Miten saada mies haluamaan eroa?

Petä sitä

Hei mulla ihan sama tilanne! Tai no mä en halua seksiä ja mies haluaa. Mä olen jopa sanonut että voi hakea muualta (siinä toivossa että ihastuisi johonkin ja haluaisi erota tai voisin hyvällä syyllä jättää)

Mekin vasta ostettu talo ja kaksi < 3v lasta.

Olisi ihana asua lasten kanssa..

(Ei se varmasti aina helppoa olisi. Harmi kun ei voi vain kokeilla ja jos kaduttaa niin palaisi entiseen)

Mitä sinä sitten haluat? Tuntuu aika keveältä sun perusteet, kun on lapset ja talot. Parisuhteeseen kuuluu suvantovaiheet. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Uusperhesoppaanko haluat lusikkasi työntää?

Minkä ikäisiä lapset ovat? Onko mies ollut aiemmin seksuaalinen? Ehkä hän on väsynyt taloprojektista, perhe-elämästä ja töistä, ja seksiin ei vain riitä paukkuja?

Anteeksi, en osaa vastata itse kysymykseesi. Minusta se on hassu. Haluat särkeä perheesi mutta et pysty itse ottamaan vastuuta siitä? Haluat että mies ottaa syyn niskoilleen?

Käyt painamassa jotain afrikkalaista niin tuski haluu sen jälkee enää mitää sun kanssa.

Mitä ihmettä? Meillä on ap kaikkia yksityiskohtia myöden ihan identtinen tilanne, ainoa ero on se, että olen jo eronnut. Kesti pitkään saada mies tajuamaan, että haluan eron. Nyt menee oikein kivasti. Sanoisin vinkkinä, että yritä pysyä hyvissä väleissä miehen kanssa. Helpottaa paljon esim. lasten asioiden hoitamista.

Ja vaikka kuka sanoisi mitä, niin KYLLÄ, seksi on tärkeää parisuhteessa. Jos toinen ei suostu hakemaan apua tai edes keskustelemaan aiheesta, niin ei ole paljon tehtävissä.

Otat eron ja muutat kerrostalolähiöön lapsien kanssa. Sinnehän ne yh:t kuuluu. Sieltä sitten pokailet niitä renttuja, jotka käyvät mielellään sutaseen yh-äitejä. Kyllä on munan saanti helppoa ja tyydyttävää.

Mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä (ei tästä sen enempää, kuten sanoin, asiaa on yritetty hoitaa eri tavoin), mutta en siitä huolimatta halua pettää häntä. Tuohon seksiasiaan ei tule koskaan muutosta.

Itse asiassa tämä ei edes ole mikään paha suvantovaihe, sillä verrattuna muutaman vuoden takaiseen kriisiin (mies petti totaalisesti mun luottamukseni), meillä menee itse asiassa tosi hyvin. Ollaan vaan muututtu kumppaneiksi, tovereiksi, kavereiksi.

Luulen, että mun olisi parempi olla yksin. Ei mua ole taidettu tarkoittaa parisuhteeseen. Siksi haluan pois.

ap

Jos nyt saisitte sen taloprojektin päätökseen ja katsoisitte sitten, olisiko parisuhteelle ja sille seksille vielä tehtävissä jotain. Tuommoiset rakennusprojektit on tosi rankkoja suhteelle ja teillä on kumminkin ne lapset.

Kiitos, numero 6!!! Mä olen yrittänyt sinnitellä vaikka miten kauan, ymmärtänyt ja tukenut sun muuta, ja apua on haettu ammattilaisilta, mutta näin tää nyt vain on. Olen herännyt tähän erohaluun nyt, kun olen vuoden verran lähes pakkomielteenomaisesti ajatellut muita miehiä, ketä milloinkin. Mä olen kuitenkin alta 40, en halua elää nunnana parisuhteessa, vaikka kaikki meneekin ihan kivasti.

Sepä se ongelma onkin, että haluan pysyä hyvissä väleissä miehen ja mielellään hänen perheensäkin kanssa. E halua tehdä mitään likaisia temppuja tai sotkea mukaan kolmansia osapuolia. Mua ei kyllä haittaisi, vaikka mies tekisikin niin. En tajua, miten hoidan tämän homman, mutta päätös on kyllä mun puoleltani nyt tehty. Olen vatvonut tätä asiaa mielettömän kauan ja tajusin, että jos haluan joskus alkaa elää itseäni tyydyttävää elämää, sen täytyy tapahtua nyt.

ap

Vietä mun kanssa kuuma yö ja näytä sitten kaluni kuvaa miehellesi vahingossa...

Ei tää taloprojekti niin kovin rankka ole, koska me ei itse rakenneta. Rankkaa on ollut lähinnä odotus. Ja mä en halua sinne taloon enää...

ap

No entäs avoin suhde? Jos mieskin saisi kipinää?

Niin hei 6, miten sä onnistuit eroamaan hyvissä väleissä? Miten hoidit asian, miten esitit sen miehelle? Kauanko prosessissa kesti?

ap

Aika tyhmää tajuta asia vasta nyt, todella epäreilua miestä kohtaan kun kuitenkin lapsia ja talo hankittu

Minkä ihmeen takia olet mennyt naimisiin miehen kanssa jota ei seksi kiinnosta, jos se itsellesi on tärkeää? Minuakaan ei seksi ole koskaan kiinnostanut, enkä ole mennyt koskaan naimisiin. Varmaan olisin mennyt jos olisin tavannut jonkun sinun miehesi kaltaisen

Mä en usko avoimiin suhteisiin. Jos on parisuhde, se on parisuhde. Olen nähnyt ympärilläni niin paljon kolmio- yms. -suhteisiin liittyviä oikeita tragedioita, että haluan säästää oman perheeni sellaiselta.

ap

Niin, kuten sanoin, en ole ylpeä. Olin kuitenkin todella rakastunut mieheeni. Ensin uskoin häntä, kun hän vakuutti, että toi seksiasia muuttuu ajan kanssa. Sitten ajattelin, että kestän elää sen asian kanssa, mutta sitten mies siis petti mun luottamukseni, ja silloin meni kaikesta maku. Olen senkin jälkeen yrittänyt hokea itselleni, että kestän kaiken, mutta nyt en enää kestä.

ap

Ap, meillä on ollut samankaltainen tilanne mieheni kanssa. Ja tavallaan on edelleen. Mies on kertakaikkisen hyvä mies; raitis, luotettava, älykäs, huomaavainen, ihana isä jne. Mutta seksi ei vaan toimi. Ei kertakaikkiaan. Ei ole koskaan toiminutkaan kovin hyvin. Meillä on kaksi lasta joista nuorempi vielä leikki-iässä.

Mies lähti, ehkä osittain suhteemme tilanteen vuoksi, ulkomaille töihin viime kesänä. Kipuilin itse suhteemme kanssa pari-kolme vuotta sitten ja ehdotin mm. avointa suhdetta koska en haluaisi perhettämme hajottaa. Mies ei nähnyt ongelmaa silloin mutta nyt hän käy läpi jotain todella suurta kriisiä. Kun on ollut aikaa miettiä asioita yksinään vieraassa maassa.

Ollaan vähän kuin tienristeyksessä nyt miehen kanssa. Hän ehdotti juuri jopa sitä avointa suhdetta kunhan perhe pysyisi yhdessä. Ero tuntuu yhtä väärältä ratkaisulta kuin yhdessä yksiavioisesti pysyminenkin. Olen 35-vuotias ja mietin suhdettani seksuaalisuuteen.

Riskiltä tuntuu molemmat vaihtoehdot. Jatkaa yhdessä miehen kanssa (hän muuttaisi takaisin kotiin) - huomaanko jossain vaiheessa elämääni katuvani ratkaisua koska elämällä olisi voinut olla jotain parempaa tarjottavaa kuin taskulämmin parisuhde? Entäpä ero ja jonkin suuremman rakkauden tavoitteleminen? Jos sitä ei koskaan tapahdukaan? Petyn vaan nykyistä pahemmin rakkauselämääni?

Mene ja tiedä... ei kai näissä yhtä ainoaa oikeaa vastausta ole. Tekee minkä päätöksen tahansa niin toivoo, että jonain päivänä se osoittautuu oikeaksi, että elämä onkin mennyt juuri kuten pitikin.

Voimia ap ja muut samassa tilanteessa elävät!

Petti luottamuksen miten?

Kiitos, 18! Samankaltaisia juttuja itsekin pohdin.

Itse asiassa vielä muutamia päiviä sitten mietin juuri sitä, löydänkö koskaan ketään muuta tai "huolisiko" esim. kukaan niistä miehistä, joihin tällä hetkellä olen ihastuntu (!) minua, jos eroaisin. Tänään tajusin, ettei se itse asiassa kiinnosta minua. Mä haluaisin mieluummin olla yksin kuin mieheni kanssa, vaikka rakastankin häntä ja minusta on kiva olla yhdessä. Kuitenkin olen niin turhautunut ja ollut sitä niin kauan, että olen mieluummin yksin kuin seksittömässä tai lähes seksittömässä suhteessa.

Aino todellinen ongelma (lasten lisäksi) on mies, koska mä tiedän, että hän ei missään nimessä haluaisi erota. En halua olla se paha tyyppi, joka rikkoo perheen. Syytä on meissä molemmissa. Olisi vaan niin paljon helpompaa, jos mieskin edes vähän haluaisi tätä.

ap