Tyttöystävän lapsi
Olen seurustellut 1,5-vuotta ihanan naisen kanssa. Asumme erillään, kuitenkin nukumme lähes joka päivä yhdessä. Yleensä hänen luonaan, koska hänellä sattuu olemaan 4-vuotias tyttö. Tyttöystäväni sai tämän lapsen teininä ja olemme molemmat parikymppisiä.
En tosiaan pidä juurikaan tästä hänen lapsestaan. En ole koskaan oikein välittänyt/pitänyt lapsista. Olen kyllä yrittänyt pitää likasta ja näin. Tyttöystäväni takia kuitenkin olisin valmis tekemään joitain "uhrauksia". Neuvoja kiitos!
Kommentit (40)
Enhän minä leiki tietenkään. Ja kyllä olen ymmärtänyt että ko. lapsi kuuluu pakettiin. Rakastetaan toisiamme mutta jos minä saisin päättää niin lapsi ei kuuluisi tähän pakettiin.
Muutaman vuoden päästä se lapsi on hyvin omatoiminen ja alkaa olla kiinnostavampaa seuraa "yksilönä". Pikkulapset on lapsettomien mielestä yleensä rasittavia, koska vaativat niin paljon huomiota ja vaivaa. Jaksaisitko odottaa pikkulapsivaiheen yli, jos nainen on sinulle erityisen tärkeä?
Kerro naiselle. Itse haluaisin todellakin tietää. Ja äijä lentäis kuin leppäkeihäs ulos...Kids before dicks!
Jos koet lapsen hyväksymisen uhrauksena, se ei lupaa hyvää.
Hyi! Oot todella paska mies. Minne ajattelit laittaa tyttöystäväsi elämän tärkeimmän ihmisen?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:40"]
Enhän minä leiki tietenkään. Ja kyllä olen ymmärtänyt että ko. lapsi kuuluu pakettiin. Rakastetaan toisiamme mutta jos minä saisin päättää niin lapsi ei kuuluisi tähän pakettiin.
[/quote]
Fakta kuitenkin on, että et saa päättää. Tuossa paketissa on kaksi tai kolme, ja sinä olet se kolmas ja samalla ainoa liikkuva osa.
t. Mies noin 40 v.
Koen kyllä jonkinlaisena uhrauksena sen. Vien tyttöystävää hienoihin paikkoihin, kylpylöihin ja kolme kertaa ulkomaille. Ja olen tehnyt ennen reissuja selväksi että lapsi ei ole tervetullut. Hänellä tämä sopii paremmin kuin hyvin. Tietää tosiaan siis sen että en kauheasti tämän lapsen kanssa halua viettää aikaa. Hän on myös täysin sinut sen kanssa, koska tietää etten pidä lapsista. Eri asia on kuitenkin se että rakastan tyttöystävääni.
Miksi hyväksyit paketin aluksi? Tyttöystävästäsi varmaan tuntuu todella hyvältä.
Hyi helvetti, oletkohan poikaystäväni? M?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:52"]
Kerro naiselle. Itse haluaisin todellakin tietää. Ja äijä lentäis kuin leppäkeihäs ulos...Kids before dicks!
[/quote]
Valitettavasti ajatusmallisi on eri kuin suurimmalla osalla yh-äideistä :/
No nyt te ihmiset saatte aika vääristyneen kuvan tilanteesta, koska ette kaikkea tiedä... Kuitenkin naiseni uhrautuu munkin vuoksi koska ymmärtää myös minua ja "lapsikammoani", se onkin vasta pieni osasyy miksi rakastan häntä. Usein mennään ulos ja käydään kivoissa ravintoloissa jne. Likka menee hoitoon. En ole pakottanut naistani tähän vaan nimenomaan ymmärtää mua ja jättää lapsen usein hoitoon mun takia. Mä arvostan sitä suuresti.
niin mäkin mietin poikaystäväni lapsesta, aika pitkäänkin, että voiskohan tästä saada vaan ton miehen ilman tota lasta. En pitänyt lapsista muutenkaan, oiekastaan vihasin niitä. Poikaystävä on siis lapsen lähihuoltaja. Sitten päädyin tutustumaan poikaan, viettämään hänen kanssaan kahdestaan aikaa, ystävystymään, tutustumaan hänen maailmaansa ja ajatuksiinsa. Osoitin myös olevani vastuullinen aikuinen ja laittavani rajoja ja pitäväni niistä myös kiinni. Nyt tullaan jo superhyvin toimeen ja usein se käpertyykin ennemmin jopa mun kainaloon siliteltäväksi kuin isänsä :)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 20:59"]Miksi hyväksyit paketin aluksi? Tyttöystävästäsi varmaan tuntuu todella hyvältä.
[/quote]
Tottakai mä hyväksyin, koska rakastan naistani. Mutta ei se sitä tarkoita että automaattisesti pitäisin lapsesta.
Ei ole hyvä tilanne kyllä minusta koska noin pieni lapsi näkee sinut samanlaisena auktoriteettina kuin muutkin aikuiset, ei varmaan ihan vanhempiensa tasolla pidä sinua jos ette paljoa ole tekemisissä mutta pakostikin lapsi kiintyy sinuun jos päivittäin häntä näet ja siitä aiheutuu mahdollisesti paljon haittaa lapselle jos hänelle tärkeä ihminen ei pidä hänestä ja pitää häntä ns pakollisena pahana.
Ei sinun tarvitse vanhemmaksi alkaa jos ei koe hommaa omaksesi mutta negatiiviset tunteesi lasta kohtaan kyllä nousevat jossain kohtaa ongelmaksi mikäli suhde ja tilanne jatkuu.
tu sopii niin kauan kuin vain tapailette, kunhan ette tapaile joka päivä tai edes joka toinen päivä.
tuolla paletilla ja asenteella ei tarvitse unelmoida yhteenmuutosta, kihloista, naimisiinmenosta eikä yhteisistä lapsista.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:02"]niin mäkin mietin poikaystäväni lapsesta, aika pitkäänkin, että voiskohan tästä saada vaan ton miehen ilman tota lasta. En pitänyt lapsista muutenkaan, oiekastaan vihasin niitä. Poikaystävä on siis lapsen lähihuoltaja. Sitten päädyin tutustumaan poikaan, viettämään hänen kanssaan kahdestaan aikaa, ystävystymään, tutustumaan hänen maailmaansa ja ajatuksiinsa. Osoitin myös olevani vastuullinen aikuinen ja laittavani rajoja ja pitäväni niistä myös kiinni. Nyt tullaan jo superhyvin toimeen ja usein se käpertyykin ennemmin jopa mun kainaloon siliteltäväksi kuin isänsä :)
[/quote]
Toi on tosi hyvä juttu :) Siis sulle! Tottakai mä olen tutustunu tässä 1,5-vuodessa likkaan. Olen hoitanut, valmistanut ruoan, vienyt jopa tätä puistoihin jne. Vaikka olen ollut näissä tilanteissa mukavuusalueeni ulkopuolella. Eli olen ollut epäitsekäs monesti. Totuus on kuitenkin se, että en likasta pidä ja tää pätee kaikkiin lapsiin.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:02"]No nyt te ihmiset saatte aika vääristyneen kuvan tilanteesta, koska ette kaikkea tiedä... Kuitenkin naiseni uhrautuu munkin vuoksi koska ymmärtää myös minua ja "lapsikammoani", se onkin vasta pieni osasyy miksi rakastan häntä. Usein mennään ulos ja käydään kivoissa ravintoloissa jne. Likka menee hoitoon. En ole pakottanut naistani tähän vaan nimenomaan ymmärtää mua ja jättää lapsen usein hoitoon mun takia. Mä arvostan sitä suuresti.
[/quote]
Surullista, tämän tytön kannalta, kun antaa periksi oman lapsensa kustannuksella. Hänen äitiydessään on jotain vikaa, koska suostuu pitämään lapsensa lähellä ihmistä, joka ei välitä hänen lapsestaan. Itse en voisi arvostaa sellaista tyttöystävää, joka tekee tuollaista omalle lapselleen. Ehkä ois parempi, että antaisi lapsen isälleen ja eläisi sinun kanssa. Niin ja älkää tehkö ikinä lapsia.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 21:02"]niin mäkin mietin poikaystäväni lapsesta, aika pitkäänkin, että voiskohan tästä saada vaan ton miehen ilman tota lasta. En pitänyt lapsista muutenkaan, oiekastaan vihasin niitä. Poikaystävä on siis lapsen lähihuoltaja. Sitten päädyin tutustumaan poikaan, viettämään hänen kanssaan kahdestaan aikaa, ystävystymään, tutustumaan hänen maailmaansa ja ajatuksiinsa. Osoitin myös olevani vastuullinen aikuinen ja laittavani rajoja ja pitäväni niistä myös kiinni. Nyt tullaan jo superhyvin toimeen ja usein se käpertyykin ennemmin jopa mun kainaloon siliteltäväksi kuin isänsä :)
[/quote]
Toi on tosi hyvä juttu :) Siis sulle! Tottakai mä olen tutustunu tässä 1,5-vuodessa likkaan. Olen hoitanut, valmistanut ruoan, vienyt jopa tätä puistoihin jne. Vaikka olen ollut näissä tilanteissa mukavuusalueeni ulkopuolella. Eli olen ollut epäitsekäs monesti. Totuus on kuitenkin se, että en likasta pidä ja tää pätee kaikkiin lapsiin.
[/quote]
Mahtavaa että olet yrittänyt ! :) Saanko udella, miksi et pidä lapsista?
Surullinen totuus kuitenkin on, että lapsi tulee olemaan tyttöystäväsi elämässä aina, etkä saa sitä nollattua. Mitenpä käy yhteenmuuton? Jos ajattelet suhteelle mitään tulevaisuutta, lapsesta-pitämättömyytesi ei oikein sovi kuvioon. Oletko tätä pohtinut?
Tunne ei tule muuttumaan, ikävä kyllä. Teet väärin kaikille jos et hyvälsy "koko pakettia". Älä leiki tyttöystäväsi tunteilla