"Olen sillä ja sillä alalla" - kun ei voi sano ammattiaan
Oletteko huomanneet, että jos jossakin tilanteessa tulee puheeksi työ/ammatti jonkun puolitutun tai uuden tuttavuuden kanssa, ne joiden työ on jotakin puhelinmyyntiä tai kaupassa ihmisille tuotteiden esittelyä, sanovat lähes poikkeuksetta olevansa "markkinointialalla" tai "markkinointitehtävissä", mutta eivät todellista työtään. Jos työtehtävät taas on aivan samoja, mutta työnantaja on oivaltanut monien ihmisten tittelintärkeyden ja minimipalkan ohella on antanut hommalle esim. assistentti-nimikkeen, sanotaan innolla olevansa markkinointiassistentti tai myyntisihteeri, vaikka silti kaupitellaan jotakin turhaketta puhelimessa.
Miksi vielä nykyäänkin joillekuille typeät tittelit on tärkeitä, vaikka ne eivät oikeastaan kerro mistään mitään?
Kommentit (147)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 16:52"]
Minä sanon olevani opettaja, vaikka eihän se kerro oikeastaan mitään, koska opettajan töitä on niin monenlaisia. Olen lukion lehtori, opetan sitä ja sitä ainetta olisi jo hiukan tarkempi kuvaus. Toki sen kerron, jos joku kysyy.
[/quote]
Tää on varmaan tosi tyhmä kysymys, mutta mikä ero on opettajalla ja lehtorilla? Hävettää ku en tiedä, vaikka oon jo melkeen kolmekymppinen...:D
Tittelini on sen verran erikoinen ja ilmeisen raflaava, etten kerro sitä puolitutuille välttääkseni pitkän jatkokyselyn. Alakin on sellainen, että herättää lisäkysymyksiä, joten sanon yleensä jotain hyvin ympöripyöreää.
Sanon yleensä olevani töissä sairaalassa..enkä erittele tarkemmin ellei joku kysy. Olen siis lääkäri, enkä mielelläni sitä mainosta kenellekään.
Minä olen juuri nyt äitiyslomalla, eikä ole työpaikkaa odottamassa, joten en voi kertoa työtehtävääni. En koe, että minulla on varsinaista ammattia siinä mielessä, että sille olisi varsinaisesti joku nimike. Edellinen työtehtävä oli yleisluontoinen päällikkönimike, joka ei kovin paljoa kerro, vielä vähemmän kuin alan mainitseminen. Sitäkään en voi ammatikseni kertoa, sillä se oli vain se työ, seuraava voi olla aivan jotain muuta. Myöskään koulutukseni ei ole varsinaisesti ammatti.
Jossain leikkipuistossa en halua tulla arvioiduksi ensisijaisesti työminäni kautta, en sen mukaan mitä käyntikortissa sattuu sillä hetkellä lukemaan. Mieheni on myös it-alalla ja hänen tehtävänimikkeensä on niin epäselvä, että sitä eivät tajua usein edes alalla olevat. Joten hyvin harvoin sitä mainitsee.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 16:50"]
"Mikäs on muuten sinun ammatti?"
"Ohjelmisto- ja tietokanta-administraattori."
"Oho, öö, joo... mitäs se sellainen tarkalleenottaen tekee?"
"Niin tuota, semmosia tietokonehommia."
vs.
"Mikäs on muuten sinun ammatti?"
"Työskentelen IT-alalla."
"Okei."
[/quote]
Jep just näin. Olen BI-konsultti. öööö siis mikä?
Eli sanon vain olevan asiantuntijatehtävissä IT-alalla.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 13:23"]
On huomattu. Tuo on naurettavaa ja ärsyttävää! Ei ketään kiinnosta oieasti se ALA vaan se, minkä tasoinen tyyppi olet hierarkiassa? Paskapöntön jynssääjä vai huipputeknologianero toimitusjohtajana?
[/quote]
Nimenomaan. Ja kuinka ollakaan, toimitusjohtajalla ei ole vaikeuksia sanoa olevansa toimitusjohtaja, p-kapytyn jynsääjä sen sijaan alkaa länkyttää olevansa jollakin "alalla" eikä voi sanoa olevana p-kapytyn jynssääjä vaikka sehän se hänen tehtävänsä on.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 13:33"]
Siis jos joku kysyy, että mitä mä teen niin mä nykyään yleensä vastaan vaan, että olen kiinteistöalalla, koska varsinkin jos ollaan jossain baarissa ja kysyjä on parhaimmillaankin puolituttu niin mun työasiani eivät hänelle kuulu (koska jatkokysymys on yleensä, että missä päin ja missä firmassa) ja siks toisekseen, kukaan ei koskaan tiedä mitä kiinteistösihteeri tekee ja en jaksa alkaa selittämään sitä, koska mun mielestäni töistä puhuminen on äärimmäisen tylsää.
[/quote]
Minä en selittäisi mistään kiinteistöaloista vaan sanoisin olevansa toimistotöissä. Sehän se sihteerin toimenkuva on. Toki kiinteistöalasta puhumalla voi yrittää antaa vaikutelmaa sijoittamisesta, mutta toisaalta se johtaa ajatukset myös huoltohommiin ja siivoamiseen. Minä ajattelisin puhuvani siivoojan kanssa.
Vastaan aina olevani talousalalla. Kukaan asiaan vihkiytymätön, ei ymmärrä nimikettäni. Edes vanhempani eivät ymmärrä mitä teen. Ja jos alkaa selittää työstä jotain, aika pian kysytään palkkaluokkaa, enkä sitäkään halua kertoa.
Ei kukaan halua sanoa puolitutulle ammattiaan etenkään jos tosiaan on paskapytyn pesijä tai työtön. Minusta se on täysin ok ja sallittua. Itseään on lupa suojella. Tosin ymmärrän kyllä myös sen ettei joku huippuasiantuntija tai lääkärikään viitsi leikkipuistossa ruveta elvistelemaan ammatillaan jos yhtään meinaa saada äitituttuja.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 13:43"]
Ja kuinka ollakaan, toimitusjohtajalla ei ole vaikeuksia sanoa olevansa toimitusjohtaja, p-kapytyn jynsääjä sen sijaan alkaa länkyttää olevansa jollakin "alalla" eikä voi sanoa olevana p-kapytyn jynssääjä vaikka sehän se hänen tehtävänsä on.
[/quote]
Kyllä toimitusjohtajakin voi sanoa olevansa "alalla", jos ei halua vapaalla erottua (ja lesota) hienolla tittelillä.
Mutta onhan se hauskaa kysellä tarkemmin näiltä asiakasrajapinnassa kontaktoivilta assistenteilta tarkentavia kysymyksiä, koska hehän eivät niihin halua vastata suoraan ettei todellinen toimenkuva käy ilmi. Omituinen selittely ja sanoilla venkoilu jatkuu vaikka voisi sanoa olevansa puhelinmyyjä. Mutta nuoriin tuollaiset tittelit menee kun ne on niistä jotenkin hienoja. Aikuiselle ihmiselle on aivan sama vaikka saisi sanoa olevansa ylipääjohtaja jos tuntipalkka on 10e.
Aloitan kohta uudessa työpaikassa, jossa kaikki tittelit ovat englanninkielisiä. Tulen vastaamaan ainakin kirjanpidosta tilinpäätöksineen, veroilmoituksista, reskontroista ja palkoista. Tittelistä ei ole vielä ollut puhetta, mutta jos titteliksi tulee joku Administrative Assistant in Financial Services niin tulen taatusti sanomaan kysyjille yksinkertaisesti olevani taloushallinnon alalla.
Mieheni on it-alalla ja hänellä on juuri tällainen pitkä englanninkielinen titteli, joka kertoo varsin vähän itse työstä. Jos joku kysyy mitä mieheni tekee, kerron yleensä hänen olevan it-alalla ja tarkennan vain mikäli kysyjää oikeasti kiinnostaa.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 13:54"]
Ei kukaan halua sanoa puolitutulle ammattiaan etenkään jos tosiaan on paskapytyn pesijä tai työtön. Minusta se on täysin ok ja sallittua. Itseään on lupa suojella. Tosin ymmärrän kyllä myös sen ettei joku huippuasiantuntija tai lääkärikään viitsi leikkipuistossa ruveta elvistelemaan ammatillaan jos yhtään meinaa saada äitituttuja.
[/quote]
Millaisissa piireissä liikut, jos duunarien tai työttömien täytyy valehdella "suojellakseen" itseään? Miltä?
Ja millä alalla työtön voi sanoa olevansa, sehän ei ole millään alalla jos se on työtön? Valehteluhan se antaakin ihmisestä todella hienon käsityksen, mieluummin valehtelija kuin rehellisesti työtön tai siivooja jos sellainen on? Sitten vaan teeskentelemään töihin lähtöä aamuisin, ettei uudelle kumppanille paljastu että onkin työtön kun sanoi olevansa jollakin alalla?
Itse sanon olevani varhaiskasvattaja, koska mielestäni todella olen (useammankin tutkinnon ja jatkokoulutuksia omaava) varhaiskasvatuksen ammattilainen. Monille tulee lastenhoitaja-nimikkeestä mieleen jokin leikkitäti, joka nyt vähän huvikseen istuskelee hiekkalaatikon reunalla kahvikuppi kädessä ja tuskin omaa juuri minkäänlaista koulutustakaan.
En siis häpeä ammattiani, vaan tiedän olevan huomattavasti pätevämpi kuin mitä ihmisten mielikuva ja arvostus valitettavan usein on.
Mä olen rakennusalalla. Kirjanpitäjä. Ei ollu vaikeeta.
"Ei kukaan halua sanoa puolitutulle ammattiaan etenkään jos tosiaan on paskapytyn pesijä tai työtön"
Työtön ei ole ammatti, mutta ei työtön myöskään toimi millään alalla ollessaan työtön. Jos työtön sanoo olevansa muuta kuin työtön, hän valehtelee. Ammatti hänellä tietenkin voi olla koulutuksen tai työkokemuksen kautta.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 13:54"]
Ei kukaan halua sanoa puolitutulle ammattiaan etenkään jos tosiaan on paskapytyn pesijä tai työtön. Minusta se on täysin ok ja sallittua. Itseään on lupa suojella. Tosin ymmärrän kyllä myös sen ettei joku huippuasiantuntija tai lääkärikään viitsi leikkipuistossa ruveta elvistelemaan ammatillaan jos yhtään meinaa saada äitituttuja.
[/quote]
Millaisissa piireissä liikut, jos duunarien tai työttömien täytyy valehdella "suojellakseen" itseään? Miltä?
Ja millä alalla työtön voi sanoa olevansa, sehän ei ole millään alalla jos se on työtön? Valehteluhan se antaakin ihmisestä todella hienon käsityksen, mieluummin valehtelija kuin rehellisesti työtön tai siivooja jos sellainen on? Sitten vaan teeskentelemään töihin lähtöä aamuisin, ettei uudelle kumppanille paljastu että onkin työtön kun sanoi olevansa jollakin alalla?
[/quote] Voi että kun sua ny harmittaa jos kaikki ei heti kerrokaan sulle ihan kaikkea. Ei sais olla noin utelias. Se käyp vielä terveyden päälle.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:02"]
Mä olen rakennusalalla. Kirjanpitäjä. Ei ollu vaikeeta.
[/quote]
Jos sinulta kysytään, mitä teet työksesi, olet kirjanpitäjä. Aivan sama millä alalla. Jos taas sanot toimivasi rakennusalalla, mutta et voi sanoa olevasi kirjanpitäjä, antaa se hyvin oudon kuvan ja oletus helposti on rakennussiivooja.
Tästä tässä lienee ollut kyse, että kun ei voida sanoa työtehtävää vaan selitetään pelkästä alasta, se yleensä kertoo hierarkian alemman tason tehtävistä. Mutta on kyllä kumma, miksei sitten kouluttauduta tai hankita parempia töitä jos omat työt hävettää niin paljon ettei voida sanoa, mitä_teen_työkseni.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 16:18"]
Mä olen puhunut tästä ystävien kanssa. Äitiyslomalla ja muutenkin kun tutustuu lasten kaverien vanhempiin, niin mä ainakin aika ylimalkaisesti omista töistäni. Mä yleensä sanon olevani vaikka IT-alalla enkä halua, että ihmiset arvottavat mua tittelin perusteella. Mulla on just sellainen monisanainen englannin kielinen ylisanoja vilisevä titteli.
[/quote]
Sama täällä.
Minä en halua tuoda omaa ammattiani esille, enkä suoraan sanottuna halua tietää puolituttujen ammatteja ja töitä. Minusta on kaikkein parasta, että voin kohdata ihmisen ihmisenä, persoonana, ilman mitään ulkopuolisia luokitteluja. Enhän kysy ihmisiltä myöskään poliittista suuntautumista tai uskontoa, vaikka ne määrittäisivät ihmistä paljon enemmän kuin työpaikka ja toimenkuva. Totta kai sitä tulee joskus rupateltua töistäkin, mutta pyrin siihen että en ota asiaa esille jos toinen ei ota. Olen ollut vuosikausia kaverina ihmisten kanssa tietämättä ihan tarkalleen, minkä alan tutkinto heillä on ja mitä tarkalleen tekevät työkseen.