Tiedättekö sen, että exää tavallaan on ikävä vaikkei suhdetta haluaisikaan?

Tiedän. Voi kestää kauankin.

t: 5 vuotta sitten eronnut, joka myöskin tietää että yhteistä tulevaisuutta ei ole

Siitä pääsee eroon hyvin hyvin pitkän ajan kuluessa. Se ihminen on ollut sulle tärkeä, ei siitä pääse mihinkään. Aika on ainoa mikä auttaa. Yritä nauttia nykyhetkestä ja anna sen entisen tyypin ajautua mielessäsi vain kauemmaksi.

Mulla tulee aina välillä sellaisia kohtauksia, että on yhtäkkiä ikävä eksää. Viimeksi joitakin viikkoja sitten kuulin yhden biisin, jota kuunneltiin eksän kanssa usein ja yhtäkkiä vaan vyöryi ne kaikki muistot mieleen ja tuli kauhea ikävä. En ollut eksäni kanssa yhdessä kovinkaan kauaa ja pääsin suhteestamme varsin nopeasti yli, mutta siitä huolimatta välillä ikävöin tyyppiä. :/ Eikä kyse minunkaan kohdallani ole missään nimessä siitä, että haluaisin eksäni takaisin. Kaipa tämmöiset sitten vaan kuuluu elämään.

Ihmismieli on outo. Vähän sama, vaikka eksä oli jopa väkivaltainen. Ne hyvät muistot kuitenkin kumpuavat sieltä jostain mielen syövereistä silloin, kun ei todellakaan haluaisi. Pakko vaan luottaa siihen, että tästä joskus parantuu.

Joo, tiedän. Viime aikoina on ollut pakko yhden harrastusasian kautta olla tekemisissä x:n kanssa ja VIHAAN  sitä, että aina välillä huomaan uppoutuvani joihinkin vanhoihin muistoihin kuin romanttisiin päiväuniin. Ei helvetti. En tosielämässä haluaisi sekuntiakaan seurustella sen ihmisen kanssa, kun tiedän, mikä narsisti se on. Silti, arggh.

Liian hyvin.

Kaipaan jokaikinen päivä. Erottu 6 vuotta sitten.

Saahan sitä kaivata, rakastaakin. Pääasia on, että tiedostaa sen, että se ihmissuhde on menneisyyttä ja pystyy suuntaamaan uuteen, etenkin jos on jo uusi parisuhde.

Get over it.

Minun exälläni ei ollut mitään positiivista tarjottavaa toiselle ihmiselle. Hän oli pohjimmiltaan varas; valtavat tarpeet joihin imi sienen lailla minulta kallisarvoisia asioita, mutta takaisin antoi henkistä väkivaltaa ja narsistisesti motivoitunutta lyttäämistä. Vaihtaisin mielelläni sellaiseen exään, jota voisi joskus teidän laillanne jopa kaivatakin. Minä en kaipaa. Exäni on onneton, kieroonkasvanut, väkivaltainen pahantekijä, jolla ei ole oikeutta elää ihmisten keskuudessa.

Veit jalat suustani.

Tiedän, 9v exän kanssa niin hyvässä kun pahassakin. Toista samanlaista ei tule, nyt olen yksin mutta mietin exää paljon, välillä jopa jo hymyillen.

Pariskunnaksi meistä ei kuitenkaan enää olisi.

monastikin tulee mieleen. Tänään viimeksi kun sain uutisia, jotka olisin halunnut jakaa hänen kanssaan. Väliin tulee joku hauska juttu joka tekisi mieli kertoa hänelle. Meidän vitsi.