Lue keskustelun säännöt.
Miten mies osallistetaan?
16.08.2014 |
Kaikki oli ihan hyvin niin kauan, kun lapset oli pieniä, mutta ne kasvaa. Kyllä. Ne muuttuvat vaativammiksi, eikä enää selviä vaan sillä, että komentaa niitä olemaan koskematta kukkapurkkiin tai hyppyyttelee vähän sylissä samalla kun kattoo telkkaa..
Mies jättäytyy yhä enemmän taka-alalle, vaikka miten potkisin ja vaikka miten potkisin lapsia välillä kysymään isältäänkin apua tai isää kaveriksi kopittelemaan tai ihan hitto mitä vaan. Samaa tahtia tuntuu kaikki muukin olevan mun heiniä. Vituttaa ehkä eniten se, että töiden jälkeen mä selvitän koulujutut, huolehdin harrastukset, laitan ruuat ja vielä silloinkin, kun saan miehen sentään kauppaan lähtemään, pitäs tehdä kauppalista. ARGH! Puhumattakaan nyt jostain hammaslääkäreistä sun muista... Illalla lenkitän koirat ja vahdin, että mukulat pesee hampaansa. Ja menee aikonas nukkumaan. Aamulla katon, että ne ehtii kouluun ja syövätkin jotain lähteissään.
Johonkin kun lähdetään on mun jobi kattoa, että lapsilla on asialliset vaatteet ja pidemmällä reissulla tarpeelliset kamppeet mukana (niin isoja noi ei ole, että ihan omin päin vielä kaiken hoitaisivat) Mies pukee päälleen ja istuu takki päällä vartoomassa (ja kun saan kaikki kammettua autoon asti, se lähtee paskalle ja me istutaan autossa vartoomassa)
Olen pyytänyt, olen käskenyt, olen anellut, mutta ei. Ei hän osaa, eikä kykene. Ja hitot! Ja mulla meinaa savu nousta korvista! Keskusteluyritykset johtaa siihen, että mies tuhahtaa olevansa sit maailman huonoin isä ja mököttää sit pari päivää. Mä en vaan osaa niin taiten sanojani laittaa, ettei se siitä itteensä ottaisi.
Lapset ei edes enää pyydä mitään, kun eivät mitään koskaan saa. Ei aina edes vastausta kysymykseen (miehellä on kyllä kuulokin huono, mutta enimmäkseen se ei vaan kuuntele) Tosin eipä nuo lapset pahasti isäänsäkään jaksa kuunnella, käskyttämisen mies kyllä osaa. Kommunikointi pysytteleekin sillä tasolla, että iskä jakelee tehtäviä ja lapset olkoot hiljaa. Ja sitten se rähisee, kun ipanat pistää kapuloita rattaisiin.
Mä tunnen olevani ihan yksin. Siinä vaiheessa, kun muksut on saatu nukkumaan, herää mieskin sohvalta ja tykkäis kyllä pöllytellä peittoja, mutta jostain syystä mua ei kauheen usein huvita... *huoh*
MITEN mies osallistetaan? Tarjoamalla seksiä vastalahjaksi vai? (Ihan niinku mä jotain saisin siitä, että huolehdin omista lapsistani) Eikä hitto tartte tulla kertomaan, että itte oon lapset ominut. Mun työni takia mies on lasten kanssa ihan keskenään puolet viikosta. Saa just ja just laitettua niille einekset pöytään, jos vanhin ei satu olemaan ruuanlaittofiiliksillä ja sit ne ilmeisesti kököttää kukin omissa oloissaan koneillä ja telkun ääressä lopun aikaa.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 08:06"]
Ap, sanoit, että miehesi möksähtää keskusteluyritysten jälkeen. Mitä sinä silloin teet? Lepyttelet? Annat asian olla? Perut puheitasi? Fakta on, että huono isähän miehesi on ja huono puoliso. Ei sitä tarvitse sokerikuorruttaa.
Ota härkää sarvista ja jutelkaa asiasta. Jos mies suuttuu, jatkakaa seuraavana päivänä. Sanot, että ihan turha mököttää, se ei tilannetta muuta.
[/quote]
Yleensä vissiin annan olla. Ei sen kanssa voi keskustella, ainakaan syyllistämättä, jos ottaa sen pään, että on sit huono ihminen...
EI saa syyllistää, mutta silti pitää puhua asiat halki... Mitenkähän nääkin asiat sit muka yhdistäisi? Luultavasti meikäläisenkin vanhemmuudessa on paljonkin toivomisen varaa, onko sit varaa sanoa? Ja miten muka sanot jostain tämmösestä ilman, että se olis syyllistämistä. Aina voi mies vedota siihen, että tekee. Leikkaa nurmikotkin ja kaikkee. Kyllä. Totta se on. Kyllä mies kotihommia tekee ja väkisin joutuu lastenkin kanssa olemaan, kun teen tosiaan kahta vuoroa töissä, mutta onko tuo sitten ikinä oikeasti läsnä onkin toinen juttu. Ja kun herkästi heittää hanskat naulaan, kun muksut ei enää haluakaan olla isin kaa. (En mäkään kyllä ehkä haluis, koska tiedän tän talon muuttuvan työleiriksi välittömästi, kun mä en ole paikalla...)
Ihan jo normaalien kuulumisten juttelu tuntuu olevan ihan tuntematon käsite. Ei siinä vissiin tehtävälistat auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12&15 jatkaa: tekeekö ap:n mies niitä pihahommia oma-aloitteisesti vai pitääkö sinun muistuttaa? eksäni ei saanut edes auton talvirenkaita vaihdatettua ajoissa, vaan veti saikkua sitten kun satoi lumi eikä päässyt töihin (renkaat säilössä työpaikalla) - aloita puhumaan että onkohan masentunut kun ei saa asioita tehtyä?
16 kommentoi 18:aa
Tunnustan, että muakin nauratti kun luin avauksessa tuon kohdan, että koko muu perhe tekee lähtöä ja valmistautuu ja ukkeli istuu takki päällä eteisessä ... Ilmeisesti ymmärsit viestini oikein :D
En usko, että lasten välit menevät automaattisesti korjaamattomaan kuntoon. Vaikka alottaisi kuinka pienestä rakkauden ja luottamuksen eleestä, suhde voi kasvaa siitä. Hienointa olisi, jos isä tekisi aloitteen ja kestäisi alussa mahd. lasten epäluulon ... Se olisi vähän niinkuin kesytystä :)
Tiedän, että ap:n tilanne on tuttu ihan liian monessa perheessä. Meillä taas on ollut monenlaisia vaikeuksia mutta miestä ei ole koskaan tarvinnut "osallistaa", joka kuulostaa pikemminkin työ- kuin perhe-elämän termiltä. Hän ei myöskään ole "auttanut" minua lasten hoidossa. Hän on heidän isänsä, ei sen enempää eikä vähempää.
Unohtui vielä, että jos puhuu omista tunteistaan ja reaktioistaan toiseen tekoihin, ja toinen kokee sen syyllistämisenä, niin silloin se on hänen valintansa. Hän haluaa syyllistyä ja uhriutua.
Jos aloittaa lauseensa tyyliin "Kun sä olet niin ..." tai "Kun mä joudun aina tekemään ..." niin se on syyttämistä.
16
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:00"]
Kannusrta miestä opettamaan 8-vuotias fillaroimaan, se olkoon nyt hänen hommansa. Saa olla ulkona yhdessä yhden lapsen kanssa. Ja kun sinä juokset hiki hatussa laittamassa kaikkea kuntoon reissua varten ja mies istuu takki päällä eteisessä odottamassa, niin muistuta häntä paskalla käymisestä, että pääsette sitten heti lähtemään, kun olet saanut lapset ja itsesi valmiiksi. Pitkää pinnaa ja asia kerrallaan. Koita jaksaa!
[/quote]
.. ja motivoin 8-vuotiaan lähtemään isänsä kanssa... Ei tunnu mies tajuavan, että lapset vieraantuvat koko ajan kauemmas. Ehkä lahjomalla... :p (Tosin nytkin pojalla on tukkimiehen kirjanpidolla fillarointiharjoitukset taululla ja tarpeeks harkkoja kun saa tauluun saa lahjuksen :D)
Tahaton tyrskähdys kyllä pääsi ton vessahomman kohdalla. Vähän niinku muksuilta kysyn jokaiselta erikseen että onks nyt käyty pissillä ja tarviiko jonkun nyt vielä mennä :D
Sinänsä mua kyllä jaksaa ihmetyttää miten äiti syyllistetään lähes poikkeuksetta siitä, että mies ei pahemmin lastensa touhuissa ole mukana. En jaksa käsittää. Ja onhan se mahdollista pakoilla vastuuta, kun lasten takia mä myönnän ottavani kopin aika usein, kun se pallo mulle pudotetaan. Ei niitä voi nälässäkään pitää ja jos on luvattu niin on luvattu. Jos miehestä ei ole lupaustaan pitämään, niin usein mä sitten sen lupauksen lunastan. Ehkä väärin, mutta toisaalta en halua lasten oppivan sitäkään, että lupauksiaan ei tarttis pitää. Mä vaadin sitä lapsilta. Ihan oikeus ja kohtuus lasten odottaa, että heille luvatut jutut pitää...
[/quote]
Ja samalla opetat lapsille aika mielenkiintoiset roolit tulevaa parisuhdetta varten... :(
Edelleen kysyn, mitä sinä teet kun mies suuttuu? Miten tilanne päättyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:00"]
Kannusrta miestä opettamaan 8-vuotias fillaroimaan, se olkoon nyt hänen hommansa. Saa olla ulkona yhdessä yhden lapsen kanssa. Ja kun sinä juokset hiki hatussa laittamassa kaikkea kuntoon reissua varten ja mies istuu takki päällä eteisessä odottamassa, niin muistuta häntä paskalla käymisestä, että pääsette sitten heti lähtemään, kun olet saanut lapset ja itsesi valmiiksi. Pitkää pinnaa ja asia kerrallaan. Koita jaksaa!
[/quote]
.. ja motivoin 8-vuotiaan lähtemään isänsä kanssa... Ei tunnu mies tajuavan, että lapset vieraantuvat koko ajan kauemmas. Ehkä lahjomalla... :p (Tosin nytkin pojalla on tukkimiehen kirjanpidolla fillarointiharjoitukset taululla ja tarpeeks harkkoja kun saa tauluun saa lahjuksen :D)
Tahaton tyrskähdys kyllä pääsi ton vessahomman kohdalla. Vähän niinku muksuilta kysyn jokaiselta erikseen että onks nyt käyty pissillä ja tarviiko jonkun nyt vielä mennä :D
Sinänsä mua kyllä jaksaa ihmetyttää miten äiti syyllistetään lähes poikkeuksetta siitä, että mies ei pahemmin lastensa touhuissa ole mukana. En jaksa käsittää. Ja onhan se mahdollista pakoilla vastuuta, kun lasten takia mä myönnän ottavani kopin aika usein, kun se pallo mulle pudotetaan. Ei niitä voi nälässäkään pitää ja jos on luvattu niin on luvattu. Jos miehestä ei ole lupaustaan pitämään, niin usein mä sitten sen lupauksen lunastan. Ehkä väärin, mutta toisaalta en halua lasten oppivan sitäkään, että lupauksiaan ei tarttis pitää. Mä vaadin sitä lapsilta. Ihan oikeus ja kohtuus lasten odottaa, että heille luvatut jutut pitää...
[/quote]
Ja samalla opetat lapsille aika mielenkiintoiset roolit tulevaa parisuhdetta varten... :(
Edelleen kysyn, mitä sinä teet kun mies suuttuu? Miten tilanne päättyy?
[/quote]
Ei kun olitkin jo vastannut, anteeksi. No mitä jos kerrankin et anna olla? Otat sen asenteen, että kunnon riita ja katsotaan mitä tapahtuu. Ja kyllä, minä varmaan tuossa tilanteessa syllistäisin ja syyttäisin, ja ihan aiheesta!
14, kun kirjoitit "Kateus riipaisee aina syvältä, kun kylässä näen kuinka mies kokkailee vaimonsa kanssa, ottaa tiskit hoitaakseen aterian jälkeen, hoitaa lapset nukkumaan, on rakentanut pihalle terassia ja lapsille kiipeilytelineen..." en voinut muuta kuin itkeä pillittää. Tätähän meidän elämä oli monta monta vuotta, että minä tein kaiken, ehdotin, yritin neuvotella, järjestelin kaiken, ettei mies vaan rasittuisi ja alkaisi huutamaan minulle ja lapsille "kun ei tajunnut mitä taas teki väärin" kun jostain asiasta muistutin. Kai on aika minunkin etsiä joku ammattiauttaja ennenkuin yh-äitinä lähden nettitreffailuun lytättäväksi.
t. 12&15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tutun kuuloista. Lasten ollessa pieniä mies hoiti, leikki ja touhusi heidän kanssaan todella paljon, mutta lasten kasvaessa vieraantui. Miehen tappio, yläkoulun kynnyksellä isä on etäinen ja matkoilla olessamme eivät edes halunneet soittaa kotona olevalle isälle. Harmittaa että lapset jäävät paitsi kokemuksista joita tehdä isän kanssa, etenkin isä-poika suhteessa tuo on surullista. Pakottaa ei voi, miehen oma valinta keskittyä omaan napaan ja mukavuuteensa.
Mies otetaan mukaan just silloin kun vauva on ihan pieni. Itse olen vaihtanut vauvoille vaippoja jo laitoksella ja ollu kotona yksin muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa ja laittanut nukkumaan että äippä pääsee ystäviensä kanssa viettämään iltaa ja aamulla olen tietty noussut syöttömään vauvaa että vaimo saa nukkua pitkään. Pidettiin aina parin aterian verran rintamaitoa jääkaapissa, että tarvittaessa vaimo voi olla parin ruokailun yli omissa menoissaa.
Itse te opetatte ne miehenne ulkopuolisiksi.
t. mies 44v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, oikeasti fiksua miestä ei tarvitse mitenkään erityisesti osallistuttaa, vaan tämä ymmärtää osallistua lapsista huolehtimiseen ihan oma-aloitteisesti ja myös haluaa touhuta lastensa kanssa.
Miehesi kuulostaa yksinkertaisesti itsekkäältä ja laiskalta p-alta jota eivät lapset oikeasti kauheasti kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 07:42"]
Mies otetaan mukaan just silloin kun vauva on ihan pieni. Itse olen vaihtanut vauvoille vaippoja jo laitoksella ja ollu kotona yksin muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa ja laittanut nukkumaan että äippä pääsee ystäviensä kanssa viettämään iltaa ja aamulla olen tietty noussut syöttömään vauvaa että vaimo saa nukkua pitkään. Pidettiin aina parin aterian verran rintamaitoa jääkaapissa, että tarvittaessa vaimo voi olla parin ruokailun yli omissa menoissaa.
Itse te opetatte ne miehenne ulkopuolisiksi.
t. mies 44v
[/quote]
Jep. Näin tehtiin. Ja homma toimii siihen asti, että mukelot oppii vaatimaan perusteluja tms.
Mä olen ilmeisesti täälläpäin myös ainoa, joka potee huonoa omaatuntoa siitä, etten ole saanut vieläkään 8-vuotiasta oppimaan pyörälläajoa (on tosin erityislapsi, mutta silti..), eikä käydä joka viikko uimassa tai talvella luistelemassa tms. Tai ainakaan mies ei tee elettäkään lähteäkseen itse opettamaan jotain taitoja. Saattaa kyllä puhua, että opetellaan sit sitä tai tätä ja käytännössä sit... se vaan jää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että tarvitset apua ja lapset tarvitsee isäänsä. Konkreettisia juttuja pyydä tekemään. Tavallaan opasta. Sano, ettet pärjää yksin. Kerro, että et jaksa yksin. Kerro, että lapset ei pyydä enää, kun eivät ole saaneetkaan ja heitä ei kuulla. Kerro, että miehesi on tärkeä ja , että sinulle on tärkeää, että miehesi olisi mukana yhteisissä jutuissa.
Ehkä se seksinkin sujuu sitten, kun on muutakin jaettavaa kuin yhteinen peti. On ne yhteiset lapset ja yhteinen koti.
Mun isälle kävi noin myös, kun me kaivettiin. Olisi varmaan ollut hyvä, jos olisi saanut tukea kasvatusasioissa Puistolan. Ei vaateita vaan tukea ja kiitosta myös.
Voi olla, että miehesi omassa nuoruudessa isä ei ollut mukana. Ei ole muuta mallia. Pitäisi opetella uusi.
tee ja tehkää lista hoidettavista asioista ja istukaa alas jakamaan hommat.
sanot ettet jaksa tehdä enää kaikkea itse. jos mies sanoo että tekee kanssa jne... niin listasta valkkaatte sitten jaot kun kuulemma tekee asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...siis olisi saanut puolisoita apua ohjeita tukea. Se olisi ollut hyvä. Luulen, että telkkarin töllötys oli osa isäni masennusta. Miehesi voi olla masentunut. Eikä se nakutus auta. Ja vaikee on saada ylös masentunutta. Pitäis saada apuja ja tukea.
Konkretiaa minäkin kokeilisin. Sanot, että huomenna menee myöhään töissä, varaa x:n hammaslääkäri, auta y:n matikan tehtävissä. Kyllä se siitä!
Joo konkreettisia apuja anna. Kello 15 läksyt, kello 16 perunat ym. Tarvii nyt vaan tukea. Täsmäohjeita. Ja sano, että sä luhistut tähän tilanteeseen. Sehän on totta, sä et jaksa olla vahva koko ajan. Eikä sun tarvi olla. Sunkin pitää saada ola heikko. Niin kauan toinen välttelee vastuut kun se on mahdollista. Miten se on mahdollista?
Ap, sanoit, että miehesi möksähtää keskusteluyritysten jälkeen. Mitä sinä silloin teet? Lepyttelet? Annat asian olla? Perut puheitasi? Fakta on, että huono isähän miehesi on ja huono puoliso. Ei sitä tarvitse sokerikuorruttaa.
Ota härkää sarvista ja jutelkaa asiasta. Jos mies suuttuu, jatkakaa seuraavana päivänä. Sanot, että ihan turha mököttää, se ei tilannetta muuta.
Juuri tälläisten keskustelu&auttamisyritysten jälkeen mies ottaa itteensä kun hän on niin huono, eikä tee mitään, koska hän on niin huono eikä mitään osaakaan. Joka kerta kunkysyn, että muistatko mitä sanoin siitä, että x tarvitsee tiistaisin apua matikanläksyjen kanssa, niin mies jää vellomaaan siihen, että häntä on moitittu, eikä paranna tapojaan. No sittenhän selvisi kun tilanne meni aina vain hullummaksi, että mies ei myönnä, että päässä viiraa, ja vein terapiaan. josta tuli vakuutellen, että ihan ok kunnossa on. Jahka kilahti uudestaan niin pahasti pari viikkoa myöhemmin, että tein eron samantien. Mt-ongelmaisia on vaikea auttaa, koska ne ei tunne olevaansa sairaita.
älä osallista, 'keskustele' ja syyllistä...
ilman mitään muita selityksiä ja piilosyyllistämista sano että voisiko jakaa hommia ja puhukaa listaa läpi...
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:00"]
Kannusrta miestä opettamaan 8-vuotias fillaroimaan, se olkoon nyt hänen hommansa. Saa olla ulkona yhdessä yhden lapsen kanssa. Ja kun sinä juokset hiki hatussa laittamassa kaikkea kuntoon reissua varten ja mies istuu takki päällä eteisessä odottamassa, niin muistuta häntä paskalla käymisestä, että pääsette sitten heti lähtemään, kun olet saanut lapset ja itsesi valmiiksi. Pitkää pinnaa ja asia kerrallaan. Koita jaksaa!
[/quote]
.. ja motivoin 8-vuotiaan lähtemään isänsä kanssa... Ei tunnu mies tajuavan, että lapset vieraantuvat koko ajan kauemmas. Ehkä lahjomalla... :p (Tosin nytkin pojalla on tukkimiehen kirjanpidolla fillarointiharjoitukset taululla ja tarpeeks harkkoja kun saa tauluun saa lahjuksen :D)
Tahaton tyrskähdys kyllä pääsi ton vessahomman kohdalla. Vähän niinku muksuilta kysyn jokaiselta erikseen että onks nyt käyty pissillä ja tarviiko jonkun nyt vielä mennä :D
Sinänsä mua kyllä jaksaa ihmetyttää miten äiti syyllistetään lähes poikkeuksetta siitä, että mies ei pahemmin lastensa touhuissa ole mukana. En jaksa käsittää. Ja onhan se mahdollista pakoilla vastuuta, kun lasten takia mä myönnän ottavani kopin aika usein, kun se pallo mulle pudotetaan. Ei niitä voi nälässäkään pitää ja jos on luvattu niin on luvattu. Jos miehestä ei ole lupaustaan pitämään, niin usein mä sitten sen lupauksen lunastan. Ehkä väärin, mutta toisaalta en halua lasten oppivan sitäkään, että lupauksiaan ei tarttis pitää. Mä vaadin sitä lapsilta. Ihan oikeus ja kohtuus lasten odottaa, että heille luvatut jutut pitää...