Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyn ettei suhdetta ole eikä tule?
11.08.2014 |
En vain pysty hyväksymään, että herra säädön kanssa ei vakavampaa suhdetta synny. Niin kauan kuin hän haluaa nähdä niin pieni toivon liekki kytee sisälläni. Voin sanoa, että nyt unohdan koko jutun, mutta syvällä sisimmässä tiedän, että en vain voi hyväksyä ettei meistä tule mitään, koska haluan uskoa että meistä tulee jotain ja haluan uskoa, että jos tulee niin se kyllä toimii.
Ja nämä ajatukset vievät siihen pisteeseen, että en pysty itse elämään täysillä ja pitämään silmiä auki muiden miesten suhteen.. Miten voisin vaan päästää irti ja elää omaa elämää ja olla huolehtimatta huomisesta liikaa
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:37"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:49"]
Itselläni on tilanne, jossa mies välillä haluaa seurustella, sitten ei. Välillä on todella rakastuneen oloinen ja suunnittelee yhteisiä juttuja ja jopa lapsia. Sitten olen yhtäkkiä vain rasite eikä halua edes kuulla minusta mitään. Kunnes taas maailman ihanin nainen. Vaikea päästä siihen pisteeseen että saa toivonkipinän sammumaan kun mies sitä säännöllisesti ruokkii ja tilanteet vaihtuvat ilman mitään logiikkaa. Tulen hulluksi.
[/quote]
Pelaa sinulla. Tuo lähemmäksi (tarkoituksettomat lupaukset) ja työntää pois.
[/quote]
Se tässä on outoa, että ne suunnitelmat usein toteutuvatkin ja seurusteltukin on. Mutta sitten miehen mieli on yhtäkkiä muuttunut. Eli lupaukset eivät varsinaisesti ole katteettomia mutta mies on todella epävakaa eikä näytä tietävän itsekään mitä haluaa.
[/quote]Se ei näytä tietävän siksi, kun se ei tiedä. Rakastuin korviani myöten tuollaiseen tuuliviiriin ennen kuin selvisi että se on tuuliviiri, ja voi luoja miten vaikeaa siitä on päästää irti... :-( Ollaan kyllä juteltu ja mies sanoi ettei ole mistään varma. Miehellä on traumoja edellisestä erosta, itsetunto pohjamudissa, ei luota itseensä, muhun/naisiin eikä siihen, että elämä kantaa, jos vain uskaltaa luottaa ja rakastaa, sen takia kun pitäisi sokeasti hypätä tuntemattomaan ja siinä on riski että jompaankumpaan tai kumpaankin sattuu. Mies haluaa säilyttää kontrollin, jotta voi pitää riskit hallinnassa, siispä järkeillen ajateltuna parempi kun ei antaudu suhteelle.
[/quote]
Kuulostaa kovin tutulta. Miten pääsit eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen mies on? Suunnilleen?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:49"]
Itselläni on tilanne, jossa mies välillä haluaa seurustella, sitten ei. Välillä on todella rakastuneen oloinen ja suunnittelee yhteisiä juttuja ja jopa lapsia. Sitten olen yhtäkkiä vain rasite eikä halua edes kuulla minusta mitään. Kunnes taas maailman ihanin nainen. Vaikea päästä siihen pisteeseen että saa toivonkipinän sammumaan kun mies sitä säännöllisesti ruokkii ja tilanteet vaihtuvat ilman mitään logiikkaa. Tulen hulluksi.
[/quote]
Pelaa sinulla. Tuo lähemmäksi (tarkoituksettomat lupaukset) ja työntää pois.
[/quote]
Miksi?
[/quote]
Miksi ihmeessä ei? Ei pysty seurusteluun, ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Haluaa kuitenkin esim. seksiä ja muita kivoja puolia. Heittää sut pois, kun saa paremman naisen, jota on odottanut.
ulkkis? ikä n. 23-27 v, leikkii yhtäaikaa useamman muijan kanssa ikähaitarilla 16- 61. ja sä uskot kaiken... JÄTTÄISIN JUST NYT. tsemppii ap!
onko apn mies turusta. kuulostaa liian tutulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:50"]
onko apn mies turusta. kuulostaa liian tutulta.
[/quote]
Ei, mies ei ole Espoosta, Riihimäeltä eikä Turusta. Oikeastaan asuinpaikalla ja iällä ei ole mitään väliä, koska tiedän, että muita naisia ei ole kuvioissa. Nyt joku sanoo, että mistä voin tietää. Mutta uskokaa pois, tiedän ettei niitä ole.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:50"]onko apn mies turusta. kuulostaa liian tutulta.
[/quote]
Ikä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli välittömästi mieleen eräs mies turusta, moniongelmainen tuuliviiri. Jos se on hän ainoa neuvoni on: Pakene ja lujaa! Älä katso taaksesi! Älä putoa hänen ansaan, kaikilla sinne juuttuneilla kestää vuosia päästä takas elämään. Hänestä pääsee irti vaan riutautumalla. Sattuu jonkun aikaa ja on helv*n vaikea mut on ehdottomasti sen väärti. Hänen seurassa on uskomattoman hauskaa, mut se on hämäystä ja jos hän saa sut koukkuunsa olet menetetty vuosiksi.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:28"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 22:58"]
Mikä teillä sitten mättää? Mun tapa on hoitaa juttu siihen pisteeseen, että varmasti uskon (myös tunnetasolla), että jutusta ei tule mitään. Koska muuten sitä aina ajttelis, että ei tiedä, miksi ei tullut?
[/quote]
Mies haluaa nähdä lähinnä viihteellä ollessaan.. On ilmoittanut että ei halua seurustella, mutta siitä huolimatta pyytää näkemään epäsäännöllisen säännöllisesti. Joskus sanonut että, jos haluaisi seurustella niin kyllä me seurusteltaisiin sitten. Ja minä en saa nyt kakaistua ulos, että tämä ei tämmöisenään riitä minulle, haluan enemmän.
[/quote]
Ettei ois meillä muute sama tyyppi? Asutko missä?
[/quote]
Enpä usko.. Kerro sinä missä asut niin voin siihen sanoa osuuko lähelle, mutta muuten en halua asuinpaikkaani paljastaa :P
Joku kysyi onko mies varattu. Ei, ei hän ole varattu. Tuntuu vaan, että miehelle kaverit menevät elämässä kaiken edelle. Minäkin olen aikanaan saanut selityksiä, että olen kauhean ihana, mutta hän ei tiedä mitä tekisi kanssani kun on työt ja on sitä ja tätä ja blaablaa eikä ole aikaa muuhun.
[/quote]
Kuopiossa on mulla tollanen tilanne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 01:17"]Mulle tuli välittömästi mieleen eräs mies turusta, moniongelmainen tuuliviiri. Jos se on hän ainoa neuvoni on: Pakene ja lujaa! Älä katso taaksesi! Älä putoa hänen ansaan, kaikilla sinne juuttuneilla kestää vuosia päästä takas elämään. Hänestä pääsee irti vaan riutautumalla. Sattuu jonkun aikaa ja on helv*n vaikea mut on ehdottomasti sen väärti. Hänen seurassa on uskomattoman hauskaa, mut se on hämäystä ja jos hän saa sut koukkuunsa olet menetetty vuosiksi.
[/quote]
heinyt mustakin alkoi kuullostaa tää juttu tosi tutulta.. onks tää ukko jotain alle 40? Blondi..?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 23:41"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 23:13"]
Mitä tarkoitat noilla suhteeseen liittyvillä riskeillä? Minkälaisia riskejä voi olla?
[/quote]
Esimerkiksi jos huomaa, että ajattelutavoissa on jonkun asian suhteen sellaisia eroja, jotka voivat aiheuttaa vakavia ristiriitoja myöhemmin (ei tosin seurustelun alkuvaiheessa). Tai ylipäätään näkee, että on olemassa monia potentiaalisia ristiriitojen aiheita. Ja kyllähän toisen ihmisen persoonassa voi nähdä riskejä, varsinkin jos ei luota omiin ihmissuhdetaitoihinsa tai ihmistuntemukseen. Ihmiset kuitenkin muuttuvat.
En sinänsä sano, etteikö riskejä kannattaisi ottaa, ainakin joskus. :)
[/quote]
Mutta eihän sitä voi tietää toimiiko suhde, jos ei uskalla kokeilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 00:48"]
Anna olla! Mulla oli monta vuotta tollanen säätö jonka vuoksi sain vakavia psyykkisiä sairauksia ja vammoja. Tästä on nyt 10 vuotta ja lääkityksiä ei voida lääkäreiden mukaan vieläkään lopettaa. Yritin useasti tappaa itseni alemmuuden ja riittämättömyyden tunteiden vuoksi. Ei ole ollut miestä tämän jälkeen, ei ole lapsia eikä perhettä. Olen 52-vuotias.
[/quote]
Samaa mieltä. Minäkin roikuin pari vuotta säädössä, jossa mies kyllä sanoi välittävänsä minusta, mutta ei ollut ikinä valmis tapaamaan selvin päin tai seurustelemaan oikeasti. Itsetuntoni romahti tuona aikana, ja psyykkisiä ongelmiakin kehkeytyi. Hän petti lupauksensa ja sovitut tapaamiset niin monta kertaa, enkä osaa enää oikein luottaa ihmisiin tai noh... rakkauteen ylipäätään.
Sanoisin, että kerro miehelle, miltä sinusta oikeasti tuntuu. Turha pelailla ja esittää kovista enää tässä vaiheessa. Jos hän ymmärtää tunteesi ja haluaa muuttua (mitä kovasti epäilen mutta eihän sitä koskaan tiedä), saattaa lopputulos olla mieleisesi.
Jos hän ei halua muuttaa tilannetta, pitää sydämen vaan antaa särkyä. Se on joskus väistämätöntä ja surullista, mutta sä selviät siitä kyllä.
"Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, mikä on kultainen keskitie? Ei saa painostaa seurusteluun, muttei myöskään antaa miehen käyttää hyväseen niin mitä tässä sitten teen?"
No ensinnäkin älä nosta seurustelua esille. Ei mitään "missä me nyt mennään"-keskusteluja. Jos sinulla on tunne, että kaiken annat muttet mitään saa, niin on suhde jo hyväksikäytön puolella. Jos taas tunnet kaikesta huolimatta olosi hyväksi, niin mikä tilanteessa niin pahasti sitten mättää? Saat "osa-aikaisen" poikaystävän, eli sinkkuuden ja seurustelun parhaat puolet.
Älä pistä tätä miestä kaiken edelle, se on suurin virhe. Tiedän kuinka vaikeaa se on kun tahtoisi saada kaiken mahdollisen irti niistä harvoista yhteisistä hetkistä, mutta missään nimessä ei saa olla miehen käytettävissä 247. Tapaile muitakin miehiä, käy treffeillä. Jos olet kuullut termistä kuminauhaefekti, niin käytä sitä hyväksesi. Jos et ole, tässä (Cosmon huippulaadukas ;)) juttu aiheesta:
http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/tarvitsetko_omaa_aikaa
Kuten sanottu, jos tunteet menee järjen edelle ja mikäli psyyke kestää niin jatka miehen tapailua, mutta sillä asenteella että varaudut pahimpaan ja toivot parasta. Ei tuo säätäminen ikuisuuksia kestä.
T. 53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samantapainen tilanne,mutta sekä minä että "herra säätö" olemme kumpikin varattuja...aina kun jommallakummalla menee omassa suhteessa huonosti (usein samaan aikaan kun,no,paska suhde molemmilla) niin lähennymme ja tapailemme. Kumpikin haaveillaan yhteiselämästä, mutta lopulta aina jompi kumpi päättääkin jatkaa entiseen malliin omassa varsinaisessa suhteessaan. Tää eestaas soutaminen ja pähkäily on hiton kuluttavaa ja typerää, mutta tää vaan jatkuu...en itsekään tiedä, miksei päästä puusta pitkään, miksei sitä vaan eroa,revi itteensä irti vanhasta ja alota sitä oikeeta suhdetta toisen kanssa?!?! Ollaan vähän niinku laastareita toisillemme vuorotellen...typerää joo.
Mulla oli tuollainen suhde joskus vuosia sitten. Mies ei ollut mikään peluri vaan keskittyi lähinnä opiskeluun ja töihin ja treenaamiseen. Se oli ihan hirveää kun välillä oltiin yhdessä ja välillä hän vetäytyi kokoonsa. Mistään tunteista ei voinut puhua koska siitä seurasi parin viikon hiljaisuus. Minä olisin koska tahansa sitoutunut häneen, muuttanut jne mutta tällaisesta ei ollut sopivaa puhua. Pääsin tuosta yli ja minulla on ihana mies ja perhe. Hän edelleen opiskelee ja kehittää itseään ja on sinkku. Ties kuinka montaa naista kiusannut tässä vuosien aikana... Miksi ei voi olla kokonaan yksin kun vaan tuottaa harmia muille??
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:17"]
Mutta eihän sitä voi tietää toimiiko suhde, jos ei uskalla kokeilla..
[/quote]
Ei voikaan... Ja luulen että sellaisen ihmisen, jolle parisuhteet eivät ole tulleet ikään kuin luonnostaan, on myös pakko uskaltaa ottaa riskejä, mikäli haluaa onnellisen parisuhteen.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 03:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 01:17"]Mulle tuli välittömästi mieleen eräs mies turusta, moniongelmainen tuuliviiri. Jos se on hän ainoa neuvoni on: Pakene ja lujaa! Älä katso taaksesi! Älä putoa hänen ansaan, kaikilla sinne juuttuneilla kestää vuosia päästä takas elämään. Hänestä pääsee irti vaan riutautumalla. Sattuu jonkun aikaa ja on helv*n vaikea mut on ehdottomasti sen väärti. Hänen seurassa on uskomattoman hauskaa, mut se on hämäystä ja jos hän saa sut koukkuunsa olet menetetty vuosiksi.
[/quote]
heinyt mustakin alkoi kuullostaa tää juttu tosi tutulta.. onks tää ukko jotain alle 40? Blondi..?
[/quote]
Voitteko kertoa tarkemmin, miten tämä mies toimii ja millaisia ongelmia hänellä on?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:42"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:37"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:49"]
Itselläni on tilanne, jossa mies välillä haluaa seurustella, sitten ei. Välillä on todella rakastuneen oloinen ja suunnittelee yhteisiä juttuja ja jopa lapsia. Sitten olen yhtäkkiä vain rasite eikä halua edes kuulla minusta mitään. Kunnes taas maailman ihanin nainen. Vaikea päästä siihen pisteeseen että saa toivonkipinän sammumaan kun mies sitä säännöllisesti ruokkii ja tilanteet vaihtuvat ilman mitään logiikkaa. Tulen hulluksi.
[/quote]
Pelaa sinulla. Tuo lähemmäksi (tarkoituksettomat lupaukset) ja työntää pois.
[/quote]
Se tässä on outoa, että ne suunnitelmat usein toteutuvatkin ja seurusteltukin on. Mutta sitten miehen mieli on yhtäkkiä muuttunut. Eli lupaukset eivät varsinaisesti ole katteettomia mutta mies on todella epävakaa eikä näytä tietävän itsekään mitä haluaa.
[/quote]Se ei näytä tietävän siksi, kun se ei tiedä. Rakastuin korviani myöten tuollaiseen tuuliviiriin ennen kuin selvisi että se on tuuliviiri, ja voi luoja miten vaikeaa siitä on päästää irti... :-( Ollaan kyllä juteltu ja mies sanoi ettei ole mistään varma. Miehellä on traumoja edellisestä erosta, itsetunto pohjamudissa, ei luota itseensä, muhun/naisiin eikä siihen, että elämä kantaa, jos vain uskaltaa luottaa ja rakastaa, sen takia kun pitäisi sokeasti hypätä tuntemattomaan ja siinä on riski että jompaankumpaan tai kumpaankin sattuu. Mies haluaa säilyttää kontrollin, jotta voi pitää riskit hallinnassa, siispä järkeillen ajateltuna parempi kun ei antaudu suhteelle.
[/quote]
Kuulostaa kovin tutulta. Miten pääsit eroon?
[/quote]No viimeksi kun se sanoi että voi olla kaveri, ei muuta, mä kilahdin. Sanoin että en ole mikään varasijalla pidettävä, jos sattuu ettei muuta löydä, kerroin että en yksin pysty pitämään meidän juttua koossa edes ystävyytenä, ja että se on nyt harvinaisen selvää, olen sanottavani sanonut ja toivotin hyvää jatkoa. Rakastan kuitenkin yhä. :-( Helvetillistä, kun järki sanoo yhtä ja tunteet toista, ja sisimmässä tuntuu että miehelläkin on tunteita kyllä, se ei vaan uskalla. Pahinta on se, että se ei ole "vain" ihastus vaan aivan alusta, ensimmäisestä tapaamisesta asti tuntui kuin ois tunnettu ennenkin, ja se oli mies joka sen ensin sanoi. Mä tekisin kaikkeni, vaikka oikean käteni, jos vain saisin vanheta hänen kanssaan. Ollaan molemmat jo yli kolmekymppisiä enkä ymmärrä miksi tää on vieläkin niin vaikeaa, luulisi että tähän ikään mennessä olisi jotain oppinut. Mulle tämä on/oli jo toinen sellainen suhde, jossa mä olen päättömästi rakastunut sydänjuuriani myöten ja mies kokee, ettei ole tarpeeksi hyvä mulle, ei halua sitoutua kun pelkää, ei luota, ei uskalla rakastaa, eikä kuitenkaan pysty kieltämään ettei tunteita ole, sanoo että löydän kyllä paremmankin. Itse ensin aloitti, halusi mut, tosissaan, mä hullu luotin, ja sitten se hätäjarrutus ja täyskäännös just, kun alkoi tuntua siltä, että mies on muhun rakastunut, ja että siinä se on, mun elämäni rakkaus, enää ei vaihtamalla parane.
Kuka helvetin joksikin jumalaksi itseään luuleva tolikka tuolla jossain pitää mua pilkkanaan..?
Miehiä kyllä löytyy, se ei ole mulle ongelma, ei tarvitsisi kuin kävellä kadulla ja vastata katseeseen hymyllä. Kauniiksi, viehättäväksi ja fiksuksi kehuvat, sängyssä en miestenkään mukaan ole löysä enkä lahna tai muuten huono, mutta miksi ne aniharvat joihin rakastun tekee viimehetkillä täyskäännöksen?
Miehet on perseestä, älä alennu olemaan hänen varapanopatjansa.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:49"]
Itselläni on tilanne, jossa mies välillä haluaa seurustella, sitten ei. Välillä on todella rakastuneen oloinen ja suunnittelee yhteisiä juttuja ja jopa lapsia. Sitten olen yhtäkkiä vain rasite eikä halua edes kuulla minusta mitään. Kunnes taas maailman ihanin nainen. Vaikea päästä siihen pisteeseen että saa toivonkipinän sammumaan kun mies sitä säännöllisesti ruokkii ja tilanteet vaihtuvat ilman mitään logiikkaa. Tulen hulluksi.
[/quote]
Pelaa sinulla. Tuo lähemmäksi (tarkoituksettomat lupaukset) ja työntää pois.
[/quote]
Se tässä on outoa, että ne suunnitelmat usein toteutuvatkin ja seurusteltukin on. Mutta sitten miehen mieli on yhtäkkiä muuttunut. Eli lupaukset eivät varsinaisesti ole katteettomia mutta mies on todella epävakaa eikä näytä tietävän itsekään mitä haluaa.
[/quote]Se ei näytä tietävän siksi, kun se ei tiedä. Rakastuin korviani myöten tuollaiseen tuuliviiriin ennen kuin selvisi että se on tuuliviiri, ja voi luoja miten vaikeaa siitä on päästää irti... :-( Ollaan kyllä juteltu ja mies sanoi ettei ole mistään varma. Miehellä on traumoja edellisestä erosta, itsetunto pohjamudissa, ei luota itseensä, muhun/naisiin eikä siihen, että elämä kantaa, jos vain uskaltaa luottaa ja rakastaa, sen takia kun pitäisi sokeasti hypätä tuntemattomaan ja siinä on riski että jompaankumpaan tai kumpaankin sattuu. Mies haluaa säilyttää kontrollin, jotta voi pitää riskit hallinnassa, siispä järkeillen ajateltuna parempi kun ei antaudu suhteelle.