Lue keskustelun säännöt.
Olen niin surullinen siitä, että lapseni on ainokainen.
29.05.2014 |
Toivoisin niin kovasti, että hän saisi kokea isoveljenä olemisen ihanuuden. Itselläni on kolme nuorempaa sisarusta ja he ovat tosi tärkeitä ja läheisiä minulle edelleen. Katkeruuden piston tunnen aina sydämessäni, kun kaverini ilmoittavat vauvauutisistaan. Rakas ainokaiseni menee syksyllä kouluun, on siis pian 7-vuotias. Isänsä kanssa olemme eronneet, enkä ole uutta miestä löytänyt. Olen niin surullinen, että ihan itkettää välillä. Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:32"]No miksi ette tehneet eksäs kanssa aikoinaan sille niitä sisaruksia? Olisit ettiny itelles uuden miehen tai tehnyt yksinäs toisen lahjan luovutetulla siemennesteellä hedelmöitysklinikalla. Mitä sä siellä itkeskelet asiaa joka on ollu ihan susta itestäs riippuvainen. Kato peiliin, kun itkettää ja mieti mitä olisit voinu tehdä. Ei kukaan sun oves taakse korissa sitä sisarusta sille lapselles kiikuta.
[/quote]
Mä ihmettelen kovin, miksi edes kertos täällä jotain... pahasieluisia ja katkeria ämmiä palsta täynnä. Sääntöihin vois lisätä, että jos sulla ei ole rakentavaa sanottavaa, niin pidä pääs kiinni! Ilmeisesti tuon viestin kirjoittaja nostaa omassa mielessään itsensä hitusrn korkeammalle lyttäämällä toisia. Hauskaa loppuelämää sulle vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vittuako ap on katkera ystävilleen aina kun kuulee raskausuutisia jos kerran sisarettomuus on ihan omasta itsestään kiinni. Ymmärtäisin, jos kohtu olis poistettu ekan jälkeen ja siksi itkettäis ja olis katkera. Jotkut ei voi saada lapsia ollenkaan ja sit täällä joku jolla on vörkit kunnossa tahtoo sääliä KOSKA EI OLE TEHNYT LAPSELLEEN SISARUKSIA.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:47"]No vittuako ap on katkera ystävilleen aina kun kuulee raskausuutisia jos kerran sisarettomuus on ihan omasta itsestään kiinni. Ymmärtäisin, jos kohtu olis poistettu ekan jälkeen ja siksi itkettäis ja olis katkera. Jotkut ei voi saada lapsia ollenkaan ja sit täällä joku jolla on vörkit kunnossa tahtoo sääliä KOSKA EI OLE TEHNYT LAPSELLEEN SISARUKSIA.
[/quote]
Ei se ole niin yksinkertaista jos on ero takana.
Olen lapseton koska en ole tehnyt lapsia yhyy itkettää.
yhtä fiksu aloitus olis, kun tämäkin nyt.
Minä olen onnellinen, että minulla on vain yksi lapsi, koska miehen holtittomien elämäntapojen ja sitä seuranneen eron takia lapsi jäi yksin vastuulleni. Nyt on aikuinen ja myös hän on ainokaisuuteensa tyytyväinen, koska sai minulta paljon aikaa ja myös taloudellista hyvää paljon enemmän kuin olisin pienistä tuloistani useammalle pystynyt antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös hirveä tyhjän sylin syndrooma. Esikoinen täytti hiljattain viisi, toista yritettiin heti perään, mutta hoitoskaalan kevyimmistä vaihtoehdoista (clomit, piikit, tikuttelut ja mittailut) huolimatta ei vain tullut näiden vuosien aikana. Ei edes keskenmenoja.
Nämä kevyet hoitomuodot jo raastoivat niin pahasti, kun maailma romahti kerran kuussa ja koko elämä pyöri ovulaatiotikkujen ja limakalvojen ympärillä ja seksistä tuli mekaanista suorittamista, että kävimme jo eron partaallakin. Niin pitkällä jopa, että ostin itselleni asunnon 150 km päästä. Sittemmin palasimme yhteen, mutta kyllä tuo on jälkensä jättänyt.
Seuraava vaihe hoidoissa olisi ollut jatkotutkimukset, mutta totesimme että kumpikaan ei halua tietää kummassa se vika on. Kumpikaan ei voi rehellisesti väittää etteikö se tieto vaikuttaisi rakastamiseen, kun tämä asia on ollut niin pitkään pinnalla. Joten kiitämme tästä yhdestä ja harkitsemme mahdollisesti sijaisvanhemmuutta tai muunlaista tukivanhemmuutta kunhan saamme tämän asian surtua ulos ja lujitettua suhdettamme entisestään.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:14"]Toivoisin niin kovasti, että hän saisi kokea isoveljenä olemisen ihanuuden. Itselläni on kolme nuorempaa sisarusta ja he ovat tosi tärkeitä ja läheisiä minulle edelleen. Katkeruuden piston tunnen aina sydämessäni, kun kaverini ilmoittavat vauvauutisistaan. Rakas ainokaiseni menee syksyllä kouluun, on siis pian 7-vuotias. Isänsä kanssa olemme eronneet, enkä ole uutta miestä löytänyt. Olen niin surullinen, että ihan itkettää välillä. Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
[/quote]Haluaisin toisen lapsen mies ei halua. Itketään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:14"]Toivoisin niin kovasti, että hän saisi kokea isoveljenä olemisen ihanuuden. Itselläni on kolme nuorempaa sisarusta ja he ovat tosi tärkeitä ja läheisiä minulle edelleen. Katkeruuden piston tunnen aina sydämessäni, kun kaverini ilmoittavat vauvauutisistaan. Rakas ainokaiseni menee syksyllä kouluun, on siis pian 7-vuotias. Isänsä kanssa olemme eronneet, enkä ole uutta miestä löytänyt. Olen niin surullinen, että ihan itkettää välillä. Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
[/quote]Haluaisin toisen lapsen mies ei halua. Itketään yhdessä.
Kerjääkö ap sääliä? Ei.
Etsiikö hän esim. vertaistukea. Kyllä.
Meitä ihmisiä koskettavat eriasiat erilailla. Jos ei tosiaan ole mitään fiksua sanottavaa niin voi huokaista ja olla sanomatta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkotutkimukset seuraava vaihe??? Anteeks nyt vaan, mutta mitään lääkityksiäkään ei aloiteta, ennenkuin on tutkittu kummassa on vika ja mikä se vika on. Eihän sitä muuten tiedetä kummalle määrätään ja mitä määrätään. Todellakaan ei ilman tutkimuksia määrätä clomeja tai pregnyliä yms piikkejä. Siemennestetutkimus on ensimmäinen mikä tehdään, sen jälkeen nainen ultrataan ja katsotaan kaikki hormonitasot, mikäli siemennesteanalyysissä kaikki on normaalisti. Toinen vaihe on mahdolliset lääkehoidot, kolmas on inseminaatio ja neljäs on ivf. Mikäli simpat ok ja mitään selkeetä vikaa ei naisestakaan löydy, jota voitais korjata (munatorvet tukossa yms).
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:50"]
Olen lapseton koska en ole tehnyt lapsia yhyy itkettää.
yhtä fiksu aloitus olis, kun tämäkin nyt.
[/quote]
Tämä on vauva lehden palsta ei kaltaistesi häirikköjen. Tämä palsta on alunperin tarkoitettu juuri tämänkaltaisiin keskusteluihin jotta löytää muita.
Sinun kaltaistesi palsta on suomi24:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 23:12"]
Jatkotutkimukset seuraava vaihe??? Anteeks nyt vaan, mutta mitään lääkityksiäkään ei aloiteta, ennenkuin on tutkittu kummassa on vika ja mikä se vika on. Eihän sitä muuten tiedetä kummalle määrätään ja mitä määrätään. Todellakaan ei ilman tutkimuksia määrätä clomeja tai pregnyliä yms piikkejä. Siemennestetutkimus on ensimmäinen mikä tehdään, sen jälkeen nainen ultrataan ja katsotaan kaikki hormonitasot, mikäli siemennesteanalyysissä kaikki on normaalisti. Toinen vaihe on mahdolliset lääkehoidot, kolmas on inseminaatio ja neljäs on ivf. Mikäli simpat ok ja mitään selkeetä vikaa ei naisestakaan löydy, jota voitais korjata (munatorvet tukossa yms).
[/quote]
Meille kirjoitettiin yksityisellä suoraan Clomit, seuraavalla käynnillä piikit lisäksi. Lääkäri arveli mun hormonikierron olevan vielä epäbalanssissa, kun yksi lapsi tosiaan oltiin jo saatu. Perusultra toki tehtiin kummallakin käynnillä, mutta aukiolotutkimukset ja simppa-analyysi olisi ollut seuraava vaihe, mutta siihen emme enää halunneet. Clomit on niin perushuttua että niitä kirjoitellaan kyllä herkästi heti alkuunsa niillekin joilla ei ensimmäinenkään lapsi ota tullakseen.
8
Tää on nyt vähän ohis, mutta meillä oli sama tilanne, mutta jatkoimme hoitoja. Lapsettomuuden syy oli selittämätön ja nyt meillä on kaksi lasta, toinen sai alkunsa ivf-hoidoilla. Ikäeroa heillä on kuusi vuotta.
Tarkoitian vaan, että hoidoista kieltäytyminen sen takia, että ei halua tietää kummassa vika on, on melko outoa, kun esim. IVF:n hoitotulokset ovat aika hyviä.
ja ap, toivottavasti löydät miehen, joka haluaa lapsen!
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:56"]
Mulla myös hirveä tyhjän sylin syndrooma. Esikoinen täytti hiljattain viisi, toista yritettiin heti perään, mutta hoitoskaalan kevyimmistä vaihtoehdoista (clomit, piikit, tikuttelut ja mittailut) huolimatta ei vain tullut näiden vuosien aikana. Ei edes keskenmenoja.
Nämä kevyet hoitomuodot jo raastoivat niin pahasti, kun maailma romahti kerran kuussa ja koko elämä pyöri ovulaatiotikkujen ja limakalvojen ympärillä ja seksistä tuli mekaanista suorittamista, että kävimme jo eron partaallakin. Niin pitkällä jopa, että ostin itselleni asunnon 150 km päästä. Sittemmin palasimme yhteen, mutta kyllä tuo on jälkensä jättänyt.
Seuraava vaihe hoidoissa olisi ollut jatkotutkimukset, mutta totesimme että kumpikaan ei halua tietää kummassa se vika on. Kumpikaan ei voi rehellisesti väittää etteikö se tieto vaikuttaisi rakastamiseen, kun tämä asia on ollut niin pitkään pinnalla. Joten kiitämme tästä yhdestä ja harkitsemme mahdollisesti sijaisvanhemmuutta tai muunlaista tukivanhemmuutta kunhan saamme tämän asian surtua ulos ja lujitettua suhdettamme entisestään.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eronnut ystäväni, yhden lapsen äiti, hankki lapselleen sisaruksen inseminaatiolla. Ehkä paras päätös ikinä.
Elämää voi elää eteenpäin ilman vertausta omaan sisarussuhteeseen tai perhedynamiikkaan. Nauti ainokaisestasi, mutta pidä rajat! ♥
Yksi tuttu teki eron jälkeen kaksi lasta hoidoilla, kun ei löytänyt miestä. Hänelle lasten saanti oli niin tärkeää, vaikka tokihan sopivan isän löytyminen oli se ensimmäinen toive.
Minä en tekisi lasta pelkästään sen vuoksi, että esikoinen saisi olla isoveli. Mikä syy sekin nyt on? Ja kauhea taakka sille uudelle lapselle, että hänet on haluttu vain pikkuveljeksi tai -siskoksi.
Meille on lapsia siunaantunut vain yksi, vaikka mitään ehkäisyä ei olla käytetty. Tosi tyytyväisiä ollaan, koska monet ei saa ensimmäistäkään ja meille tuntuu sopivan tämä pieni perhe. Lapsi on rakas eikä meistä tunnu yhtään siltä, että hän ei riitä meille.
Opettele sinäkin nauttimaan omasta lapsestasi! Hän jää paljosta paitsi, jos hän kokee, ettei hän riitä, vaan kaipaat vielä jotain muuta.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 22:52"]
Minä olen onnellinen, että minulla on vain yksi lapsi, koska miehen holtittomien elämäntapojen ja sitä seuranneen eron takia lapsi jäi yksin vastuulleni. Nyt on aikuinen ja myös hän on ainokaisuuteensa tyytyväinen, koska sai minulta paljon aikaa ja myös taloudellista hyvää paljon enemmän kuin olisin pienistä tuloistani useammalle pystynyt antamaan.
[/quote]
Minäkin olen käytännössä yksin lapsen kanssa. Lapsi samanikäinen kuin ap:llä ja minuakin toisinaan harmittaa, kun on niin pieni perhe ilman sisaruksia. Mutta koen, ettei minulla yksin olisi voimia kahteen lapseen ja olen iloinen tämäntapaisista kommenteista. Kun ainokaisuudesta löytyy positiivisiakin asioita lapsenkin kannalta.
Minulla sama tilanne, paitsi, että ainokaiseni on hiukan vanhempi.
Jäimme kaksin jo lapsen vauva-aikana.
En halua tahallani saattaa maailmaan isätöntä lasta, joten keinohedelmöitystä
en tosissani ole edes harkinnut.
Vuosia uskoin, että löydän kumppanin ja lapseni saisi sisaruksia.
Nyt en enää usko. Oma ikänikin alkaa tulla vastaan.
Lisäksi lapsi on ollut ainokainen jo kauan eikä sisarus enää kasvaisi yhdessä
hänen kanssaan.
Kaikkea ei maailmassa voi saada. Joku ei saa edes yhtä lasta.
Iloitaan siitä, että saamme kokea edes yhden lapsen vanhemmuuden.
Minä olen perheeni kahdeksas lapsi ja mieheni on perheeensä ainoa. Kysyin kerran, että oletko koskaan kaivannut sisaruksia. Mies vastasi, että ei, koska ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut.
No miksi ette tehneet eksäs kanssa aikoinaan sille niitä sisaruksia? Olisit ettiny itelles uuden miehen tai tehnyt yksinäs toisen lahjan luovutetulla siemennesteellä hedelmöitysklinikalla. Mitä sä siellä itkeskelet asiaa joka on ollu ihan susta itestäs riippuvainen. Kato peiliin, kun itkettää ja mieti mitä olisit voinu tehdä. Ei kukaan sun oves taakse korissa sitä sisarusta sille lapselles kiikuta.