Onneksi on masennuslääkkeet

Vierailija

05.08.2014 | 13:21

http://www.hs.fi/terveys/Onneksi+on+masennusl%C3%A4%C3%A4kkeet/a1407202467359

Rosa Meriläinen: Onneksi on masennuslääkkeet

"Masennuslääkkeitä syödään kuin leipää", kirjoitti jälleen eräs, joka halusi esittää yhteiskuntakriittistä keskustelijaa ilman kykyä omaperäiseen ajatteluun. En nyt viitsi nostaa tikun nokkaan tätä yhtä yksittäistä kynäilijää, sillä niin laajalti on tämä kaamea lause kulunut käytössä.

Olen syönyt masennuslääkkeitä. En täyttääkseni vatsaani, en nautiskellakseni hyvästä juustosta. Minä söin niitä lääkärin määräyksestä, koska olin rajummin ja pidempään sairas kuin koskaan sitä ennen ja koskaan sen jälkeen. Masentuneelle masennuslääkkeet ovat tarpeellisia, ja on paitsi typerää, myös julmaa niitä dissata.

Viimeksi osallistuessani hullujen tapaamiseen moni mielenterveyskuntoutuja kertoi, että aina on lähi- ja tuttavapiirissä joku, joka ei ymmärrä lääkkeiden käytön tärkeyttä. Ihmisiä, jotka kannustavat pääsemään eroon lääkkeistä, jotka ovat kuitenkin tie kelpoon elämään: Masentuneet pääsevät pahimman yli, puhumattakaan monista muista psyykelääkkeistä, jotka pitävät potilaan pois sairaalasta. Lääkkeistä, jotka estävät muuttumasta itsemurhahakuiseksi. Lääkkeistä, jotka estävät vaipumasta psykoosiin.

Minä en ole mikään psykiatri, mutta onneksi niitä maasta löytyy. Jos pätevä lääkäri määrää reseptin, se kannattaa vetää. On niitäkin hulluja, jotka eivät millään meinaisi nappejansa ottaa. He haluaisivat olla terveitä ja tavallisia, pärjätä ilman kemiallista apua.

Kyllä minuakin vähän hirvitti masennuslääkkeiden syönti. Pelotti, että olenko oma itseni ensinkään, kun niitä syön. Muuttuuko persoonallisuuteni toiseksi jahka lopetan? Pelkoa lievitti muisto siitä, miten surkeassa jamassa olin ennen lääkekuurin aloittamista. Ajoittainen realismi masennuksen alhossa osoitti myös, etteivät lääkkeet muuttaneet minua napista painamalla iloiseksi ruotsalaiseksi, joka hilpeästi hyppelee juhannussalon ympäri. Olin edelleenkin sama itseruoskintaan vajonnut suorittaja, jolta voimat olivat loppuneet.

Jos masennuslääkkeet, onnellisuuspillerit, olisivat niin tehokkaita, että ne heti tekisivät kaiken helpoksi, kukapa ei niitä söisi! Narkomaanit, nuo lääkkeiden tehojen omaehtoiset koekaniinit, eivät kuitenkaan ole mieltyneet juuri noihin pillereihin. Ne eivät tee taikoja, eivät muuta todellisuutta, mutta auttavat eteenpäin.

Toki on niin, että lääkkeet useimmiten kaipaisivat rinnalleen terapian. Minä olin onnekkaasti työterveyden piirissä ja pääsinkin hoitoon. Kun sitten myöhemmin kerran ounastelin jälleen tarvitsevani ammattiapua, jäin ilman. Syynä ei ollut kylmä maailma, joka mittaa ihmisen arvon vain rahassa, eikä edes kokoomusjohtoinen hallitus.

Kynnys astua matalan kynnyksen paikkaan, jossa olisin päässyt vertaisavun piiriin – se kynnys nyt vain oli kohdallani aivan liian iso. Terapeutin etsiminen ei ole helppoa sekään. Mistä löytää itseään viisaampi ihminen, johon luottaisi niin paljon, että viitsisi hänelle kaikki heikkoutensa ja huonoutensa oksentaa? Onneksi on olemassa edes lääkkeitä silloin kun oma nuppi pettää!"

Ajatuksia? Minusta kaksi viimeistä lausetta ovat ne tärkeimmät.

t. masentunut mielialalääkityksellä, ilman terapiaa

Vastaa

Tapahtumat

Onneksi on masennuslääkkeet

Kommentit (53)