äidit jotka ette pärjää ilman omaa aikaa

Joka päivä tarvitsen omaa aikaa! Lasten ollessa pieniä se oma aika oli päiväunien / päivälevon aikaan 1-2 h ja nukkumaanmenon jälkeen 2-3 h (klo 20-23).

Nyt lasten ollessa koululaisia omaa aikaa on edelleen ja omia harrastuksia mutta se ei ole noin aikataulutettua kuin aiemmin. Olen taatusti parempi äiti kun saan tehdä asioita vain itselleni.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 06:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:34"]

Oon kotona 2v pojan kanssa, mies käy töissä 14h/pvä 6/pv/vko. Yhtenä vapaapäivänä miehen esikoinen on meillä. Mulla ei ole tänä vuonna ollut tuntiakaan omaa aikaa jos sitä ei lasketa kun poika nukkuu jo. Pikkasen pinnaa alkaa kiristää, anoppi ei auta eikä muita tukiverkkoja ole.

[/quote]

Oma aika uusperheessä ansaitsisi varmasti kokonaan oman keskustelunsa. Meillä ei sentään mies tee noin pitkiä päiviä ja on kotona ollessaan tosi paljon tuon meidän 2v:n kanssa. Mutta joka toinen viikonloppu lasten määrä kolminkertaistuu, ja vaikka mies tuolloin hoitaakin pitkälti kaikki lapsensa ja minulle jää lähinnä ruuanlaitto, on minulla monesti kaikesta härdellistä johtuen noina viikonloppuina niin uupunut olo ja pinna kireällä, ettei edes huvita tehdä mitään hauskaa vaikka sitä omaa aikaa olisikin. Ja "vapaa" viikonloppuina taas sitä omaa aikaa ei raaski ottaa, kun sitä yhteistä laatuaikaa (ts. viikonloppuaikaa, arki-illat kun menevät useimmiten ihan tähän arjen pyörittämiseen) on muutenkin niin vähän.

Kieltämättä käy välillä kateeksi miehen exää, jolla on ihan kokonaan lapsivapaata (lepo)aikaa joka toinen viikonloppu ja kesälläkin monta viikkoa. Mutta siksipä se taisi sen eronkin haluta, jotta ehtii kunnolla keskittyä vain niihin omiin juttuihinsa.

[/quote]Kirjoituksesi alku oli hyvä, mutta olisit jättänyt tuo kateellisuuskappaleen pois. Miehesi exän erojärjestelyjen syyt eivät ole sinun ongelmasi, itsepä otit perheellisen miehen ja aloit hänen kanssaan lapsia puuhaamaan. Syyttelepä siis ihan vain itseäsi nykyisestä tilanteestasi. Varmaan miehelläsikin on tosi mukavaa olla tuollaisen katkeran ja kateellisen naisen kanssa, eipä hän saanut sinustakaan mukavaa ja asiallista vaimoa...

Lastenkasvattamisesta ennen ja nyt: vasta hyvin vähän aikaa naiset ovat olleet yksin lasten kanssa. Ennen asuttiin samassa pihassa isovanhempien kanssa. Ja piikoja tai pikkupiikoja oli ihan tavallisissa kodeissa + isosisaruksilta idotettiin jo varhain vsstuunottoa pienemmistä.

Nykynaisten kokema turhautuneisuus ja ykdinäisyys juontuu tästä yli-individualistisesta nykyelämäntavasta.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:16"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 06:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 01:34"]

Oon kotona 2v pojan kanssa, mies käy töissä 14h/pvä 6/pv/vko. Yhtenä vapaapäivänä miehen esikoinen on meillä. Mulla ei ole tänä vuonna ollut tuntiakaan omaa aikaa jos sitä ei lasketa kun poika nukkuu jo. Pikkasen pinnaa alkaa kiristää, anoppi ei auta eikä muita tukiverkkoja ole.

[/quote]

Oma aika uusperheessä ansaitsisi varmasti kokonaan oman keskustelunsa. Meillä ei sentään mies tee noin pitkiä päiviä ja on kotona ollessaan tosi paljon tuon meidän 2v:n kanssa. Mutta joka toinen viikonloppu lasten määrä kolminkertaistuu, ja vaikka mies tuolloin hoitaakin pitkälti kaikki lapsensa ja minulle jää lähinnä ruuanlaitto, on minulla monesti kaikesta härdellistä johtuen noina viikonloppuina niin uupunut olo ja pinna kireällä, ettei edes huvita tehdä mitään hauskaa vaikka sitä omaa aikaa olisikin. Ja "vapaa" viikonloppuina taas sitä omaa aikaa ei raaski ottaa, kun sitä yhteistä laatuaikaa (ts. viikonloppuaikaa, arki-illat kun menevät useimmiten ihan tähän arjen pyörittämiseen) on muutenkin niin vähän.

Kieltämättä käy välillä kateeksi miehen exää, jolla on ihan kokonaan lapsivapaata (lepo)aikaa joka toinen viikonloppu ja kesälläkin monta viikkoa. Mutta siksipä se taisi sen eronkin haluta, jotta ehtii kunnolla keskittyä vain niihin omiin juttuihinsa.

[/quote]Kirjoituksesi alku oli hyvä, mutta olisit jättänyt tuo kateellisuuskappaleen pois. Miehesi exän erojärjestelyjen syyt eivät ole sinun ongelmasi, itsepä otit perheellisen miehen ja aloit hänen kanssaan lapsia puuhaamaan. Syyttelepä siis ihan vain itseäsi nykyisestä tilanteestasi. Varmaan miehelläsikin on tosi mukavaa olla tuollaisen katkeran ja kateellisen naisen kanssa, eipä hän saanut sinustakaan mukavaa ja asiallista vaimoa...

[/quote]

En ottanut ketään, ihan yhteistuumin tähän miehen kanssa lähdettiin. Miehellä ei enää ollut perhettä, kun löimme hynttyyt yhteen, lapset vaan. Ja miehen exän erojärjestelyiden syyt (ts. eron syyt?!) eivät ole millään muotoa minulle ongelma, kukin saa priorisoida asiat elämässään ihan haluamallaan tavalla. Ja on kuulemma mukavaa, mukavampaa kuin sen exän kanssa, jolle mies oli tärkeysjärjestyksessä nro 100.

Mutta kiitos arviosta, arvostan.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:25"]

Lastenkasvattamisesta ennen ja nyt: vasta hyvin vähän aikaa naiset ovat olleet yksin lasten kanssa. Ennen asuttiin samassa pihassa isovanhempien kanssa. Ja piikoja tai pikkupiikoja oli ihan tavallisissa kodeissa + isosisaruksilta idotettiin jo varhain vsstuunottoa pienemmistä.

Nykynaisten kokema turhautuneisuus ja ykdinäisyys juontuu tästä yli-individualistisesta nykyelämäntavasta.

[/quote]

Juuri näin. Nimenomaan ennen vanhaan äidit (ja isät) EIVÄT olleet näin paljon lastensa kanssa kuin nykyään. Ja silti vanhempia syyllistetään, ellei halua olla joka tunti 24/7 lapsensa kanssa nokitusten, vaan elämässä olisi jotain muutakin.

Olen erakkoluonne ja mielellään vietän joka päivä aikaa yksin. Toisinaan ne hetket ovat silloin kun lapsi on päiväunilla, toisinaan taas mies lähtee johonkin lapsen kanssa illaksi tai itse lähden yksin. Muutaman kerran olen ollut yötäkin erossa, tosin lapsi ei ole ikinä hoidossa vaan isänsä kanssa silloin.

Oma aika auttaa jaksamaan lapsiperhearkea ja antaa energiaa innostua puistoilusta ja muista lasten jutuista.

Minä myös olen pienestä asti sanonut lapselle että äitiä ei saa häiritä kahvikuppi kädessä. Nyt kun lapsi on tuon 3.5v niin antaa vanhempiensa rauhassa nauttia aamukahvit. Koska en jaksa aina kotoa lähteä pois oman rauhan takia olen opettanut lapselle että välillä pitää kaikkien vetäytyä omiin puuhiin ja keskittyä niihin. Silloin ei kukaan pomppaa jos lapsi keksii vaatia jotain..

aiemmin kommentoinut 3.5v lapsen äiti

Vastaisin tähän, mutta kun minulla ei ole vielä lapsia. Olen kuitenkin paljon omaa aikaa tarvitseva ihminen, ja kiinnostaisi kuulla miten muilla tämä asia on järjestetty ja minkä verran omaa aikaa on realistista odottaa voivansa ottaa, jos saa lapsen tai pari.

Haluaisin omaa aikaa ihan koko ajan. Nyt on joka toinen viikonloppu ja se ei riitä ollenkaan.

Kotiäitinä ollessa tarvitsin vähintään kerran viikossa iltavapaata, mutta olin erittäin tyytyväinen, jos sain 2 x 2 tuntia viikossa vain itselleni ja harrastuksilleni. Jos oli ollut todella rankka päivä (ylsi lapsista erityislapsi), sain lähteä samalla oven avauksella kuin mies saapui töistä ja tulla sitten, kun lapset olivat jo nukkumassa. Töissä käydessä en kaipaa omaa aikaa niin paljon. Yksi harrastus viikossa riittää + satunnaiset vapaapäivät (joita miehellä on yhtä lailla).

Hmm... Töissä olen yksin arkisin ja se on riittävä aika. Viikonloppuisin en mitään ehdotonta omaa aikaa juuri kaipaa. Nyt kesällä olisi kiva jos saisin vaikka 1-2 vrk ihan omaa aikaa, mutta pärjään ilman sitäkin. Lapsia on kolme, iältään 8-13 vuotta.

Iltaisin 2h. Voin olla sen kyllä miehen seurassa, mutta en mene nukkumaan ilman tätä hengähdysaikaa ilman lasten hoitamista.Tämän lisäksi saan joka toinen kuukausi 2 yötä ja joka toinen 2+2 yötä lomitusta, jolloin pienimmät ovat hoitopaikassa. Pötkin sillä juuri ja juuri, ihan jaksamisen rajoilla.

Kerran vuodessa tahtoisin päästä kotoa lomalle 3-4 päiväksi, mutta se ei järjesty joka vuosi.

7 lasta, joista 2 vaativaa erityislasta

Pari kertaa viikossa pari tuntia. Kerran päivässä joku hengähdystauko.

Minä haluan käydä 2-3 kertaa viikossa liikkumassa (aikaa menee 1-2h kerrallaan), mutta tämä tapahtuu yleensä osittain lapsen nukkuessa päivä- tai yöunia, joten ei vaadi mieheltä kokoaikaista lapsenhoitoa. Samoin hän käy 2-3 kertaa viikossa salilla illalla, kun lapsi on menossa nukkumaan.

Lisäksi olisi ihana päästä viikottain vaikka kahvilaan kaverin kanssa tms., mutta käytännössä ei onnistu niin usein. Joskus ihan vaan ruokakauppaan pääseminenkin yksin ajaa asiansa. 

Meillä siis yksi pieni lapsi, toinen tulossa.

Haluaisin omaa aikaa joka päivä hetken, mutta tällä hetkellä sitä ei juuri ole. Suunnitelmissa aloittaa liikuntaharrastus 1h/vikko. Omaa aikaani on illalla kun lapst nukkuvat, siksi valvonkin liian myöhään ja seuraavana aamuna väsyttää :/

Jos aikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen ei lasketa, niin tunti muutaman kerran viikossa. Menen silloin kävelylle ihan yksinäni ja olen rauhassa, tai soitan kaverille ja juoruan samalla kun kävelen. Lisäksi käyn muutaman kerran kuussa yksinäni ostoksilla, muutaman tunnin reissulla.

Olen vauvan yh. Olen enemmän kuin iloinen jos noin joka toinen viikko saan muutaman tunnin täysin itselleni. Välillä venyy kuukauteenkin etten ole tuntiakaan erossa vauvasta, tämä alkaa jo tuntumaan raskaalta mutta jo pari tuntia vain itsekseni palauttaa voimavarat.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 21:39"]

Olen vauvan yh. Olen enemmän kuin iloinen jos noin joka toinen viikko saan muutaman tunnin täysin itselleni. Välillä venyy kuukauteenkin etten ole tuntiakaan erossa vauvasta, tämä alkaa jo tuntumaan raskaalta mutta jo pari tuntia vain itsekseni palauttaa voimavarat.

[/quote]

Pyydä apua neuvolasta, he voivat varmaan auttaa sinua saamaan kunnan perhetyöntekijän käymään vaikka kerran viikossa. Itse tein näin vastaavassa tilanteessa ja kyllähän helpotti! Nyt kun lapsi jo 4v. ei ole enää tarvetta, kun hoitaminen ei ole niin intensiivistä.

Onhan sulla omaa-aikaa vauvasta kun se nukkuu... en minäkään ole ollut erossa vauvasta tuntiakaan vaikka en ole paperilla yh mutta köytännössä olen ja vauva on jo 1v3kk. Aina on kuitenkin omaa-aikaa kun vauva nukkuu.

mulle riittää, että pääsen edes kauppaan yksin. eli se tunti pari kertaa viikossa. välillä sit jotain extraa, kuten kahvittelut kavereiden kanssa (harvakseltaan, koska pyydän ne aina meille).