Lue keskustelun säännöt.
Puhelinkammo mennyt ihan mahdottomaksi!
05.08.2014 |
Olen aina vihannut puhelimitse asiointia ja ihan tuttujenkin kanssa soittelua. Nyt tää on mennyt ihan kamalaksi: 3kk yritin joka päivä soittaa lasten uuteen kouluun ja ilmoittaa heidät sinne mutta en pystynyt, lopulta mies soitti.
Nyt olisin tekemässä tori.fi kauppoja ja myyjä vastasi sp-viestiini että soittele. En pysty!!!
Mulla on muutenkin jotenkin sosiaalinen kiintiö niin täynnä: en jaksa yhtään vieraita enkä kavereita, en halua meille kylään ketään ja ihan omien vanhempien vierailut vaan vituttaa!
Olen hoitovapaalla ja paluu töihin asiakaspalveluduuniin tuntuu aivan mahdottomalta, nyt kun on saanut siihen etäisyyttä vasta tajuan kuinka paljon sitä vihaankaan ja kuinka paljon se että pitää koko ajan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja hymyillä ja lässyttää turhanpäiväisyyksiä kuluttaa ja väsyttää mua.
Ihan kauheeta, haluaisin vaan erakoitua kotiini enkä olla kenenkään muun kuin perheeni kanssa tekemisissä. Ihmiset väsyttää mua!
Onks muilla samanlaista? Tuntuu että ainoa hyväksyttävä ihmistyyppi on iloinen ekstrovertti.
Kommentit (9)
Täällä yksi! Viikon päästä pitäisi soittaa tärkeä puhelu, nyt jo jännittää ja jollain tasolla tiedän etten tuota puhelua pysty hoitamaan. Puheluihin vastaaminenkaan ei aina onnistu. Hirveää myös etten niitä muutamaa kaverisuhdetta pysty pitämään, onneksi yksi heistä on itsekin tarpeeksi "hullu" ymmärtääkseen. Haluan myös erakoitua kotiini ja olen aika hyvin onnistunut siinä, tosin se ei mielialaa huikeasti nosta, kun tietää ettei se ole oikein. Tilanteeni vain pahenee, olen jättänyt lasten kevätjuhlat yms väliin kun ei vain pysty menemään. Olen pakottanut itseni jos he esiintyvät mutta muuten en saa mentyä.
Onko sinulla myös tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei 3!
Joo ajoittain on äärettömän vaikeaa mennä ns. ihmisten ilmoille, välillä taas helpompaa (esim. Jos asiaa ei saa hoidettua sähköpostitse niin mieluummin menen paikan päälle kuin soitan). Ja monesti stressaan ja panikoin sitä lähtemistä mutta sitten onkin ihan iisiä tai kivaa.
Hävettää myöntää mutta viime vuosina olen polttanut siltoja takanani ihan tosi paljon: Kiukuttelen ja suututan tahallaan ihmisiä, kavereita ja sukulaisia, ettei mun tarvii olla tekemisissä.
Nuorempana olin mielestäni jopa liioitellun ekstrovertti mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän jaksan ns. ylimääräisiä ihmisiä elämässäni ja sitä vaikeammaksi juuri esim. puhelut ovat tulleet. Minulla on kaksi ammattia ja molemmat aivan väärille aloille, pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä ja koskettaa ja small talkata. Ei enää yhtään mun juttuja!
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 21:11"]Hei 3!
Joo ajoittain on äärettömän vaikeaa mennä ns. ihmisten ilmoille, välillä taas helpompaa (esim. Jos asiaa ei saa hoidettua sähköpostitse niin mieluummin menen paikan päälle kuin soitan). Ja monesti stressaan ja panikoin sitä lähtemistä mutta sitten onkin ihan iisiä tai kivaa.
Hävettää myöntää mutta viime vuosina olen polttanut siltoja takanani ihan tosi paljon: Kiukuttelen ja suututan tahallaan ihmisiä, kavereita ja sukulaisia, ettei mun tarvii olla tekemisissä.
Nuorempana olin mielestäni jopa liioitellun ekstrovertti mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän jaksan ns. ylimääräisiä ihmisiä elämässäni ja sitä vaikeammaksi juuri esim. puhelut ovat tulleet. Minulla on kaksi ammattia ja molemmat aivan väärille aloille, pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä ja koskettaa ja small talkata. Ei enää yhtään mun juttuja!
[/quote]
Tämä siis ap
Minullakin on eräänlainen. Ennen käytin puhelinta kaikkeen, nyt en mihinkään. Enää ei ole edes kunnon liittymää. Minua ei tavoita puhelimella eli ei tavoita ollenkaan. Olen kuin haihtunut kaikkialta. Mielestäni tämä on kovin erikoinen tilanne, mutta en jaksa nyt selittää tässä mitä tästä kaikesta oikein ajattelen ja miten tähän on päädytty.
Muita, joita ei enää tavoita puhelimitse? Miten teidät sitten tavoittaa? Ei ollenkaan? Olette tekin siis haihtuneet kartaltanne kuin pruksut jonnekin Saharaan? Entä kuinka paljon lisää tämmöistä porukkaa tulee ja mitä siitä sitten pitäisi ajatella? Koko oikea infrastruktuuriko täällä on siis haisuna? Kaikki ovat kovin yksinäisiä, kukaan ei pidä enää yhteyttä sukulaisiin tai ystäviin oikeasti... ainoastaan jonkun somen kauttako? Se on "sairasta", ihan epänormaalia...
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 20:46"]
Tuo kuulostaa jo masennukselta. Vaikka olisi kuinka introvertti, niin täydellinen eristäytymisen tarve kuulostaa huolestuttavalta.
[/quote]
Minusta se kuulostaa lähinnä ihan hiton terveeltä kaiken tämän paskan keskellä. Ovatko sitten suurin osa ns. normikansalaisista niin täyteen pumpattu jotain mielialalääkkeitä että kestohymy ja tunteeton elämässä eteneminen on taattu, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 22:01"]
Minullakin on eräänlainen. Ennen käytin puhelinta kaikkeen, nyt en mihinkään. Enää ei ole edes kunnon liittymää. Minua ei tavoita puhelimella eli ei tavoita ollenkaan. Olen kuin haihtunut kaikkialta. Mielestäni tämä on kovin erikoinen tilanne, mutta en jaksa nyt selittää tässä mitä tästä kaikesta oikein ajattelen ja miten tähän on päädytty.
Muita, joita ei enää tavoita puhelimitse? Miten teidät sitten tavoittaa? Ei ollenkaan? Olette tekin siis haihtuneet kartaltanne kuin pruksut jonnekin Saharaan? Entä kuinka paljon lisää tämmöistä porukkaa tulee ja mitä siitä sitten pitäisi ajatella? Koko oikea infrastruktuuriko täällä on siis haisuna? Kaikki ovat kovin yksinäisiä, kukaan ei pidä enää yhteyttä sukulaisiin tai ystäviin oikeasti... ainoastaan jonkun somen kauttako? Se on "sairasta", ihan epänormaalia...
[/quote]
No minut tavoittaa teoriassa puhelimen kautta, käytännössä ei. Toisaalta, puhelinliittymän omistaminen ei kaiketi ole kansalaisvelvollisuus?
hei ap ja 6! Olin aiemmin itsekin enemmän ulospäinsuuntautunut, mutta tunnistan nuoruudestani tuota sosiaalista fobiaa ja puhelinkammoa. En ole ollenkaan somessa, tännekin kirjoitan hyvin harvoin ja sähköpostilla eri paikkoihin kun on pakko, en siis pidä ystäviin yhteyttä netin kautta ollenkaan. Puhelin on, mutta sekin on mieheni nimellä ihan tarkoituksella, ettei minua "löydetä". Outoa tosiaan. Kävin masennuksen takia vastaanotolla, minua vain kehoitettiin karaistumaan ja se siitä. Karaistun sitten täällä kotona. T. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös paha puhelinkammo. Kaikkein kamalinta on soittaa töissä puheluita, niin että muut vielä kuuntelee!! Aina onnistun jotain änkyttämään, ja tulee niin tyhmä olo... Mistäköhän puhelinkammo oikein johtuu?
Juu, ja mä olen myös ihan väärällä alalla.. .Olisi ihana jos voisi tehdä kotona itsekseen vaan käsitöitä tai jotain muuta vastaavaa. En kaipaa mitään työyhteisöä, enkä ole kovin kunnianhimoinen töiden suhteen. Mäkin olen tällä hetkellä hoitovapaalla, eikä tietoa mitä sitten hoitovapaan jälkeen...
Tuo kuulostaa jo masennukselta. Vaikka olisi kuinka introvertti, niin täydellinen eristäytymisen tarve kuulostaa huolestuttavalta.