. Että sitä on parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka kuvittelee parisuhteen perustuvan esim vain samassa tilassa olemiselle ja ihan vain sille, ettei toisen eteen tarvitse tehdä yhtään mitään ja saa jopa välillä haukkua. Miehille pitää tosiaan näyttää paikkansa, ei saa päästä niitä vaikuttamaan asioihin noin paljon. Sori mutta näin on. Kaiken osaavat vain pilata.

Ja mies kyllä myös yksilöterapiaan. Ymmärrän kyllä, ettet kestä jos mies ei apua hae ongelmiinsa, ja se on itsekästä mieheltä. Ja röyhkeää seksi sotkea riitoihin. En pystyisi kyllä olla seksuaalisessa kanssakäymisessä enään ennen ku asiat selvitetty. Kokeeko mies jotenkin vaikeaksi että sinä teet alotteen?

17