Lue keskustelun säännöt.
Kiva. Olen taas hereillä ja huomenna eka käynti psykiatrilla
24.06.2014 |
En jaksa tätä oikeasti. Olen ensinnäkin masentunut, pelkään jotenkin yhtäkkiä yksin elämistä ja etenkin nukkumista (ennen en todellakaan), mutta nyt kaksi ahdistuskohtausta saaneena (molemmat yöllä ja olin yksin) tuntuu, etten kestä.
Haluan myös terapiaan, mutta mitä kokemuksia teillä on lääkityksestä koko tähän systeemiin: uniongelmat, pelkotilat, ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Tämä kaikki on tullut mulle tosi lyhyen ajan sisään, vajaassa vuodessa.
Kommentit (15)
Sama täällä.En syö lääkkeitä, olen raskaana ja kaikki kaatuu päälle.En osaa oikein lääkkeistä sanoa, mutta terapia on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 02:05"]
Tuksu?
[/quote]
Anteeks, mutta ap:na nyt pakko kysyä, että mikä sua vaivaa? Esitin ihan asiallisen kysymyksen koskien ihan inhimillistä pahaa oloa. Hyi että mitä porukkaa.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 02:06"]
Sama täällä.En syö lääkkeitä, olen raskaana ja kaikki kaatuu päälle.En osaa oikein lääkkeistä sanoa, mutta terapia on hyvä.
[/quote]
Niin kun olen vain vuoden verran aiemmin syönyt lääkkeitä ja silloin syömishäiriön takia, ne lopetin kesken. Olen jotenkin niin skeptinen ja vähän pelkäänkin näitä mielialalääkkeitä ja niiden vaikutuksia. No siksihän nyt sinne psykiatrille menen. Pelottaa vaan, että tulee joku aivan väärä lääke ja vaikkapa itsetuhoisuus vaan lisääntyy, olen tosi herkillä nyt.
Terapiahan se paras on, hyvä jos se sinulla auttanut. Voimia kohtalotoverille.
ap
Hei tsemppiä teille molemmile, tiedän on raskasta olla masentunut, etsikää apua, se voi jeesaa paljon.
Kiitos kutonen! Yritys on kova.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sairastuin paljon pahemmin hoidon piiriin päädyttyä:s suosittelisin arkikeinoja hankkia mahdollisimman hyvä elämä.
Voimia!
Mulla takana vuosien keskivaikea masennus. Ahdistuneisuutta ja syömishäiriötä myös taustalla. Mä olen EHDOTTOMASTI lääkityksen kannalla ( myös 3 vuoden psykoterapia käyty) varsinkin jos joudut odottamaan terapiaan pääsyä ym. Lääkitys auttaa ns. normalisoimaan tilanteen ja pikkuhiljaa sitten terapiassa lähdet purkamaan syitä sun huonolle ololle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 02:07"][quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 02:05"]
Tuksu?
[/quote]
Anteeks, mutta ap:na nyt pakko kysyä, että mikä sua vaivaa? Esitin ihan asiallisen kysymyksen koskien ihan inhimillistä pahaa oloa. Hyi että mitä porukkaa.
[/quote]
No on tosiaan hyi että. Hyi sua, hyi hyvä isä.
Nukahtamislääkkeet on ihania. Jää koukkuun, mutta eipähän tarvitse öitä ahdistua. Ja unettomuushan johtaa kaikenlaisiin fyysisiin sairauksiin, eli se varmaan hoidetaan ekana. Terapia on kiva kanssa. Pääsee vähän itkemään ja sit ne määrää "mind fullnessia". Ei kannatakaan ottaa psyykenlääkkeitä ellei ole oikeasti päässä pidempiaikaista vikaa. Jos vain elämäntilanne ahdistaa, niin ei lääkkeitä siihen. Vain nukkumiseen. zzzzzz
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 03:25"]
Mä sairastuin paljon pahemmin hoidon piiriin päädyttyä:s suosittelisin arkikeinoja hankkia mahdollisimman hyvä elämä.
Voimia!
[/quote]
Minuakaan ei hoito ole parantanut. Olen nyt vuosia käynyt terapiassa ja syönyt lukuisia eri lääkkeitä ja saanut niistä vain sivuoireita, en apua. Ehkä lääkkeet eivät auta minun kaltaista, ehkä auttaa joitakin. Kannattaa silti kokeilla. Terapia on ok, mutta hidasta ja kallista. Eikä sekään kokonaan paranna, ehkä aukoo joitakin syitä miksi elämä on niinkuin on.
Mutta tuo vinkki, että hankkia mahdollisimman hyvä elämä, on paras. Huonoon oloon on syy ja usein se löytyy niistä olosuhteista missä elää. jos pystyisi aktiivisesti muuttamaan niitä, niin olokin voisi helpottua. Liian usein on niin, että ihmiset masentuvat esim vaikka suhteestaan, työstään, sitten aloittavat syömään turruttavia lääkkeitä, jotta kestävät olosuhteet, eikä lopulta mikään muutu. Ihminen vaan elää surullisena lääkezombiena.
Onko ap sinun elämässä tapahtunut jotain, että olotilasi muuttui?
mulla tuohon tilanteeseen auttoi kun lääkäri määräsi vanhaa trisyklistä masennuslääkettä minipienen annoksen unilääkkeeksi. Toisin kuin bentsojen kaltaisiin nukahtamislääkkeisiin, tai isompiin annoksiin masennuslääkettä, unilääkeannoksiin ei tule riippuvuutta, sen voi ottaa tai jättää ottamatta - ainoa vaan, että lääke pitää ottaa ajoissa jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa, jos aikoo aamulla ajaa autolla. Ja toisin kuin nukahtamislääkkeet, näiden idea on siinä, että ne pitävät unta yllä: mun ongelma oli siinä, että nukahdin kyllä, mutta heräsin sitten keskellä yötä. Tämän kanssa en enää herännyt turhan päiten. Varsinaiseen häiriöön, huutaviin lapsiin, töistä kotiin tulevaan mieheen tms. herää kyllä, mutta ei itsekseen pelkkään ahdistukseen.
Mulla univelka oli päässyt sen verran krooniseksi, että se pahensi masennusta ja ahdistusta roimasti. Kun sitten olin pari viikkoa nukkunut, aloin nähdä keinoja, joilla hallita ahdistusta aiheuttavia asioita. Kun olin nukkunut pari kuukautta, ne ahdistusta aiheuttavat asiat eivät enää tuntuneet edes isoilta. Muuta lääkettä kuin tuo unilääke mulla ei ollut. Kävin psykologin juttusilla muutaman kertaa. Eka kerta oli hyvä ja rauhoittava, mulla oli aika akuutti kriisi meneillään. Sen jälkeen sen setämäinen ote alkoi ärsyttää ja en mennyt enää vaikka olisi kai kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 07:08"]
mulla tuohon tilanteeseen auttoi kun lääkäri määräsi vanhaa trisyklistä masennuslääkettä minipienen annoksen unilääkkeeksi. Toisin kuin bentsojen kaltaisiin nukahtamislääkkeisiin, tai isompiin annoksiin masennuslääkettä, unilääkeannoksiin ei tule riippuvuutta, sen voi ottaa tai jättää ottamatta - ainoa vaan, että lääke pitää ottaa ajoissa jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa, jos aikoo aamulla ajaa autolla. Ja toisin kuin nukahtamislääkkeet, näiden idea on siinä, että ne pitävät unta yllä: mun ongelma oli siinä, että nukahdin kyllä, mutta heräsin sitten keskellä yötä. Tämän kanssa en enää herännyt turhan päiten. Varsinaiseen häiriöön, huutaviin lapsiin, töistä kotiin tulevaan mieheen tms. herää kyllä, mutta ei itsekseen pelkkään ahdistukseen.
Mulla univelka oli päässyt sen verran krooniseksi, että se pahensi masennusta ja ahdistusta roimasti. Kun sitten olin pari viikkoa nukkunut, aloin nähdä keinoja, joilla hallita ahdistusta aiheuttavia asioita. Kun olin nukkunut pari kuukautta, ne ahdistusta aiheuttavat asiat eivät enää tuntuneet edes isoilta. Muuta lääkettä kuin tuo unilääke mulla ei ollut. Kävin psykologin juttusilla muutaman kertaa. Eka kerta oli hyvä ja rauhoittava, mulla oli aika akuutti kriisi meneillään. Sen jälkeen sen setämäinen ote alkoi ärsyttää ja en mennyt enää vaikka olisi kai kuulunut.
[/quote]
Näinpä. Levänneenä sitä ajattelee terveen ihmisen tavoin, sairaalloisen väsyneenä ei.
Kiitos. Hyvä tietää tuosta 13 mainitsemasta lääkkeestä. Mä kun viimeiseen asti olen koittanut kuvitella vaan tsemppaavani loppuun asti omin voimin, mutta sitten romahdin ja tuli vielä ahdistuskohtauskin.
No, antaa ammattilaisen neuvoa, just matkalla.
Tapahtui paljon kerralla, koko opiskeluaikani on oikeastaan ollut aika hullunmyllyä. Rajalliset kai ne voimavarat ja sietokyky on, mutta kun "ei halua valittaa turhasta".
Kiitos vielä vastanneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 02:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 02:05"]
Tuksu?
[/quote]
Anteeks, mutta ap:na nyt pakko kysyä, että mikä sua vaivaa? Esitin ihan asiallisen kysymyksen koskien ihan inhimillistä pahaa oloa. Hyi että mitä porukkaa.
[/quote]
Tuksu?