Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mitä minä teen?
30.08.2014 |
Olen sellaisessa tilanteessa tällähetkellä että olen rv 28 ja mieheni jonka kanssa olen ollut jo monta vuotta ei vain kiinnostu asiasta. Mieheni on pienestä pitäen hemmoteltu piloille joten hän ei edes perus asioita osaa hoitaa ja hän olettaa että kaikki tehdään hänen puolestaan sillä hänellä on vieläkin sukulainen joka on valmis tekemään ihan kaiken hänen puolestaan kun herra itse ei viitsi hoitaa omia laskujaan, raha asioitaan yms. Minua tympii suurettomasti se että mieheni sukulainen "auttaa" hänet aina tilanteesta pois jolloin mies ei itse opi ikinä pitämään huolta itsestään. minulla on sairaus jonka takia en ole pystynyt käymään töissä enkä opiskelemaan mutta miehelläni ei ole mikään muu kuin välinpitämättömyys jonka takia minun on nyt ennen lapsen syntymää lähdettävä vielä töihin että pärjään tulevan lapsen kanssa rahallisesti kun mies ei viitsi lähteä. ja tietenkin miehen sukulaiset pitävät minua huonona ihmisenä kun minä keksin kivut ja en kuulemma laiskuuttani lähde töihin tai kouluun ja miehelläni on siis aina oikeius olla menemättä töihin. En enää tiedä mitä teen! En haluisi erota miehestäni mutta en halua prkl omasta lapsestani tuollasta pilalle lellityyä kakaraa niinkuin kaikki lapset/nuoret hänen suvussaan ovat! joko olen mieheni kanssa ja annan hänen sukulaisten pilata lapseni elämän tai otan eron ja kiellän heitä näkemästä lastani tai yksinkertaisesti sanon miehelleni että hänen sukulaiset eivät ilman valvontaa ole lapseni lähellä, mutta minkähän sitä sitten valitsisi...? onko kelläkään kokemusta tälläisestä tilanteesta?
Kommentit (7)
Omat vanhempani eivät opettaneet meille lapsille mitään muuta kuin kuria ja nöyryyttä. Olinkin vasta reippaasti yli 30v, kun elämä alkoi opettamaan. En siis törttöillyt nuorena mitään, vaan opin vasta lapset jo saatuani työelämässä, miten kasvaa aikuiseksi. Surullista, mutta totta:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, tuliko toi sulle yllätyksenä...? Sitä saa mitä tilaa...
Tuliko miehen urpous yllätyksenä? Jos ei, sen kanssa on kuule vaan elettävä, mitäs läksit...
sitä elää ja toivoo että toinen muuttuu kun toisesta välittää... Alussa mies oli kuin unelma ei ollut mitään pahaa sanottavaa mutta sitten pikkuhiljaa totuus valkeni ja siinä vaiheessa asuimme jo yhdessä. Välillä mies yritti ottaa itseään niskasta kiinni mutta antoi aina periksi kun jokin asia ei mennyt mielensä mukaan. tiedän olevani hölmö kun tässä suhteessa roikun mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan lastani jolle en todellakaan halua tälläistä elämää.. aluksi ajattelin että lapsella pitää olla isä koska itse menetin isäni pienenä ja pienestä asti sanoin etten halua että oma lapsi joutuu elämään ilman isää mutta nyt kun olen miettinyt että kumpi on pienempi paha niin en osaa sitä sanoa. en haluisi mieheltäni viedä lasta vaan jotenkin toivon että hän muuttuisi ja laittaisi asiat tärkeysjärjestykseen. Mutta taitaa vaan olla haaveilua... tuskimpa hän ennen sitä muuttuu ennenkuin hänen sukulaisensa kuolevat jolloin hän jää ilman "auttavaa kättä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en vaan ymmärrä miten joku haluaa tietentahtoen tehdä lapsestaan niin avuttoman ja hölmön ettei se pärjää yksin eikä osaa hoitaa edes perusasioitaan...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 15:49"]
raskaus ei ollut suunniteltu...
[/quote]
Olisi kannattanut suunnitella, ainakin hyvä parisuhde ensin.
Sinä olet ilmeisesti itsekin aika avuton, joten olisi parempi hankkiutuaensi alkuun ensikotiin. Kysy neuvolassta sitä mahdollisuutta. Yksi keino olisi muuttaa johonkin vähän kauemmas miehen suvusta, ette olisi sitten niin riippuvaisia heistä.