Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun miehen perhe on kokoajan neuvomassa!
23.06.2014 |
Tiedän, että tarkoittavat hyvää, eivätkä ärsyyttäkseen ole neuvomassa, mutta kun välillä tuntuu kuin he pitäisivät minua ihan älykääpiönä!
Esimerkkinä se, että olen kertonut, etten ole matkustellut ulkomaille usein. Olen siis lapsena ollut perheen kanssa siellä täällä, mutta aikuisena matkustelut ovat rajoittuneet lähinnä Ruotsin ja Tallinnan risteilyihin ja kotimaanmatkoihin. Nyt, kun olemme lähdössä 4 päivän reissuun ulkomaille, on kokoajan joku neuvomassa mitä tehdä, mitä pakata, mitä pitää tietää jne. En ole ihan tyhmä, ja osaan kyllä ottaa itsekin selvää mitä minun tulee tietää kohdemaasta, ja kuinka varautua matkaan, tiedän myös mitä matkustusasiakirjoja minulla tulee olla mukana.
Appiukko käski minun tarkistaa passini voimassaoloajan, vastasin, että tiedän sen vanhentuvan 2016, koska olen sen ostanut 2011. Ei kelpaa tämä, oli oikeasti PAKKO katsoa se oma passi ja todeta, että jepjep, voimassa on.
Anoppi soittelee, että tiedäthän, että sinulla pitää olla olkahihnalaukku, jotta saat sen kiepautettua olkasi yli, ja siitä tulee kokoajan pitää huolta ja pitää se laukkuosa kokoajan vartalon etupuolella. Tämä sinällään hassu, sillä minä olen tämän vinkin hänelle kertonut viime ulkomaanreissulla. Ei ollut silloin tajunnutkaan tuollaista asiaa.
Tykkään pukeutua nätisti, ja seuraan muotia jonkin verran, erityisesti rakastan erilaisia kenkiä. Silti osaan pukeutua sään mukaan ja tiedän millaisilla kengillä minun tulee varautua, kun tiedossa on pitkiä kävelymatkoja. Siskonsa muistuttaa ärsyttävän kärkevästi että "turha ottaa mitään korkkareita mukaan, koska me kävellään siellä pitkiä matkoja, lisäksi kaupunki on melko mukulaista katua. Sitte kannattaa hankkia joko joku pitkä mekko tms. ja olkapäille joku huivi, koska kirkkoihin ei pääse sisään missään minihameissa tai paljastavissa paidoissa." En tiedä miksi otti esimerkiksi paljastavat vaatteet, en pukeudu minihameisiin tai muutenkaan paljastavasti, ja maalaisjärkikin jo kertoo ettei noihin kirkkoihin voi astua missä tahansa tamineissa.
Minua on muistutettu n. 20 kertaa, että muistamme varmasti ottaa kantorepun mukaan, se kun sattui olemaan listallani nro.1 jo alusta alkaen. Muistutetaan että otathan vauvallesi riittävästi vaatetta, pitkää ja lyhyttä paitaa, leluja, ruokia, jne. VOI PRKL! Osaan kiitos huolehtia vauvani tarpeista täällä koti Suomessa, ne taidot ei unohdu vaikka matkustamme toiseen maahan, samoja asioita lapseni sielläkin kaipaa.
Olen katsonut säätiedotteen kohdemaasta, ja olen varautunut sen mukaisesti, mutta lisäksi myös yllätyksiä varten, esim jos alkaa sataa, tai tuleekin tavanomaista viileämpää. Siltikin lähetettiin tekstiviestiä, että ota mukaan sitä ja tätä vaatetta ja jos sataa jne.
Minulla on aina ollut tapana kirjoittaa lista tarvittavista matkatavaroista, etten unohda mitään. Anoppi soitti tunti sitten antaaksen "kivan neuvon, kannattaa tehdä lista!" Oikeasti? "minä teen listan aina niin, että ajattelen erilaisia tilanteita, ja mitä niissä tarvitsen, esim. peseytyminen"
Anteeksi nyt, mutta mielestäni tuo neuvominen alkaa kohta saada jo koomisia piirteitä, on vaan ihan tajuttoman turhauttavaa kokoajan vastata että "kiitos, olen tietoinen, joo kyllä minä tiedä, kiitos muistutuksesta, tämä oli jo hoidossa". Aaargh!
Neuvovat kaikessa muussakin ruoanlaitosta siivoamiseen, lastenhoitoon ja kodinhoitoon. Siis suoraan sanottuna v***ttaa, koska en todellakaan ole mikään uusavuton, minulle on tarvittavat taidot opetettu jo kotona.
Olenko menettänyt malttini ihan turhasta?
Kiitos, ja anteeksi avautumisesta!
Kommentit (30)
Te olette liian paljon tekemisissä keskenänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainiin, tuli mieleen vielä että "siellä on tosi kuuma päivällä, sä et varmaan tartte mitään meikkejä tai hiustuotteita mukaan, koska ne kuitenki valuu pois päivän aikana.. ja ne vie hirveesti tilaa matkalaukussa. Eikä sitäpaitsi ole aikaa aamulla hirveitä aikoja tälläytymiseen" Voihan ny pirulauta sentään! En muutenkaan meikkaa paljon, tarvitsen vain puuteria, poskipunaa ja kulma- ja ripsiväriä. Enemmän sitten, jos on juhlat tai joku erityistilanne. Ja hiukseni aion laittaa nätisti ulkomaillakin, en halua näyttää aivan räjähtäneeltä lomakuvissamme.
Ap
Älä vastaa noihin viesteihin. Älä puhelimessakaan vastaa vaan kuuntele hiljaa. Jos tajuaisivat.
Hei ap.
Mielestäni tätä neuvomistilannetta pidät osittain myös itse yllä. Jos kirjoitat tekstariin että kiitos muistutuksesta, tavallaan annat heille luvan muistuttaa uudestaan. Tämäkin tarina kertoo rajoista, ne on sinun itse luotava. Jokainen hyväätarkoittava ihminen varmaan pari neuvoa antaa toisille vastaavissa tilanteissa, mutta jatkuva ja sinun selviytymistäsi kyseenalaistava neuvomnen on alistavaa, ja sinun on itsesi se lopetettava. Mielestäni voisit rajata tilanteen ystävällisesti mutta suoraan, että kiität tähänastisista neuvoista ja ymmärrät heidän tarkoittavan hyvää, mutta että enää et kaipaa mitään ohjeita ja toivot etteivät he enää ohjeista matkan suhteen lainkaan. Jos vielä jatkavat, lakkaa vastaamasta mitenkään.
Ihmisillä on usein toiveita toisten henkilöiden käyttäytymisestä, mutta sisällä pidetyt tai muille purputetut toiveet eivät auta. Pitää ilmaista ne suoraan kohteelle, kuten nytkin toiveesi anopille ettei enää puutu asiaan. Ystävällisesti, kunniallisesti, lujasti, eikä tunnekuohun valtaamana. Se on vaikeaa, sillä pelkäämme seurauksia: jos he loukkaantuvat ja katkaisevat välit tms. Mutta vielä tuhoisampaa on antaa sen jatkua loputtomiin, kunnes pinna katkeaa sinulla ja saatatkin sanoa jotain täysin luokatonta.
Tsemppiä asian käsittelyyn!
Anoppi soitti mulle ennen miehen siskontytön rippijuhlia että laita mekko,rippilapselle tapana viedä kukkia ja 2 tuntia sopiva aika olla.Olen siis täysi tampio joka ei osaa olla edes juhlavieras. Varoittipa tuppisuisuudestakin,että pitää puhua.Kyllä otti päähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SUn pitäisi olla iloinen että sinulla on ympärilläsi ihmisiä jotka välittää. Mua ei kukaan koskaan neuvo tai muistuta mistään =(
Suuret sympatiani täältä. Koita kestää!! :) Kuulostaa minun vanhemmiltani. Jännä miten olen onnistunut reissaamaan yksin jo nuoresta asti ja asunut yksin ulkomailla (ollut töissä, hommannut itse natiivikielellä työpaikan, oleskeuluvat, työluvat, asunnon, pankkitilin ym). Silti avuliaana aina neuvovat mitä ottaa mukaan viikoksi Kanarialle :D
ps. Valitettasvasti neuvonta voi jatkua matkallakin. Ota mukaan pitkät hermot ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokoajaa neuvomassa, koko ajan neuvomassa
No niin taidetaan olla joo liikaa tekemisissä. Heidän apunsa vain on todellakin tarpeen, enkä halua loukata heitä, ja siten vesittää heidän avuntarjoamiset.
Olemme tulleet mielestäni hyvin toimeen perheen kanssa, ei ole ollut mitään isompia ongelmia, mutta ilmeisesti minulla on jokin tietty tapa ilmehtiä, tai puhua, mikä antaa heille kuvan, että olen jotenkin välinpitämätön.
Mielestäni minulla on perus käytöstavat hallussa, mutta ainakin jouluna perhe oli täysin eri mieltä. Vauvamme oli vain parin viikon ikäinen ja olimme joulua viettämässä anoppilassa. Olin vaistoavinani omituisen ilmapiirin ja huomasin mieheni ja anopin tiuskimiset toisilleen. Kysyin siskolta varovaisesti onko kaikki ok, ja hän vastasi hyvin lyhyesti että " X:n ja äidin välisiä asioita". Ok ei siis kuulu mulle, enkä aio enempää udella. Tuntia myöhemmin olin huoneessamme imettämässä kun kuulen kiivasta supinaa kun miehen sisko, mies ja äitinsä supisivat keskenään. Yllättäen sisko pamahtaa huoneeseen kiihtyneenä että "Kun sinä olet vieraana täällä vanhempiemme luona, sinä olet vieras heidän kodissaan, ja sinun tulee kunnioittaa heidän kotinsa sääntöjä. Se tarkoittaa sitä että sinä ET tiuski äidille, kun äiti neuvoo, tai sanoo asioista, hän ei tee sitä ärsyttääkseen" Olenko tiuskinut?? En tiennytkään, milloin näin on käynyt? "NO IHAN KOKOAJANHAN sinä tiuskit hänelle! Et varmaan itse sitä huomaa mutta kokoajan tiuskit että joo joo. Sinä olet täällä vieraana, ja sinun tulee kunnioittaa vanhempiamme" Tässä vaiheessa olin ihan äimänä että mitäs hittoa tässä tapahtuu.. "Lisäksi, sinä et ole täällä täysihoidossa, meidän vanhemmat on jo 60-vuotiaita, ei ne jaksa juosta sun perässä korjaamassa sun jälkiä" Häh?? Milloin mulla on jäänyt jäljet korjaamatta? "Joka IKINEN kerta kun olette täällä, teillä jää joku kahvikuppi sohvapöydälle" En ole huomannutkaan.. "No etkai, kun ette huomaa kun äiti juoksee heti peräänne korjaamassa jälkenne, sanon tämän nyt siksi näin, jotta asia menee varmasti perille ja osaat jatkossa toimia oikein" Ok... No kiitos kun sanoit, en tiennyt toimineeni väärin..
Miehen kanssa puhuttiin, mies oli yrittänyt puolustella minua, ettei ole koskaan kuullut minun puhuvan kenellekään epäkunnioittavasti. Mieheni olisi halunnut lähteä siltä istumalta kotiin, ja sanoi äidillen ja siskolleen, että kuinka he luulevat minun tuntevan oloani enää ikinä tervetulleeksi tänne? Minä en halunnut lähteä riidoissa vaan halusin sopia asiat. Saimme onneksi sovittua, mutta kylläpä tuo on silti jäänyt kaivelemaan.
Jälkeenpäin selvisi, että koko homma oli kaatunut siihen, kun jouluaterian jälkeen vauva alkoi itkemään täyttä kurkkua, ja nousin pöydästä auttamaan häntä, ja lautaseni oli jäänyt pöytään, ja äitinsä oli joutunut korjaamaan sen. Aina muulloin olen vienyt tiskipöydälle, tai suoraan koneeseen. Olin myös meikannut WC:ssä ja puuteriani oli varissut lavuaariin, enkä ollut huomannut tätä, siitäkin oli otettu nokkiinsa.
Ja mitä siihen joojoo juttuun tulee, niin olin ihan hilkulla etten jo raskausaikana menettänyt hermojani siihen jatkuvaan neuvomiseen, mitä pitää tietää kun vauva syntyy, mitä tarvikkeita meillä pitää olla, ja miten vauvan kanssa eletään. En tosin tahallaan tiuskinut mutta pysyttelin lyhyissä vastauksissa, koska muuten olisin räjähtänyt. Nyt olen joutunut nieleskelemään vitutustani, vastaamalla mahdollisimman nätillä äänensävyllä ja jotain muuta kuin "joo"... Kyllä alkaa vähän ahdistaa. Mieheni onneksi osaa välillä sanoa, että olemme jo aikuisia, ettemme tarvitse jatkuvaa holhoamista.
Kun en tiedä miten tuosta neuvomisesta pitäisi huomauttaa nätisti ettei appivanhemmat tai siskonsa vedä hernettä nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no minä OLEN sanonut että tiedän kyllä kuinka toimin, olen aikuinen, ja että osaan kyllä pyytää neuvoa sitten, kun sitä tarvitsen! Mutta ei. Sitten suututaan ja minun käytökseni leimataan epäkunnioittavaksi.
Olen aina ollut hyvin suorapuheinen asioissa, ja uskaltanut nostaa kissan pöydälle. Olen aina ennen osannut keskustella kypsästi asioista, ja sopia kuinka toimitaan jatkossa, että kaikilla on hyvä olla. Mutta tämän perheen kanssa tuntuu etten vaan osaa. Jotenkin on aina sellainen olo, etten heidän seurassaan uskalla olla täysin oma itseni, ja että sanomisia yms. täytyy kokoajan varoa. Olen kuulemma joskus ajattelematta vitsaillut miehestäni ystävälliseen sävyyn ja todennut että "no ei sinusta aina tiedä" ja appiukko oli tästä sitten loukkaantunut, koska olin näin kyseenalaistanut hänen poikansa kykyä toimia yksinkertaisessa tilanteessa. Oikeesti wtf?? Mieheni kanssa ei tätä ongelmaa ole ikinä.
Juuri ap:n kaltaisen kälyn vuoksi en reissaa kanssaan minnekään. Jos sanon keskustelusävyyn, että "siellä taitaa olla aika lämmintä", käly vetää heti herneen nenään ja sanoo, että osaa hänkin sen verran säätiedotuksia lukea. Tai kun pohdin, mikä on kohdemaan hintataso, tiuskaisee käly, että se selviää netistä.
Joten en puhu kälylle reissuista. En etenkään niistä, joita tehdään perheenä/sukuna ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa mieltä kuin joku aiempi kommentoija, omalla käytökselläsi vain vahvistat tuota neuvomista.
Miksi ihmeessä sinun oli pakko tarkistaa se passi? Eihän sinun tarvitse edes sanoa, koska voimassaoloaika loppuu vaan vastaan vain "juu, on voimassa" etkä jää jankkaamaan asiaa, vaan vaihdat puheenaihetta etkä vastaa asiaa koskeviin tiedusteluihin. Älä nyt hyvä ihminen reagoi niiden neuvoihin ja kommentteihin vaan anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vastaa vain juu juu ja jatka juttua. Aina vain vastauksesa sellainen välinpitämätön "juu juu" ja vaihda puheenaihetta. Jos tulee viestiä niin älä reagoi niihin millään lailla. Ei kukaan jaksa loputtomiin neuvoa jos ei saa mitään vastakaikua.
Mutta ilmeisesti tosin itsekin harrastat neuvomista jos kerran laukun hihna oli sinun vinkkisi anopille?
Oletteko te siis menossa yhteiselle matkalle?
Jos, niin miksi ihmeessä?
Tuosta ei hyvä seuraa...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="KirkkoSisko" time="23.06.2014 klo 13:26"]
Hei ap.
Mielestäni tätä neuvomistilannetta pidät osittain myös itse yllä. Jos kirjoitat tekstariin että kiitos muistutuksesta, tavallaan annat heille luvan muistuttaa uudestaan. Tämäkin tarina kertoo rajoista, ne on sinun itse luotava. Jokainen hyväätarkoittava ihminen varmaan pari neuvoa antaa toisille vastaavissa tilanteissa, mutta jatkuva ja sinun selviytymistäsi kyseenalaistava neuvomnen on alistavaa, ja sinun on itsesi se lopetettava. Mielestäni voisit rajata tilanteen ystävällisesti mutta suoraan, että kiität tähänastisista neuvoista ja ymmärrät heidän tarkoittavan hyvää, mutta että enää et kaipaa mitään ohjeita ja toivot etteivät he enää ohjeista matkan suhteen lainkaan. Jos vielä jatkavat, lakkaa vastaamasta mitenkään.
Ihmisillä on usein toiveita toisten henkilöiden käyttäytymisestä, mutta sisällä pidetyt tai muille purputetut toiveet eivät auta. Pitää ilmaista ne suoraan kohteelle, kuten nytkin toiveesi anopille ettei enää puutu asiaan. Ystävällisesti, kunniallisesti, lujasti, eikä tunnekuohun valtaamana. Se on vaikeaa, sillä pelkäämme seurauksia: jos he loukkaantuvat ja katkaisevat välit tms. Mutta vielä tuhoisampaa on antaa sen jatkua loputtomiin, kunnes pinna katkeaa sinulla ja saatatkin sanoa jotain täysin luokatonta.
Tsemppiä asian käsittelyyn!
[/quote]
No niimpä, olet oikeassa, mutta kuten jo aiemmin sanoin, en voi olla vastaamatta, tai sanoa vain "joo" tai että "tiedän" tai että "asia on jo hoidossa" koska se on "töksähtelevää" ja joskus sitä on pidetty jopa epäkunnioittavana.
Itseasiassa kaikesta tästä heidän edessään kumartelusta ja nöyristelystä tulee sellainen olo, että he eivät kunnioita minua, eivätkä luota kykyihini suoriutua yksinkertaisista asioista.
Jos taas jätän vastaamatta, he soittavat miehelleni ja käskevät häntä muistuttamaan minua.... ja tämän kanssa lopun elämääni.. jäiks
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:52"]
Juuri ap:n kaltaisen kälyn vuoksi en reissaa kanssaan minnekään. Jos sanon keskustelusävyyn, että "siellä taitaa olla aika lämmintä", käly vetää heti herneen nenään ja sanoo, että osaa hänkin sen verran säätiedotuksia lukea. Tai kun pohdin, mikä on kohdemaan hintataso, tiuskaisee käly, että se selviää netistä.
Joten en puhu kälylle reissuista. En etenkään niistä, joita tehdään perheenä/sukuna ilman häntä.
[/quote]
Mutta minullepa ei sanota että taitaa olla lämmintä vaan sanotaan että "siellä on kuuma, ota lyhythihainen" ihan kuin en tietäisi, kuinka kuumalla pukeudutaan. Tai että sateella on hyvä olla sateenvarjo.
Jos sinä et ole suoraan neuvomassa, asia on ihan ok, mutta jos aletaan luettelemaan mitä pitää ottaa mukaan ja mitä muistaa on asia jo eri. Kyllä vähän pitäisi osata luottaa siihen, että käly ymmärtää itsekin ottaa selvää ja toimia sen mukaan.
Jos oikeasti on jotain sellaista tietoa kohdemaasta, mikä ei ole välttämättä kaikkien tiedossa, kuten paikalliset käytöstavat tms, on neuvot, vinkit ja niksit ihan tervetulleita.
Kirjoitit itse ensin neuvoneesi anoppiasi, joten jospa vaan ovat ruvenneet antamaan takaisin samalla mitalla?
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:52"]
samaa mieltä kuin joku aiempi kommentoija, omalla käytökselläsi vain vahvistat tuota neuvomista.
Miksi ihmeessä sinun oli pakko tarkistaa se passi? Eihän sinun tarvitse edes sanoa, koska voimassaoloaika loppuu vaan vastaan vain "juu, on voimassa" etkä jää jankkaamaan asiaa, vaan vaihdat puheenaihetta etkä vastaa asiaa koskeviin tiedusteluihin. Älä nyt hyvä ihminen reagoi niiden neuvoihin ja kommentteihin vaan anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vastaa vain juu juu ja jatka juttua. Aina vain vastauksesa sellainen välinpitämätön "juu juu" ja vaihda puheenaihetta. Jos tulee viestiä niin älä reagoi niihin millään lailla. Ei kukaan jaksa loputtomiin neuvoa jos ei saa mitään vastakaikua.
Mutta ilmeisesti tosin itsekin harrastat neuvomista jos kerran laukun hihna oli sinun vinkkisi anopille?
[/quote]
Neuvoin, koska anoppi itse valitti, kuinka häneltä oli joskus viilletty laukunpohja auki ja koko omaisuus viety. Tämä oli kuulemma tehty niin taidokkaasti, ettei ollut yhtään huomannut. Tottakai tuossa tilanteessa annan vinkin, kuinka estää samanlaista tapahtumasta jatkossa.
Siis se että minua neuvotaan silloin tällöin ei haittaa, mutta perusasioissa neuvominen, valistaminen yms. puuttuminen siihen, kuinka asioita hoidan on mielestäni aivan turhaa. Minä en ole kertomassa anopille, kuinka hampaat tulee pestä, minä en neuvo häntä perunoiden pesussa, tai kukkien istuttamisessa. Minä en anna hänelle sisustusvinkkejä, sisustakoot juuri niin kuin itse parhaaksi katsoo. Minä en myöskään kerro hänellle, mitä pitää pukea päälle, jos sataa, tai jos lähtee jumppaan. Sama kun kertoisi uimaan menevälle, että laita uimapuku!
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 13:56"]
[quote author="KirkkoSisko" time="23.06.2014 klo 13:26"]
Hei ap.
Mielestäni tätä neuvomistilannetta pidät osittain myös itse yllä. Jos kirjoitat tekstariin että kiitos muistutuksesta, tavallaan annat heille luvan muistuttaa uudestaan. Tämäkin tarina kertoo rajoista, ne on sinun itse luotava. Jokainen hyväätarkoittava ihminen varmaan pari neuvoa antaa toisille vastaavissa tilanteissa, mutta jatkuva ja sinun selviytymistäsi kyseenalaistava neuvomnen on alistavaa, ja sinun on itsesi se lopetettava. Mielestäni voisit rajata tilanteen ystävällisesti mutta suoraan, että kiität tähänastisista neuvoista ja ymmärrät heidän tarkoittavan hyvää, mutta että enää et kaipaa mitään ohjeita ja toivot etteivät he enää ohjeista matkan suhteen lainkaan. Jos vielä jatkavat, lakkaa vastaamasta mitenkään.
Ihmisillä on usein toiveita toisten henkilöiden käyttäytymisestä, mutta sisällä pidetyt tai muille purputetut toiveet eivät auta. Pitää ilmaista ne suoraan kohteelle, kuten nytkin toiveesi anopille ettei enää puutu asiaan. Ystävällisesti, kunniallisesti, lujasti, eikä tunnekuohun valtaamana. Se on vaikeaa, sillä pelkäämme seurauksia: jos he loukkaantuvat ja katkaisevat välit tms. Mutta vielä tuhoisampaa on antaa sen jatkua loputtomiin, kunnes pinna katkeaa sinulla ja saatatkin sanoa jotain täysin luokatonta.
Tsemppiä asian käsittelyyn!
[/quote]
No niimpä, olet oikeassa, mutta kuten jo aiemmin sanoin, en voi olla vastaamatta, tai sanoa vain "joo" tai että "tiedän" tai että "asia on jo hoidossa" koska se on "töksähtelevää" ja joskus sitä on pidetty jopa epäkunnioittavana.
Itseasiassa kaikesta tästä heidän edessään kumartelusta ja nöyristelystä tulee sellainen olo, että he eivät kunnioita minua, eivätkä luota kykyihini suoriutua yksinkertaisista asioista.
Jos taas jätän vastaamatta, he soittavat miehelleni ja käskevät häntä muistuttamaan minua.... ja tämän kanssa lopun elämääni.. jäiks
[/quote]
no mitä miehesi tekee kun saa soiton ja käskyn muistuttaa sinua? Muistuttaa vai? Vai sanoo äidilleen "anna jo olla" tai ei reagoi asiaan? Anna niiden soitella miehellesi.
Hei vielä, ap.
Jatkan pari asiaa joita jäin pohtimaan, miltä ne sinusta kuulostavat? Joudun vähän kärjistämään, vaikka tilanteesi ei ole niin vakava, mutta huomasin, että pohdintani jatkuivat laajemmille alueille.
1. Aina kun kaipaa muutosta asioihin, on tajuttava, että muutos sisältää riskin. On valittava, mitä haluaa. Sinä tahdot sen muutoksen, että sinua epäkunnoittava ja typeränä pitävä neuvominen lakkaa -> teet jotain -> anoppi reagoi. Tämä sinun on joko kestettävä tai sitten sinun on kestettävä, että mitään muutosta ei tule. Voi olla, että jos rajaat asiaa, anoppi todellakin suuttuu tai loukkaantuu. Mutta pitkällä tähtäimellä neuvominen voi lakata ja hän oppii, että sinulla on rajasi. Minusta riski kannattaa ottaa.
2. Viestintätaidot: Omista tunteista puhuminen on aina ok, toisen sättiminen ei. On ihan eri asia sanoa anopille, että *Mitä sä siinä neuvot kun et itsekään osaa xxxx* kuin *Minusta tuntuu, ettet arvosta minua ja usko selviytymiskykyyni kun koko ajan saan ohjeita. Itse asiassa se tuntuu loukkaavalta, enkä tahdo, että minua enää loukataan. Tämän sanominen on takuulla vaikeaa. Takuuvarmasti anoppi reagoi joko hyökkäämällä tai puolustautumalla. Mutta sinun on valittava, mitä viime kädessä haluat. Tahdotko kenties lyhyen kahakan, jonka aikana saat kunnioituksesi takaisin vai haluatko elää alistuneena ja anopin/sisarusten pelossa?
Yläpeukku turhautumisen aidosta sävystä.
Mulla menis anoppiin hermot ihan totaalisesti, jos yrittäis "päteä" väliin missään asiassa. Niinpä se sitten kaiken säätämisensä hoitaa poikansa kanssa... Tein alunalkujaankin selväksi, etten anopin kanssa puhu puhelimessa kerta päivässä, jutellaan jos on oikeaa asiaa (mulla). Enpä puhu omien vanhempienikaan kanssa kuin kerran viikossa tai kahdessa... Ja että pyydän apua jos tarvin sitä.
Sori, en osaa auttaa. Lopeta vastaaminen, niin siirtyy häiriköinti miehellesi ja laita miehesi sanomaan häiriköille, että jo riittää.