Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa eronneesta kaverista tulee huolestua?
12.08.2014 |
Ei käsittääkseni syö eikä nuku käytännössä ollenkaan. Laihtunut ihan järjettömästi. Muutenkin vaikuttaa hirveän välinpitämättömältä ja tylsistyneeltä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että haluaisi koko ajan puhua murheitaan, jauhaa koko ajan exästään ja yleensä niitä samoja asioita. Ei kukaan enää oikein jaksa häntä.
Ystävällä on taipumusta masennukseen ja oli itsetuhoinen joskus teini-iässä. Missä vaiheessa pitää huolestua?
Kommentit (17)
Kuinka kauan tuota on jatkunut? Itse laihduin eron jälkeen kahden kuukauden sisään reilu 10 kiloa. Ja kyllä, jauhoin myös tuosta erosta ja siitä, kuinka paskamaisesti eksä minua siinä kohteli ja kaiken hyvän lisäksi vielä yritti huijata rahaa minulta lähtönsä jälkeen.
Lääkäriltä sain unilääkkeitä, joiden avulla pystyin nukkumaan pahimpaan aikaan, psykologilla kävin myös juttelemassa. Nyt erosta aikaa reilu puoli vuotta ja elämä on alkanut jo näyttämään melko hyvältä ja näen hyviäkin puolia tuosta erosta, vaikka yh:ksi jäinkin.
Eli oman kokemuksen mukaan 3-4 kk:n kuluessa pahin alkoi helpottamaan, nyt jo menee melko hyvin. Eksän perään en todellakaan haikaile, lapset ovat ne päällimmäisin huolen aihe tällä hetkellä. Eksällä ja minulla takana pitkä suhde ja useampi lapsi.
Yksilökohtaista (riippuu suhteen pituude sta, onko lapsia, muu elämäntilanne jne.), mutta sanoisin, että jos vielä puolen vuodenkaan päästä ei näeollenkaan ns. valoa tunnelin päässä, sitten on aihetta alkaa huolestumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta on noin kaksi viikkoa ja ensin vaikutti olevan ihan sinut asian kanssa.
ap
Siinä vaiheessa kun kokee tarvetta kirjoittaa asiasta AV-palstalle... ;o)
Kaksi viikkoa ei ole vielä paljoa. Anna hänen surra.
Missä on nyt se akka joka oli sitä mieltä että heti seuraavana päivänä erosta voi tulla jo töihin ja olla kun mitään ei olis tapahtunut :D Tälläisessäkin tilanteessa pitäis ihan hyvillä mielin mennä töihin vai ja olla hymyssä suin? Enpä usko.. Voimia toivon kuitenkin kaverillesi, 2vk on vielä tosi lyhyt aika mutta toi nukkumattomuus ja syömättömyys on kyllä huolestuttavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut nukkumatta pari viikkoa täytyisi varmaan jo jotain apua saada.
Mitä, jos huolestuisit viimeistään nyt. Huolestua olisi pitänyt heti erosta ja antaa tukea ja turvaa vaikka ei jaksaisikaan vähempää kiinnostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 13:09"]
Kuinka kauan tuota on jatkunut? Itse laihduin eron jälkeen kahden kuukauden sisään reilu 10 kiloa. Ja kyllä, jauhoin myös tuosta erosta ja siitä, kuinka paskamaisesti eksä minua siinä kohteli ja kaiken hyvän lisäksi vielä yritti huijata rahaa minulta lähtönsä jälkeen.
Lääkäriltä sain unilääkkeitä, joiden avulla pystyin nukkumaan pahimpaan aikaan, psykologilla kävin myös juttelemassa. Nyt erosta aikaa reilu puoli vuotta ja elämä on alkanut jo näyttämään melko hyvältä ja näen hyviäkin puolia tuosta erosta, vaikka yh:ksi jäinkin.
Eli oman kokemuksen mukaan 3-4 kk:n kuluessa pahin alkoi helpottamaan, nyt jo menee melko hyvin. Eksän perään en todellakaan haikaile, lapset ovat ne päällimmäisin huolen aihe tällä hetkellä. Eksällä ja minulla takana pitkä suhde ja useampi lapsi.
Yksilökohtaista (riippuu suhteen pituude sta, onko lapsia, muu elämäntilanne jne.), mutta sanoisin, että jos vielä puolen vuodenkaan päästä ei näeollenkaan ns. valoa tunnelin päässä, sitten on aihetta alkaa huolestumaan.
[/quote]
Meilläkin äiti eropapereiden lähettämisen jälkeeen kävi psykologilla ja käytti unilääkkeitä. Yritti itsemurhaa kaksi kertaa, eikä kukaan olisi ikinä uskonut hänestä, että edes yhtään masentuisi miehen takia. Eron virallistuttua n- 3-4kk ja hän alkoi olla taas oma itsensä. Nykyisin helpottunut, että ero tuli.
Kyllä minä kuuntelisin ystävää ja voihan aina pyytää käymään juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Tottakai jos on kriisi elämässä niin siitä jauhaa koko ajan ja sitä ystävänä tulisi jaksaa.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 13:09"]
Erosta on noin kaksi viikkoa ja ensin vaikutti olevan ihan sinut asian kanssa.
ap
[/quote]
Ihminen on siitä jännä olento, että saattaa ensin kiistää koko kriisin olemassaolon. Jossain vaiheessa tilanteen lopullisuus pamahtaa päälle ja shokki voi olla järkyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin jo passittanut hoitoon
Mä olisin myös huolestunut jo. Tuollainen tausta pitää ystävät varpailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaiset itsetuhoiset tapaukset ovat niin rasite ystäväpiirissä. Mä en jaksa sitä, että tahallaan tai tahattomasti, ne joka tapauksessa kiristävät ystäväpiiriiään sillä, että niiden kanssa pitää koko ajan olla huolissaan enemmän kuin muista. Pärjätköön samalla määrällä huomiota kuin muutkin samassa tilanteessa!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 14:48"]
tuollaiset itsetuhoiset tapaukset ovat niin rasite ystäväpiirissä. Mä en jaksa sitä, että tahallaan tai tahattomasti, ne joka tapauksessa kiristävät ystäväpiiriiään sillä, että niiden kanssa pitää koko ajan olla huolissaan enemmän kuin muista. Pärjätköön samalla määrällä huomiota kuin muutkin samassa tilanteessa!
[/quote]
Mietin ihan samaa! Siis niin raivostuttavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö mieti oikeasti muuta kuin itseänne?
ihan normaalia, jos erosta on kaksi viikkoa. Minäkin laihduin vajaa kymmenen kiloa, mikä on aika paljon kun lähtöpaino oli 58 kg, mutta vaikean alun ja suremisen jälkeen pärjään ihan hyvin. Aikansa se ottaa, minulla nyt puoli vuotta erosta ja olen jo ihan ok asian kanssa. En toki vieläkään ihan irti olen päässyt, yli 20 v. olimme yhdessä, mutta en siis ole enää suruvaiheessa.
Jos erosta on vasta kaksi viikkoa, niin on vielä varmasti shokkivaiheessa, sen jälkeen tulee kieltäminen, kaupanteko jne. Tai ei toki kaikilla mene samalla tavalla ja samassa järjestyksessä, mutta helppoa ero tuskin koskaan on. Ellei sitten täysin kiellä tunteitaan, mikä ei ole hyvä vaihtoehto sekään.
Kauan ystäväsi oli parisuhteessa tämän miehen kanssa? Sillä on mielestäni paljon vaikutusta...
No varmaan tässä vaiheessa?