Lue keskustelun säännöt.
Onneksi on masennuslääkkeet
05.08.2014 |
http://www.hs.fi/terveys/Onneksi+on+masennusl%C3%A4%C3%A4kkeet/a1407202467359
Rosa Meriläinen: Onneksi on masennuslääkkeet
"Masennuslääkkeitä syödään kuin leipää", kirjoitti jälleen eräs, joka halusi esittää yhteiskuntakriittistä keskustelijaa ilman kykyä omaperäiseen ajatteluun. En nyt viitsi nostaa tikun nokkaan tätä yhtä yksittäistä kynäilijää, sillä niin laajalti on tämä kaamea lause kulunut käytössä.
Olen syönyt masennuslääkkeitä. En täyttääkseni vatsaani, en nautiskellakseni hyvästä juustosta. Minä söin niitä lääkärin määräyksestä, koska olin rajummin ja pidempään sairas kuin koskaan sitä ennen ja koskaan sen jälkeen. Masentuneelle masennuslääkkeet ovat tarpeellisia, ja on paitsi typerää, myös julmaa niitä dissata.
Viimeksi osallistuessani hullujen tapaamiseen moni mielenterveyskuntoutuja kertoi, että aina on lähi- ja tuttavapiirissä joku, joka ei ymmärrä lääkkeiden käytön tärkeyttä. Ihmisiä, jotka kannustavat pääsemään eroon lääkkeistä, jotka ovat kuitenkin tie kelpoon elämään: Masentuneet pääsevät pahimman yli, puhumattakaan monista muista psyykelääkkeistä, jotka pitävät potilaan pois sairaalasta. Lääkkeistä, jotka estävät muuttumasta itsemurhahakuiseksi. Lääkkeistä, jotka estävät vaipumasta psykoosiin.
Minä en ole mikään psykiatri, mutta onneksi niitä maasta löytyy. Jos pätevä lääkäri määrää reseptin, se kannattaa vetää. On niitäkin hulluja, jotka eivät millään meinaisi nappejansa ottaa. He haluaisivat olla terveitä ja tavallisia, pärjätä ilman kemiallista apua.
Kyllä minuakin vähän hirvitti masennuslääkkeiden syönti. Pelotti, että olenko oma itseni ensinkään, kun niitä syön. Muuttuuko persoonallisuuteni toiseksi jahka lopetan? Pelkoa lievitti muisto siitä, miten surkeassa jamassa olin ennen lääkekuurin aloittamista. Ajoittainen realismi masennuksen alhossa osoitti myös, etteivät lääkkeet muuttaneet minua napista painamalla iloiseksi ruotsalaiseksi, joka hilpeästi hyppelee juhannussalon ympäri. Olin edelleenkin sama itseruoskintaan vajonnut suorittaja, jolta voimat olivat loppuneet.
Jos masennuslääkkeet, onnellisuuspillerit, olisivat niin tehokkaita, että ne heti tekisivät kaiken helpoksi, kukapa ei niitä söisi! Narkomaanit, nuo lääkkeiden tehojen omaehtoiset koekaniinit, eivät kuitenkaan ole mieltyneet juuri noihin pillereihin. Ne eivät tee taikoja, eivät muuta todellisuutta, mutta auttavat eteenpäin.
Toki on niin, että lääkkeet useimmiten kaipaisivat rinnalleen terapian. Minä olin onnekkaasti työterveyden piirissä ja pääsinkin hoitoon. Kun sitten myöhemmin kerran ounastelin jälleen tarvitsevani ammattiapua, jäin ilman. Syynä ei ollut kylmä maailma, joka mittaa ihmisen arvon vain rahassa, eikä edes kokoomusjohtoinen hallitus.
Kynnys astua matalan kynnyksen paikkaan, jossa olisin päässyt vertaisavun piiriin – se kynnys nyt vain oli kohdallani aivan liian iso. Terapeutin etsiminen ei ole helppoa sekään. Mistä löytää itseään viisaampi ihminen, johon luottaisi niin paljon, että viitsisi hänelle kaikki heikkoutensa ja huonoutensa oksentaa? Onneksi on olemassa edes lääkkeitä silloin kun oma nuppi pettää!"
Ajatuksia? Minusta kaksi viimeistä lausetta ovat ne tärkeimmät.
t. masentunut mielialalääkityksellä, ilman terapiaa
Kommentit (53)
Riippuu hiukan mistä masennus johtuu. Jokin trauma tms vaatii toki terapiaa. Toisaalta olen sitä mieltä että masennus voi myös johtua aivojen kemiallisen toiminnan häiriöstä. Siihen pelkkä lääkitys on ok. Eihän verenpainetautinenkaan terapiaa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkea kirjoitus Rosalta. Mielenterveyden ongelmiin liittyy yhä stigma, joka näkyy tälläkin palstalla.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 09:48"]
Riippuu hiukan mistä masennus johtuu. Jokin trauma tms vaatii toki terapiaa. Toisaalta olen sitä mieltä että masennus voi myös johtua aivojen kemiallisen toiminnan häiriöstä. Siihen pelkkä lääkitys on ok. Eihän verenpainetautinenkaan terapiaa saa.
[/quote]
Ei ole oikein hyvä vertaus, koska ainahan masennukseen (johtui se mistä tahansa) liittyy kelvottomuuden tunteita ja synkkiä ajatuksia. Hyvä niitä on jonkun kanssa purkaa, eikä sellaista henkilöä välttämättä löydy lähipiiristä. Siinä olet kyllä oikeassa, ettei terapia välttämättä auta kaikkia. Itse kävin pari kertaa psyk. sh:n juttusilla ja se oli yhtä tyhjän kanssa. Terapiaan ei ole rahaa.
ap
Hyvä ja tarpeellinen kannanotto. Vituttaa näin teinistä asti depressiosta kärsinyttä, kun yhä vielä joku idiootti sanoo, että "ota vaan itseäsi niskasta kiinni" ja "paistaa se päivä vielä risukasaankin".
Ilman lääkkeitä en olisi tässä. Onneksi olen myös saanut terapiaa.
Minulla mielialalääkkeet laittoivat pään täysin sekaisin. Tuli kaikenlaista sivuvaikutusta ja ostin hulluna tavaroita. Jätin lääkityksen pois omin luvin enkä ole kertonut (vielä) hoitavalle lääkärille. Luulen, että mulla on diagnosoimaton bipo.
Eli masennuslääkkeitä määrätään kyllä myös turhaan, normaaliin alakuloisuuteen, reaktiiviseen masennukseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan jne. Ja tosiaan tähän mun vaivaan, oli mitä oli. Ei ne sovi kaikille.
Eikä Suomessa voi mitenkään olla noin paljon masentuneita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä määräisin lääkkeeksi myös liikuntaa...
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:01"]
Minulla mielialalääkkeet laittoivat pään täysin sekaisin. Tuli kaikenlaista sivuvaikutusta ja ostin hulluna tavaroita. Jätin lääkityksen pois omin luvin enkä ole kertonut (vielä) hoitavalle lääkärille. Luulen, että mulla on diagnosoimaton bipo.
Eli masennuslääkkeitä määrätään kyllä myös turhaan, normaaliin alakuloisuuteen, reaktiiviseen masennukseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan jne. Ja tosiaan tähän mun vaivaan, oli mitä oli. Ei ne sovi kaikille.
Eikä Suomessa voi mitenkään olla noin paljon masentuneita ihmisiä.
[/quote]
Kerro sille sun hoitavalle lääkärille! ASAP!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näen kirjoituksen pointin niin, että Suomessa ei välitetä ihmisestä, varsinkaan, kun tällä menee huonosti. Ihmiset hylkäävät ja kääntävät selän, ja todetaan "sitä saa mitä tilaa". Tämä on hyvin kylmä ja kova yhteiskunta. Niinpä onneksi on ne lääkkeet, jotka antavat medikaalisen halauksen ja lohdun.
Suomessa ei napsita näin paljon mielialalääkkeitä ilmaston takia, vaan sen kylmyyden ja kovuuden. Mistä löytää se viisaampi ihminen? Hyvä kysymys.
t. 10 vuotta mielialalääkkeitä
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:04"]
Minä määräisin lääkkeeksi myös liikuntaa...
[/quote]
Miten masentunut voi lähteä liikkumaan, kun monesti ei pysty edes nousemaan sängystä? Et ymmärrä depressiota lainkaan. Kun lääkitys pelaa, yleensä sitä uskaltautuu ja jaksaa lähteä ulos ihmisten ilmoille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan hartaasti pääsyä psykiatrille ja sekä masennuslääkkeiden että terapian aloittamista. Muuten uhkaa romahdus sillä en jaksa elämän julmuutta ja vaikeuksia.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:18"]
Itse näen kirjoituksen pointin niin, että Suomessa ei välitetä ihmisestä, varsinkaan, kun tällä menee huonosti. Ihmiset hylkäävät ja kääntävät selän, ja todetaan "sitä saa mitä tilaa". Tämä on hyvin kylmä ja kova yhteiskunta. Niinpä onneksi on ne lääkkeet, jotka antavat medikaalisen halauksen ja lohdun.
Suomessa ei napsita näin paljon mielialalääkkeitä ilmaston takia, vaan sen kylmyyden ja kovuuden. Mistä löytää se viisaampi ihminen? Hyvä kysymys.
t. 10 vuotta mielialalääkkeitä
[/quote]
On kyllä epäempaattinen ilmapiiri. Esim. oma kolleega jäi nyt työstä pois ja olin ainut joka on ollut yhteydessä häneen tämän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 11:32"]
Odotan hartaasti pääsyä psykiatrille ja sekä masennuslääkkeiden että terapian aloittamista. Muuten uhkaa romahdus sillä en jaksa elämän julmuutta ja vaikeuksia.
[/quote]
Milloin pääset? Tiedätkö jo? Voimia!
ap
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:18"]
Itse näen kirjoituksen pointin niin, että Suomessa ei välitetä ihmisestä, varsinkaan, kun tällä menee huonosti. Ihmiset hylkäävät ja kääntävät selän, ja todetaan "sitä saa mitä tilaa". Tämä on hyvin kylmä ja kova yhteiskunta. Niinpä onneksi on ne lääkkeet, jotka antavat medikaalisen halauksen ja lohdun.
Suomessa ei napsita näin paljon mielialalääkkeitä ilmaston takia, vaan sen kylmyyden ja kovuuden. Mistä löytää se viisaampi ihminen? Hyvä kysymys.
t. 10 vuotta mielialalääkkeitä
[/quote]
On kyllä epäempaattinen ilmapiiri. Esim. oma kolleega jäi nyt työstä pois ja olin ainut joka on ollut yhteydessä häneen tämän jälkeen.
[/quote]
Olen saman kokenut keskivaikeasti masentuneena. Yksikään työ"kaveri" ei ole soittanut tai ollut yhteydessä, tai kysynyt miten voin. Se siitä meidän yhteisöllisyydestä. Varmasti pitävät pinnarina ja henkisesti laiskana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei lääkkeet auttaneet mielialaan. Unettomuuteen kyllä auttoivat mutta unta-antavat lääkkeet veivät toimintakyvyn täysin. Kaikista lääkkeistä tuli vain voimakkaita sivuoireita, ei apua.
Parhaiten minulla auttoi pitkä sairasloma, muutto, elämäntilanteen muuttaminen. Kunhan olin saanut unen kuntoon ja levättyä, aloin laittamaan monipuolista ruokaa ja liikkumaan vähitellen. Proteiinipitoinen ruoka, esim. proteiinipirtelö marjoilla saattaa auttaa välittömästi. Samoin liikunta, jooga, meditaatio.
Terapiassa olen käynyt yli vuoden. En osaa sanoa kuinka se on vaikuttanut, varmasti ainakin enemmän kuin lääkkeet.
Nyt tilanteeni on tullut vaikeasta masennuksesta lievään. Viime syksy ja talvi olivat pahimmat. Ahdistuskohtaukset ja paha olo olivat kestämättömiä ja olin jo lähellä harhaisuutta.
Nyt pystyn jo nauttimaan uimisesta! tämä on ihan uskomatonta!
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 10:04"]
Minä määräisin lääkkeeksi myös liikuntaa...
[/quote]
Miten masentunut voi lähteä liikkumaan, kun monesti ei pysty edes nousemaan sängystä? Et ymmärrä depressiota lainkaan. Kun lääkitys pelaa, yleensä sitä uskaltautuu ja jaksaa lähteä ulos ihmisten ilmoille.
ap
[/quote]
Minä olen harrastanut liikuntaa myös masentuneena, koska se on aina kuulunut elämääni. Masentuneena liikunnasta ei vaan saa sitä hyvää oloa mitä terveenä ja se masentaa usein vielä lisää.
Hyvä kirjoitus, mutta masennuslääkkeillä on myös varjopuolensa. Esimerkiksi kauheat vieroitusoireet. Mielialalääkkeethän eivät paranna sairautta, vaan ainoastaan helpottavat oireita. Jos masentunut ei pääse asiantuntevaan terapiaan, niin parantuminen on aika lailla hänen itsensä varassa. Läheisille ei voi siitä sälyttää vastuuta, ja lääkäri lyö vain reseptin kouraan. Kuinka monella riittävät omat voimavarat kavuta takaisin ylös masennuksen kuilusta? Hyvin harvalla. Niinpä, kuten oma (seitsemän vuoden) kokemuskin sanoo, masentunut palaa mielialakääkkeitten käyttäjäksi yhä uudelleen. Kyllä ne koukuttavat.
Kuinka moni pääsee irti masennuslääkkeistä? Hyvin harva.
Minulla suurin ongelma masennuslääkkeiden kanssa olivat sivuvaikutukset, joissa pahin oli seksuaalisen halun täydellinen katoaminen. En myöskään pystynyt saamaan orgasmia sitten millään. Olen hyvin seksuaalinen ihminen, joten tämä oli minulle raskasta. Lakkasin ottamasta lääkkeitä (niin, olisi pitänyt sopia lääkärin kanssa, mutta aikoja ei ollut moneen viikkoon), ja odotin libidoni palaamista. Ei ole palannut vieläkään, kahden vuoden jälkeen. On hyviä ja huonoja päiviä, mutta ikinä ei paneta.
Tässä on asia, josta pitäisi puhua enemmän. En tunne miestäni kohtaan kuin lievää ärtymyksensekaista sääliä.
Minusta teksti on masentava osoitus siitä, että ihminen näkee vain oman napansa: jos lääkkeet toimivat minulla, niiden on toimittava kaikilla! Ja jokainen masentunut, joka ei niitä käytä, on sitten typerä hullu.
Voin sanoa kokeilleeni läpi kaikki mahdolliset erilaiset masennuslääkkeet, eikä yksikään niistä sopinut minulle.
Ilmeisesti Rosalla on ollut helppo lääkekokemus ja siksi hän yksioikoisena ihmisenä luulee muiden kokevan saman.
Minä en voi käyttää masennuslääkkeitä, olen sen niin monesti todennut käytännössä. Lääkäri tyrkyttää eri lääkkeitä eikä millään usko, kun selitän sivuoirehelvettiäni. Lopulta jätin lääkekokeilut sikseen ja päätin elää elämääni ilman lääkkeitä. Ja vaikka en erityisen hyvin voi edelleenkään, voin ainakin huomattavasti paremmin kuin niinä lääkkeiden vuosina.
Parasta lääkettä masennukseen on vaan reipastua ja ottaa itseään niskasta kiinni. Ylös, ulos ja lenkille!
Kaikki muu on itsepetosta.
Sanopa se. Mistä sen ihmisen löytää? Ystävätkin hylkäävät masentuneen.