Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada mies haluamaan eroa?
28.05.2014 |
Olen tullut siihen tulokseen, että haluan erota. Kuitenkin meillä menee miehen kanssa ns. "hyvin", ei tapella sen kummemmin, ei käytetä päihteitä, ei olla väkivaltaisia. Ainoa isompi ongelma on seksin puute, ja se on ilmeisesti ongelma vain minulle. Sitä on yritetty setviä, mutta ei se muuksi tule muuttumaan.
Tiedän, että mies ei halua erota. Itse taidan olle jotenkin päästäni vialla, kun en kestä enää tätä elämää. Me ollaan toverit, mutta siinä kaikki. Ei tää oikein seksittä tunnu edes parisuhteelta.
Meillä on taloprojektikin loppusuoralla ja ollaan niin usein mietitty, että miten kivaa ja helppoa meidän elämästä sitten tulee, kun se on valmis, mutta nyt olen tajunnut, etten halua tätä. Mutta miten mä voin sanoa sen miehelle? Helpointa olisi, jos hänkin saisi tarpeekseen ja ero tulisi edes jonkilaisessa yhteisymmärryksessä. Miten saisin hänetkin haluamaan eroa?
Kaiken lisäksi meillä on kaksi lasta... En ole erityisen ylpeä tilanteestani.
Kommentit (97)
Mikäs sun ongelmasi on? En mä yritä saada miestäni hakemaan eroa, vaan edes ajattelemaan sitä. Onneksi sä olet kuitenkin mukava ihminen, vaikka mä olenkin kusipää luuseri. Et kai sä suunnittele mitään joukkoampumista? Kuulostat nimittäin siltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa huolehdit vaan omasta kriisistäsi etkä yritä saada mieheltä siihen hyväksyntää
Joo, olen miettinyt monta kertaa tuota, että erotaan liian helposti. Mutta mitä se nyt sitten tarkoittaa? Ainoa asia, jonka vuoksi olen vielä tässä suhteessa, ovat meidän lapset. En mä halua, että aina on kivaa, eikä meillä olekaan. Ollaan me kriiseistä selvitty. Mä vaan en kestä sitä, että olen sitoutunut seksuaalisesti tähän henkilöön, jota se seksi ei kiinnosta. Kyseessä ei ole mikään tylsä arki, kyllä mä sitä kestän, vaan ongelmana on asia, jonka voi kuitenkin perustarpeeksi luokitella, ja jota en voi saada mistään muualta, kun kerran parisuhteessa olen.
ap
Kun mä vaan ajattelen, että tää asia voisi olla miehelle helpompi käsitellä, jos hänelläkin olisi edes pieni halu erota. Onko se jotenkin vaikea teistä ymmärtää? Pointtina on, että on helpompi erota ihmisestä, jota ei kestä/jaksa/enää rakasta kuin ihmisestä, jota rakastaa.
ap
Aika jännää. Juuri luin ketjua, jossa mies valitti ettei suhteessa ole seksiä. Melkein kaikki olivat sitä mieltä, että ero on oikea ratkaisu.
Nyt ap:n pitäisi pysyä seksittömässä suhteessa.
Noh, kai naisen sitten aina pitää uhrautua....
PS. Minä juuri ilmoitin miehelle, että jos seksiä ei ala olla ainakin kerran viikossa, eropaperit lähtee eteenpäin. En mennyt munkin kanssa naimisiin mutta siihen se on näemmän mennyt kun hyvällä tuurilla seksiä on kolme kertaa vuodessa. Minä en aio tuhlata parhaimpia vuosiani pihtarin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:41"]Niin, kuten sanoin, en ole ylpeä. Olin kuitenkin todella rakastunut mieheeni. Ensin uskoin häntä, kun hän vakuutti, että toi seksiasia muuttuu ajan kanssa. Sitten ajattelin, että kestän elää sen asian kanssa, mutta sitten mies siis petti mun luottamukseni, ja silloin meni kaikesta maku. Olen senkin jälkeen yrittänyt hokea itselleni, että kestän kaiken, mutta nyt en enää kestä.
ap
[/quote]
Hieman myöhäistä nyt on ruveta katumaan, kun jo kaksi lastakin on hankittu. Odota kunnes lapset ovat isoja. Ihmettelen tätä nykyajan naisten itsekkyyttä: voi voi aiai, ei minulla ole kivaa, siis eroan. Viis siitä että lapset kärsivät erosta, kunhan minulla on kivaa. Elämä on tylsää ja vaivalloista, helppoa se on harvoin. Kun seksin puute on ongelma, niin onhan sinulla terveet kädet. Näin ainakin neuvottaisiin jos olisit mies
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 22:41"]Niin, kuten sanoin, en ole ylpeä. Olin kuitenkin todella rakastunut mieheeni. Ensin uskoin häntä, kun hän vakuutti, että toi seksiasia muuttuu ajan kanssa. Sitten ajattelin, että kestän elää sen asian kanssa, mutta sitten mies siis petti mun luottamukseni, ja silloin meni kaikesta maku. Olen senkin jälkeen yrittänyt hokea itselleni, että kestän kaiken, mutta nyt en enää kestä.
ap
[/quote]
Hieman myöhäistä nyt on ruveta katumaan, kun jo kaksi lastakin on hankittu. Odota kunnes lapset ovat isoja. Ihmettelen tätä nykyajan naisten itsekkyyttä: voi voi aiai, ei minulla ole kivaa, siis eroan. Viis siitä että lapset kärsivät erosta, kunhan minulla on kivaa. Elämä on tylsää ja vaivalloista, helppoa se on harvoin. Kun seksin puute on ongelma, niin onhan sinulla terveet kädet. Näin ainakin neuvottaisiin jos olisit mies
[/quote]Asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, toi on yksi näkökanta. Miksi sä ihmettelet juuri naisten itsekkyyttä? Kyllä musta miehet on aivan yhtä itsekkäitä. Minun mieheni on, ja se juuri oli se viimeinen tippa.
Mä pohdin todella paljon noita lapsiakin, ja kuten sanoin, he ovat ainoa syy, miksi enää olen suhteessa mieheni kanssa. Enkä mä nyt ole ihan varma, onko se heille sitten parempi, jos me erottaisiinkin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. En mä tiedä. Itse olisin suonut, että omat vanhempani olisivat eronneet eivätkä eläneet oudossa epäsuhteessa molemmat onnettomina. Voin sanoa, että kyllä siitäkin kärsii.
Seksi ei ole ainakaan mulle mitään käsillä hinkkaamista. Se on kahden ihmisen välinen yhteys, jota on mahdotonta saada yksin aikaan. Olen parisuhteessa siksi, että kaipaan tuota yhteyttä, en mitään hinkkaamista.
ap
Kun seksin puutteen takia haluat erota, niin lapset varmaan luonnollisesti jäisivät miehelleni, jotta sinulla olisi aikaa etsiä seksiä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvään parisuhteeseen kuuluu luonnollisena osana seksi, ihminen on seksuaalinen olento. Jos ollaan yhdessä eikä seksiä enää oole, eihän se enää ole mikään miehen ja naisen välinen rakkaussuhde, se on kaveri- tai kämppissuhde.
Jos seksiä ei juuri ole, ennemmin tai myöhemmin jompikumpi lähtee, näin se yleensä menee ja on ihan oikeinkin koska ei elämäänsä kannata tuhlata.
Tsemppiä aloittajalle, rohkeasti vain uuteen elämään, sieltä voi vielä löytyä vaikka mitä ihanaa! Ei kannata jäädä loppuelämäkseen kärvistelemään ja miettimään mitä se elämä oikeasti olisi voinut tuoda mukanaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse hakea oikeutusta ajatuksillesi ja tunteillesi ulkopuolisilta ap. Ymmärrän sinua täysin, jokainen päivä joka kuluu asiaa vatvoessa, on esteenä uudelle elämälle.
Ihan kuin mun avioliitto aikanaan. No, itsekkäästi otin eron, ja suurimpana kärsijänä on olleet lapset. Eihän sitä silloin osannut arvata, miten ne tulee kokemaan asian. Toinen lapsista masentui murrosiässä ja toiselle puhkesi anoreksia. Syytän siitä itseäni, itsekkäitä halujani ja saamatonta miestäni. Hänen olisi pitänyt pistää lujempaa hanttiin erohaluilleni.
Niin, ja eron jälkeen ekat 10 vuotta oli ihan paska elämää. Keski-iässä uuden kumppanin löytäminen on todella vaikeaa, vapailla markkinoilla on pelkkiä mt-ongelmaisia tai alkkiksia miehiä.
nyt jos saisin elää uudestaan, niin sinnittelisin avioliitossa ainakin siihen saakka, kun lapset olisivat isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ymmärtää tilannettasi muuten kuin että miehelläsi on ollut seksisuhde miehen kanssa ja se on loukannut sinua. Miestäsi et halua jättää, koska pelkäät tilannetta että miehesi elämään tulee mies, mutta jos miehesi haluaisi erota niin voisit asettaa ehdon että mihesi rakastaja pysyisi piilossa niin ettei lasten tarvitse asiasta tietää. Jos olen oikeassa niin olet ennakkoluulojesi vanki ja se on ongelmasi. Lapset hyväksyvät homosuhteet paljon helpommin kuin aikuiset, jos aikuiset eivät ole heitä jo valmiiksi manipuloineet käsityksillään ainoasta oikeasta tavasta elää ja rakastaa. Ja vaikka olisin väärässäkin niin vapautusta tarvitsette molemmat. Lapset selviävät kun kumpikin pidätte heidät etusijalla elämässänne ja osoitatte sen heille.
yks avioerolapsi
Ei, mistään miehen homoudesta ei ole kysymys. EIkä tämä juttu edelleenkään ole tärkeää tässä ketjussa.
ap
Nosta kissa pöydälle ja sano suoraan missä mennään. Jos et miestäs rakasta,niin tee sille palvelus ja jätä se. Turha on miettiä jotain taloa,se on vaan materiaa. Ja kärsiikö ne lapsetkaan siitä erosta,mahtaako nytkään olla kodin ilmapiiri kovin rakkauden täyttämä?
Oman kokemuksen vinkkinä sanon: Ero tulee viimeistään kun lapset on murrosiässä.
Itse sitkistelin lasten takia. Ajattelin kun ne tehtiin yhdessä ollaan. Murrosikäisiltä lapsilta tuli suusta joka toinen päivä mutsi mä vihaan sua!!! ovet paukkuen. Toinen lapsi huusi faija vihaan sua ja toinen mutsi mä vihaan sua.
Sietokyky ennestään huonoon elämään ei riitä.
Parempi olisi ollut erota lasten ollessa pienempiä. Tilanne olisi ollut tasainen niiden murkkuikään mennessä. Ero tuli tehtyä kontrolloimattomasti kun pinna katkes kaikkeen.
Lapset ovat selvinneet paremmin kuin uskoin. Lapsistaan niin paljon huolehtii etukäteen.
No mutta sano nyt, onko mies pettänyt sua vai ei. Minusta se on ihan olennainen kysymys, ja vaikuttaa siihen, miten neuvon sinua toimimaan. Jos mies on pettänyt, sinäkin voit sen tehdä! Sen jälkeen nyt luulisi miehen ainakin haluavan erota. Jos mies ei ole pettänyt ja on muutenkin kohdellut sinua hyvin, silloin häntäkin olisi kohdeltava reilusti. Mitä jos vain sanoisit miehellesi, että sinusta on jo kauan tuntunut siltä, että et ole onnellinen ja että haluat erota?
Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että olet itsekin vähän sekaisin tunteidesi kanssa. Sanoithan kuitenkin rakastavasi häntä. Miksi sitten haluat erota? Ja miksi ihmeessä ryhdyit taloprojektiin, jos haluat erota. Ristiriitaista ja epäloogista.
Alue: Aihe vapaa
Kun ihminen saa kaiken ei mikään enään riitä. Vaaditaan aina lisää ja lisää. Ei kestetä arkea ollenkaan. Aina pitäisi olla kivaa. Jokaisessa suhteessa tulee se tylsä arki, mieti nyt tarkkaan päätköksesi. Nykyään erotaan liian helposti.