Sijaisvanhemmuus.

Sijaislasta ei kyllä kannata ottaa jos haluaa etä lapsi on terve ja vaivaton, kts viesti 3.

Ongelmat voivat toki olla eri asteisia ja hyvällä tuurilla lieviä.

Mutta melkein kaikki sijoitetut ovat jo sikiöikana altistuneet valtavalle määrälle päihteitä eikä näiden keskushermostolle aiheuttamia vahinkoja voi korjata. Ja jos lapset ovat vauva aikansa olleet psyykkisesti sairaiden tai päihderiippuvaisten vanhempiensa hoidossa niin sitten tosiaan lisäksi ne kiintymyssuhdeongelmat ja ym puutteellisen hoivan aiheuttamat ongelmat. Ja juurikaan muita lapsia ei sijoiteta kuin psyk potilaiden tai vakavasta päihdeongelmasta kärsivien.

terveisin 5 vuotta vastaanottoperehetyötä tehnyt kahden ( rakkaan) lapsen sijaisäiti.

Sijaislapset eivät aina ole varsinaisia erityislapsia, eli heillä olisi jokin tietynlainen diagnoosi jne. Mutta totta kai kaikilla heistä on jo itse sijaishoitoon tullessa jonkinlaisia erityistarpeita. Osalla saattaa olla vanhemmat kuolleet vasta, osalla yksihuoltajavanhempi vakavasti sairas, osan kotona ollut esim väkivaltaa, päihteidenkäyttöä jne. Hyvin erilaisia tarinoita siis näillä lapsilla.

Voitte kyllä aivan hyvin mielestäni sanoa, että ette ole valmiita hankalimpiin tapauksiin, sillä eihän sellaisten tulo teille olisi kenenkään etu. Uskon, että muutenkin varsinaisten erityislasten ja vakavasti traumatisoituneiden lasten sijaisperheet syynätään hyvin, ja lapset menevät "kokeneille" tai muuten vaan asiaan perehtyneille vanhemmille. Mutta kysymällähän nämä selviävät parhaiten, ja aina saa kysyä vaikeitakin kysymyksiä, kun on tekemässä niinkin isoa päätöstä kuin sijaisvanhemmiksi ryhtyminen!

Ei todellakaan ole noin. Suurin osa ei ole altistunut millekkään päihteille sikiöaikana. Joillakin lapsilla on tarvetta terapioihin, mutta ei läheskään kaikilla. Osalla on tietenkin vammoja ja sairauksia. Mutta sijoitus ei suinkaan tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi olisi erityislapsi. t Sijaisäiti

Senhän myös tietää ainakin jokainen sijaisäiti, että sijaislapsia ei ole olemassakaan. t Sijaisäiti

Hyvä huomioida että jos sijoitetaan pieni leikki-ikäinen lapsi, että osa erityistarpeista ja mahdollisista diagnooseista voi tulla ilmi myöhemmin. Mutta jos tarkoitit ihan vaikeaa kehitysvammaisuutta niin ne nyt paremmin esillä jo vauvaikäisillä. Aina voi toivoa, totta on varmasti että erilaista tukea tarvitsevat kun sijoitus eli ero vanhemmista.

Haluat siis helpon lapsen ja niin se ei mene. Nimittäin tunnepuolella on ongelmia ja se on varma. Myös henkinen työ on kuormittavaa. Lisäksi vanhenpien ja lapsen tapaamisia pitää tukea ja sekään ei ole aina niin helppoa. Melkein jos et et ole valmis henkisen puolen vammoihin niin älkää ryhtykä sijaisvanhemmiksi.

Muutenkin olen sitä mieltä että sopii vanhemmille jotka ovat valmiita kulkemaan  aidan päältä, eikä sen alta. Toki aivan pieni taapero voi olla helppo mutta sitten ei ole vielä kaikki kehitys nähtävissä. 

Toinen lapsistani on kehitysvammainen ja sanonpa vain ettei lapsia nyt yleensäkään valikoida.

Realistinen pitää olla, mutta ei saa liioitella. Sinun täytyy käydä pride-kurssi ennen kuin voidaan ajatella, oletko sopiva sijaisvanhemmaksi. Sen aikana sinulle selviää mitä kuuluu aina sijaisvanhemmuuteen. Kaikki sijoitettavat lapset eivät ole erityislapsia. Ei edes suurin osa sijoitettavista. Tähän perustuu palkkiosysteemikin. Ns. tavallisesta lapsesta peruspalkkio ja erityistä tukea tarvitsevista isompi palkkio. Suurin osa sijoitettavista on näitä ihan tavallisia terveitä lapsia. Terapioita on joillakin lapsilla, mutta ei kaikilla. Traumoja on joillakin lapsilla, mutta ei kaikilla. Tämäkin riippuu lapsen iästä ja aiemmista kokemuksista. Mitä pienempänä lapsi sijoitetaan sitä vähemmän  hänelle on traumoja ehtinyt muodostua. Sijoitettavissa lapsissa on kaiken ikäisiä 0-18 v lapsia ja nuoria. On selvää, että vauvana sijoitetun ja teininä sijoitetun tilanne on aivan erilainen. Väitän, että omalla vauvana sijoitetulla lapsella ei ole sijoituksen takia traumoja. Hän ei ole kokenut mitään ikävää eikä hänellä ole muistikuvia muusta kuin meillä olosta. Jos sijaisvanhemmuus kiinnostaa, ota yhteyttä oman kuntasi sosiaalitoimeen. Siitä asia lähtee etenemään. Ja kyllä voit sitten aikanaan esitää toiveita siitä minkälaisen lapsen sijaisvanhemmaksi haluaisit.

Kyllä suurin osa lapsista terveitä on. Voit kyllä sanoa.

Ei meidän sijoitettu lapsi ole ainakaan erityislapsi.

Ei meidän sijoitettu lapsi ole ainakaan erityislapsi.

Voi sanoa :)

Voit sanoa mutta täysin terveitä ei valitettavasti ole juuri "tarjolla".

Sijoitettu lapsi on traumataustoineen aina erityislapsi ja suurimmalla osalla psyykkisiä ja emotionaalisia erityistarpeita (kiintymyssuhdehäiriö, ahdistuneisuutta, masennusta, syömishäiriöitä, itsetuhousuutta, käytöshäiriöitä..) Monilla myös neurologisia (fas/fae, ad/hd, oppimisvaikeuksia, lievää kehitysvsmmaa) Näiden lisäksi sitten muuta erityitarvetta osalla kuten aistivammoja, kehitysvsmmaisuutta, autismia yms.