Kun sydän särkyy. Kohtalotovereita?
Se ainoa ihminen jonka haluan ja jonka melkein sain, ei enää halua mua. Kaksi vuotta vuoristorataa takana.. mun rakkaus ei hetkeksikään sammunut, mutta miestä ei kiinnosta tarpeeksi. Tyhjä olo ja syksy tulossa. Suurella todennäköisyydellä en nyt tapaa lähiaikoina uusia ihmisiä. Miten päästää irti, miten hyväksyä että miehellä voi hyvin olla joku toinen.. Hän on kaikki mitä haluan. Rakastan häntä. Helvetti :(
Kommentit (7)
Mulla ollut sama tilanne, kaksi vuotta kesti "toipua". Ei kai siihen muuta keinoa ole, kun että antaa ajan kulua ja tehdä tehtävänsä. Sitten vaan eräänä päivänä tajusin, että olen päässyt sillä tavalla irti, että ei tunnu pahalta ajatella, että hänellä olisi joku toinen, vaan pystyi vilpittömästi toivomaan toiselle kaikkea hyvää.
Tää on niin vaikeeta. Kaipaisin vertaistukea. Ap
Minä :( mun tilanne ihan hirveä, en ikinä saanut tietää mitä tapahtui. En saanut edes sitä, että olis sanottu ettei halua mua/yhtään mitään. Katkaisi vain yhteyden. Pitkä ja sekava tarina, mutta se ihminen kehen luotin ja kenen puolesta tein niin paljon kun ikinä pystyin, särki mun sydämen. Tästä aikaa joitain kuukausia, toivon että joku päivä saan vastauksia häneltä
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 23:37"]Minä :( mun tilanne ihan hirveä, en ikinä saanut tietää mitä tapahtui. En saanut edes sitä, että olis sanottu ettei halua mua/yhtään mitään. Katkaisi vain yhteyden. Pitkä ja sekava tarina, mutta se ihminen kehen luotin ja kenen puolesta tein niin paljon kun ikinä pystyin, särki mun sydämen. Tästä aikaa joitain kuukausia, toivon että joku päivä saan vastauksia häneltä
[/quote]
Ai kamala :( ootteko jutelleet mitään sen jälkeen, kun hän katkaisi yhteyden? Keksitkö itse mitään syytä tällaiselle käytökselle?
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 23:37"]Minä :( mun tilanne ihan hirveä, en ikinä saanut tietää mitä tapahtui. En saanut edes sitä, että olis sanottu ettei halua mua/yhtään mitään. Katkaisi vain yhteyden. Pitkä ja sekava tarina, mutta se ihminen kehen luotin ja kenen puolesta tein niin paljon kun ikinä pystyin, särki mun sydämen. Tästä aikaa joitain kuukausia, toivon että joku päivä saan vastauksia häneltä
[/quote]
Mulle kävi keväällä näin. Suhde oli tapailuasteella (3kk). Vikalla tapaamiskerralla jo aavistin että kaikki ei ole ok ja kun tyyppi painoi oven kiinni, tiesin että oli vika kerta.
Mitään ei sanottu tai aiheesta puhuttu. Odotin viikon, kaksi.. Kuukauden. Ei kuulunut mitään. En itsekään uskaltanut laittaa viestiä. Mies oli ensimmäinen sitten vaikean eroni 3v sitten.
Itkin pari päivää. Sydäntä puristi monta viikkoa. Harmitti että annoin itsestäni liikaa ja sitten satutettiin.
Pari viikkoa sitten laitoin viestin. Tavattiin ja nukuttiin yhdessä. Tuntui ettei mikään ollut muuttunut.
Mistään ei puhuttu, mutta hyvältä tuntui.se oli ehkä sellainen ympyrän sulkeutuminen mulle.
Anyone?