Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä tajusin tänään että ei oo ketään. vieläkö pitää väkisin elää?
29.05.2014 |
Mä oon ollu vakavasti masentunut jo jonkin aikaa. Lisänä ahdistushäiriöitä jne. Opiskelut ja työt jääneet kesken, kaikki on mennyt vaan perseemmäksi koko ajan. Avoero pitkästä suhteesta tuli reilu kuukausi sitten. Koko ajan oon sanonut psykologeille ja lääkäreille että ei ole halua elää ja kuolema tuntuisi helpotukselta, MUTTA en ikinä itseeni tappaisi läheisteni takia.
Tänään kuitenkin tajusin, ettei oo yhtään ihmistä joka oikeasti haluaisi olla mun kanssa, tai joka edes koskaan olisi halunnut tietää miten mä voin tms. Mä oon kuvitellut että mulla on pari todella läheistä ja rakasta ystävää. Nämä kaksi viettävät päivittäin aikaa keskenään, ja kerran parissa viikossa mä oon liittynyt seuraan. Paljon on myös soiteltu jne.
Nyt sain tietää että nämä kaksi ovat pitkän aikaa puhuneet musta pahaa paitsi toisilleen, myös kaikille muille. Aloin selata puhelin ja viestihistoriaa ja tajusin, että Se oon aina ollu minä joka soittaa, minä joka pyytää näkemään ja suurin osa ehdotuksista tyrmätään. Tuli ihan tyhmä olo, miten oon edes voinut ajatella että ystävyys oli molemminpuolista ja he tykkäsivät musta samalla tavalla kun mä heistä...
Nyt mulla siis ei enää ole miestä eikä ystäviä, eli käytännössä"en voi tappaa itseäni läheisteni takia" ei enää päde kun ei ole niitä läheisiä. Joka kerta kun herään, on pettymys että oon hengissä. Tuntuu aivan toivottomalta että pitäisi vielä elää vuosi kymmeniä. Nyt oon tämän päivän miettinyt että ei oikeasti ole enää mitään syytä miksen vois olla itsekäs ja lähtee.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vuosia kestänyt vaihe elämässä, kun mulla ei ollut _ketään_. Nyt mulla on mies ja ystäviä. Elämä voi muuttua. Koita jaksaa, anna itsellesi mahdollisuus johonkin parempaan.
Ei ole ketään kenen vuoksi elää; jos siis päätät elää, teet sen vain itsesi takia. Sehän on paras syy jäädä henkiin! Mutta valinta on sinun, uskon silti että sinulla on kipinä elää koska kerroit tänne palstalle tilanteestasi.
muiden vuoksiko vaan elät, mikset itsesi vuoksi?
Itsesi takia elät, tee kaikkea mitä haluat, maista jokaista nautinoainetta, käy paikoissa joissa haluat jne. Lupaan, että 60 vuoden päästä se on ohi ja se menee nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama kokemus. Koska omat vanhempani eivät välittäneet minusta rakensin ystävistä "perheen" tai kuvittelin, että he ovat sitä. Elämän melskeissä paljastui tietenkin, että he eivät koe samaa lojaalisuutta minua kohtaan.
Erinäisten kokemusten jälkeen olen todennut eläminen itsessään on jo lahja.
Minulla ei ole ystäviä, mutta en kaipaa. Kaipasin oikeasti sitä suurta rakkautta jota voi kokea rakastavassa perheessä.
Koen iloa satunnaisesti siitä kun kohtaan hyväntahtoisen ihmisen, en kuitenkaan halua läheisiä ystäviä sillä en usko ystävyyteen enää.
Ei siitä, kumpi tekee tapaamisaloitteet, voi päätellä mitään siitä, onko suhde molemminpuolisesti tyydyttävä. Jotkut soittelevat velvollisuudentunnosta ja toiset (kuten minä) eivät vain saa tartuttua siihen puhelimeen mutta ovat aina tosi iloisia, kun joku saa aikaiseksi järkätä tapaamisia ja yhteistä tekemistä.
Voit toki tehdä itsemurhan, jos haluat, mutta itse en kyllä tekisi, ennen kuin voisin olla varma ajattelevani selvästi ja järkevästi. Olet varmasti huomannut, että masennus ja ahdistus saavat aikaan sen, ettei omiin ajatuksiin ja arvostelukykyyn voi oikein luottaa. Tuo ajatusvääristymä, jossa kuvittelet jonkin yksityskohdan (puhelutiedot) perusteella tietäväsi, mitä muut ihmiset ajattelevat, on psykologisessa kirjallisuudessa nimeltään ajatustenluku, mind reading. Se on hyvin tyypillinen ahdistuneisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee kipeää huomata että ihmiset, joiden kanssa on elänyt, ovat olleet vääriä. On kuitenkin jokin syy miksi sairastuit. Tämän voi nähdä myös uutena alkuna. Voit rakentaa itsesi uudelleen. Minäkin tein niin.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:01"]
Mulla oli vuosia kestänyt vaihe elämässä, kun mulla ei ollut _ketään_. Nyt mulla on mies ja ystäviä. Elämä voi muuttua. Koita jaksaa, anna itsellesi mahdollisuus johonkin parempaan.
[/quote]
Miten muutit elämäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Et sä yksin ole maailmassa, vaikka nyt siltä tuntuisikin. Kyllä susta välitetään. Varmasti on monia ihmisiä, jotka jo nyt tahtoisi olla ystäviäsi. Tosi ystävät ei tietenkään puhu selän takana pahaa. Älä siihen takerru. Ei sinussa ole mitään vikaa. Kerroit olevasi aktiivinen yhteydenpidossa. Sinunlaisille löytyy aina ystäviä. Yksi ystävä on, joka ei varmasti hylkää, Jeesus. Puhu hänellekkin asioitasi. Kyllä sulla on ihan todella hyvä syy elää. Sä olet yksi palanen tätä kaikkea ja jos sä lähtisit, niin jotain puuttuisi. Yksi on, joka sua varmasti rakastaa, Jumala, jota ei tarvi pyytää rakastamaan. (Joh.3:16)
Muista rukoilla!
J-P
Ei itseään kannata ainakaan aktiivisesti lähteä tappamaan, mitään iloa siitä ei ainakaan itselle saa. Jos joku siitä jotain riemua repii, ne ovat niitä jotka jälkeenpäin levittelevät juoruja ja mukakauhistelevat. Ja sitähän sinä et varmaankaan halua muille. Eletään vaan vaikka piruuttaan. Kyllä se siitä. Aika kun kuluu niin helpottaa. Pahimpia kliseitä, mutta niin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm muistan että Don Johnson sanoi kerran että.
Kukaan mies ei ole Islanti. T-pussista luin ja minusta se on aika nokkela.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:18"]
Hei. Et sä yksin ole maailmassa, vaikka nyt siltä tuntuisikin. Kyllä susta välitetään. Varmasti on monia ihmisiä, jotka jo nyt tahtoisi olla ystäviäsi. Tosi ystävät ei tietenkään puhu selän takana pahaa. Älä siihen takerru. Ei sinussa ole mitään vikaa. Kerroit olevasi aktiivinen yhteydenpidossa. Sinunlaisille löytyy aina ystäviä. Yksi ystävä on, joka ei varmasti hylkää, Jeesus. Puhu hänellekkin asioitasi. Kyllä sulla on ihan todella hyvä syy elää. Sä olet yksi palanen tätä kaikkea ja jos sä lähtisit, niin jotain puuttuisi. Yksi on, joka sua varmasti rakastaa, Jumala, jota ei tarvi pyytää rakastamaan. (Joh.3:16)
Muista rukoilla!
J-P
[/quote]
Uskon haaskalinnut on aina valmiita tarttumaan.... :( Mitäs jos antaisitte ap:n olla rauhassa ja jos se myöhemmin voimia kerättyään haluaa mukaan kulttiin, jossa hyvä olo saavutetaan sulkemalla tietyt julkisyntiset ulkopuolelle, niin liittyköön sitten teihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:01"]
Mulla oli vuosia kestänyt vaihe elämässä, kun mulla ei ollut _ketään_. Nyt mulla on mies ja ystäviä. Elämä voi muuttua. Koita jaksaa, anna itsellesi mahdollisuus johonkin parempaan.
[/quote]
Miten muutit elämäsi?
[/quote]
Hyväksyin vaan tilanteen, että tää on nyt tätä. Vietin satoja yksinäisiä iltoja. Opiskelin, söin, nukuin. Sitten vaihdoin kaupunkia, sain työpaikan, tapasin mieheni. Tutustuin ihmisiin. Edelleenkin on ajoittain se ulkopuolisuuden tunne eikä kaikki ihmiset musta tykkää, ei tuu koskaan tykkäämään. Mut minä tykkään.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:29"]
Hmm muistan että Don Johnson sanoi kerran että.
Kukaan mies ei ole Islanti. T-pussista luin ja minusta se on aika nokkela.
[/quote]
Kiinalaiset yrittäneet kääntää suomeksi?
Älä ota tätä vähättelynä, ymmärrän kyllä että sulla on paha olla, mutta tuo tilanteesi kuulostaa mielestäni helpottavalta.
Oma ongelmani on että yritän elää niin että kelpaisin muille ja vastaisin jotain yleistä sosiaalisen menestymisen standardia, vaikka oikeasti mieluiten vain pesisin yksin kotona ja lukisin, puuhasteilisin tai katsoisin telkkaria. Se ei vain ole riittävää, ja siitä huolimatta etten esim. erityisemmin haluaisi tavata sukulaisiani, en pääse eroon siitä ajatuksesta etten saisi olla heille pettymys ja luuseri.
Fantasiani olisi muuttaa jonnekin jossa kukaan ei minua tunne eikä odota minulta mitään, mutta ensin olin liian pelkuri toteuttamaan sitä ja nyt minulla on lapset joita en tietenkään voi hylätä.
Jos lapsia ei olisi, minusta tilanne jossa ei ole sukulaisia eikä ystäviä määrittelemässä miten sosiaalinen ihmisen pitää olla, ja voisi paheksuntaa pelkäämättä tehdä tai jättää tekemättä mitä ikinä haluaa, olisi mahtava tilaisuus. Älä nyt hyvä ihminen haaskaa sitä! Elämäsi ei ole sellainen kuin facebookin mukaan pitäisi, mutta mitä siitä?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:29"]
Hmm muistan että Don Johnson sanoi kerran että.
Kukaan mies ei ole Islanti. T-pussista luin ja minusta se on aika nokkela.
[/quote]
Meni korkeelta ja lujaa. Ehkä joku ystävällinen sielu avittaa.
Ei-uskonnollinen näkökulma :
Tuo yksinäisyyden hetki on tärkeä osa paranemista. Se sattuu enemmän kuin mikään muu, mutta jos on elänyt vain muiden kautta tai muiden vuoksi, on aika pysähtyä ja miettiä miksi täällä oikeastaan ollaan.
Itselläni on traumaattinen lapsuus, opin elämään muiden mielialoja myötäillen ja pelkäsin aina tekeväni jotain väärin. Työnteko ja ihmissuhteet olivat suorittamista, en oikeastaan itsekään tiennyt mitä pelkäsin tai halusin, aikuinen ihminen. Masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön ja uupumukseen sairastuminen oli kaikesta kamaluudestaan huolimatta hyödyllinen tapahtuma näin jälkeenpäin ajateltuna. Jouduin pysähtymään totaalisesti, sain hyvät lääkkeet ja kävin kolme vuotta terapiassa, vaihdoin vähemmän kuormittavaan työhön ja palasin pikkuhiljaa takaisin "elävien" kirjoihin.
Pitää uskoa, että elämä kannattelee, se ei vaadi tekoja. Saatat jopa tarvita yksinoloa nyt vahvistuaksesi ja kantaaksesi itse itsesi. Sairastuneena helposti sysää omaa pahaa oloaan ja turvallisuuttaan toisen kannettavaksi ja se voi olla yksi syy miksi vanhat ystävät kaikkoavat.
Nyt saan sanottua jos en tahdo tai jaksa tehdä jotain, teen valintoja, joita itse haluan ja olen saanut uusia ystäviä. Voisin ajatella, että vanhat ystävät hylkäsivät minut, mutta he vaan jäivät siihen maailmaan, joka ei sopinut minulle. Uusia ystäviä kyllä tulee elämääsi, kun on aika on oikea. Nyt jaksan olla töissä, jaksan harrastaa, jaksan hoitaa kotia siksi, että teen sen omasta halustani.
Aiemmin tein kaiken koska minun oli pakko. Ylläpitolääkitystä käytän varmaan lopun ikääni, koska sairaus ja elämä on jättänyt omat arpensa, mutta olen hyvin kiitollinen että sain uuden polun kuljettavakseni. Se on minun.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:29"]
Hmm muistan että Don Johnson sanoi kerran että.
Kukaan mies ei ole Islanti. T-pussista luin ja minusta se on aika nokkela.
Nyt tipahdin ihan täysi *reps*
Kukaan mies ei ole Islanti:) , hyvin vedit ;)!
No Man Is an Island
No man is an island,
Entire of itself,
Every man is a piece of the continent,
A part of the main.
If a clod be washed away by the sea,
Europe is the less.
As well as if a promontory were.
As well as if a manor of thy friend's
Or of thine own were:
Any man's death diminishes me,
Because I am involved in mankind,
And therefore never send to know for whom the bell tolls;
It tolls for thee.
John Donne
Alue: Aihe vapaa
vanhemmat, sisarukset, onko heitä?